LOVEBITES - THE LOVEBITES EP

arvostelu - 25.07.2017 10:48

Perinteikäs heviviisikko laukkaa tuulettamaan perinteitä.

Japanilaisesta rokista puhuttaessa tulee yleensä päällimmäisenä mieleen ”visual kei”, musiikillisesti epämääräinen vaihtoehtorokin laji, jossa vain on ”sitä tiettyä japanilaista tunnelmaa”. Josko tässä mielikuvassa piileneekin jokin totuuden siemen, osoittautuu se toisinaan haitalliseksi vertailtaessa keskenään japanilaisia ja muunmaalaisia yhtyeitä. Kuten tiedetään, voi ”j-rock” olla tyyliltään mitä tahansa vihaisen thrash metallin ja pehmeän jazzrockin väliltä. Tästä huolimatta tulee japanilainen rockmusiikki usein luokiteltua vain ”j-rockiksi”. Näin ei kunnon vertailua japanilaisten ja muunmaalaisten, tosiasiallisesti samaa tyylilajia edustavien yhtyeiden välillä pääse aina muodostumaan, vaikka syytä olisi.

Onkin virkistävää aika ajoin törmätä uusiin japanilaisyhtyeisiin, joita ei markkinoida musiikillisesti kasvottomana ja mielikuvituskarsinoita muodostavana visual keinä vaan esimerkiksi ”Japanin raikkaimpana uutena metallinimenä”, kuten LOVEBITESin tapauksessa. Julkaisijan tiedotteessa mainitaan LOVEBITESin musiikillisiksi vaikuttimiksi muiden muassa Iron Maiden, Anthrax ja Sodom. Tämä on jo oivallinen lähtökohta kansainväliselle musiikkikulttuurien vertailulle, visual kei -lokeroon eristäytymisen sijaan. Samat esikuvayhtyeet voisivat nimittäin olla ihan minkä tahansa aloittelevan metallibändin vaikuttajia kansallisuuteen katsomatta.

Vaan mitä mahtaa LOVEBITESilla olla annettavanaan maailmanlaajuiselle metalliyhteisölle? Asiasta voidaan saada selvyys kuuntelemalla yhtyeen debyytti-EP:tä nimeltään THE LOVEBITES EP. Se ilmestyy Euroopassa fyysisenä julkaisuna 25. elokuuta JPU Recordsin julkaisemana. Mainittakoon, että EP on oikeastaan ehtinyt jo saada ylistäviä arvioita maailmanlaajuisesti menestyneiltä pitkän linjan metallimuusikoilta. Suuntautuminen kansainvälisille metallimarkkinoille j-rock-painotuksen asemesta näyttää siis tässä mielessä jo kantaneen hedelmää.

EP:n käynnistää videonakin julkaistu Don't Bite The Dust. Vahvat tuplakitaramelodiat ja kolmen soinnun laukkakomppi iskevät takuulla perinteisen hevimetallin ystävien makuhermoon. Reilut 30 vuotta vanhaa reseptiä ei ole tähän päivään mennessä tarvinut uudistaa eikä uudisteta nytkään. Sävellyksen puolesta kappale voisikin esiintyä millä tahansa 80-luvun hevijätin albumilla. Soundeissa sen sijaan ei ole menneisyyttä haikailtu. 2000-luvun metallimusiikille harmillisen tunnusomainen turboahdettu taajuusmekkala kuulostaa turhan kliiniseltä ja epäpersoonalliselta, vaikka tuotanto periaatteessa onkin tukevaa laatutyötä. Ongelmana ei siis niinkään ole heikkolaatuinen tuotanto kuin ylituotanto, mikä on tosin debyytti-EP:lle vallan harvinaista. Hyvää jälkeä on haluttu tehdä ja tehtykin, minkä kuulee erityisesti huolellisesta miksauksesta. Taustamatoksi hiljennetty vieraileva kosketinsoittajakin on taiottu kiitettävän hyvin kuuluviin.

Toinen raita The Apocalypse lähtee pörisemään aggressiivisella thrash-riffittelyllä. Alkuriffistä eteenpäin kappale poukkoilee vähän minne sattuu käyden läpi enemmän erilaisia osia ja tunnelmia kuin keskivertohevibändi kahden kappaleen aikana. Progressiivisesta kappalerakenteesta jää ensikuuntelulta aika hämmentynyt mielikuva, mutta kyllä sieltä lopulta jonkinlainen punainen lanka hahmottuu. Jos Don't Bite The Dust tallasikin vielä kiltisti perinteiden ehdoilla, jo kauan sitten tallattuja polkuja, osoittaa The Apocalypse, ettei LOVEBITESin musiikki ole mitään kertakäyttökamaa.

Tällaisella neljän biisin melodisella hevi-EP:llä tuntuisi kirjoittamattoman säännön perusteella olevan kaikkein tyypillisin ratkaisu laittaa se siirappinen balladi kolmanneksi kappaleeksi ennen huikaisevaa päätösraitaa. THE LOVEBITES EPllä on moisten banaliteettien läpikahlaaminen jätetty väliin. Sen sijaan Scream For Me alkaa mukaansatempaavalla bassoriffillä. Mukaan liittyy japanilaisten rokkareiden suuresti suosima tanssibiitti, jota harvemmin eurooppalais-amerikkalaisten metallibändien kappaleissa kuulee. Levyn leimallisimmin ”japanilaiselta visual keiltä” kuulostavaan kappaleeseen on tanssittavan rytmin ja melko mitäänsanomattomien melodioiden lisäksi ympätty pari röyhkeän railakasta kitarasooloa, jotka tuovat läheisesti mieleen Megadethin tai Exodusin 80-luvun levyjen rässi-ilottelut. Onnistunut fuusio saanee kovimpien metallipuristien päät pyörälle.

Lopulta päätöskappale Bravehearted palaa kahden hieman kokeilevamman raidan jälkeen perusasioiden äärelle. Siinä missä Don't Bite The Dustin henkinen esikuva oli Iron Maiden, tervehtää Bravehearted selvemmin X Japania kohti. Jousiorkestraatiot ja taivaita syleilevät melodiat ovat melko tunnollisesti pateettisen power metallin oppikirjasta kopioituja. Tämä ei tietenkään sinänsä ole huono asia, sillä eihän toki voi vaatia, että jok'ikinen julkaistu musiikkikappale keksisi uuden tyylin tai lähestymistavan.

EP:n loputtua pitää LOVEBITES kuitenkin asettaa kuulusteluun. Mikä tekee heidän ilmaisustaan omaperäisen ja millä perusteella juuri heidän versiointinsa hevimetallin pitkän perinteen kaavoista ovat relevantteja? No, kuten jo mainittua, on EP:n neljästä kappaleesta kaksi jo itsessään melko omalaatuisia tapauksia, joten mihinkään yksiuloitteiseen kliseidenpaukutteluun LOVEBITES ei suinkaan ole taantunut. Kaavamaisemmissakin kappaleissa ehkäpä parhaiten mieleen jää laulaja asamin tumma ääni, joka tulkitsee samaan aikaan sekä voimakkaan ilmeikkäästi että miellyttävän pehmeästi. EP:n kappaleista kolme on laulettu englanniksi, mikä kyllä pistää korvaan enemmän kuin sen ehkä olisi tarkoitus. Tässä mielessä japaniksi laulettu Bravehearted erottuu selvästi edukseen muiden kappaleiden melko vapaatulkintaisista artikulaatioista. Japanilaisen musiikin harrastaja voisi sovinnaisesti sanoa, ettei tämä suinkaan sitä paksuinta mahdollista mongerrusta ole, mutta kyllä kehittämisen varaakin vielä löytyisi. Englanti on kielivalintana toki ymmärrettävä ajatellen suuntautumista kansainvälisille markkinoille. Toivottavasti yhtye silti jatkossakin pitää ohjelmistossa Braveheartedin kaltaisia japaniksi laulettuja eksotiikkaruiskeita.

Onneksi laulukieli ei ole koskaan ollut erityisen merkittävä tekijä arvioitaessa metallimusiikin laatua (ja onhan toisaalta LOVEBITESin esikuvien joukossa mainittu Sodom maanmiehineen osin tunnettu juuri saksalaisittain särisevästä englannistaan). THE LOVEBITES EP on lupaava julkaisu metallimusiikin saralla. Siinä on havaittavissa hatunnoston arvoista pyrkimystä tuoda perinteitä kunnioittavaan genreen rohkeasti jotain uutta ja virkistävää, niin että pitäydytään kuitenkin vakuuttavasti kiinni noissa kunnioitetuissa perinteissä. Tämä on rohkeuden koitos ja haaste kaikille pitkäaikaisille metallimusiikin harrastajille. Ottakoot sen avoimin mielin vastaan.

--

THE LOVEBITES EP:n voi ennakkotilata JPU Recordsin kaupasta.
aiheeseen liittyvät julkaisut
aiheeseen liittyvät artistit
kommentit
blog comments powered by Disqus


mainokset