LUV K RAFT - Luv it

arvostelu - 01.08.2018 17:16

Viileää, suloista ja mukaansatempaavaa, lupailee riippumattomien taiteilijoiden syntikkapopyhtye.

2013 perustettu, kohtalaisen hauskasti nimetty LUV K RAFT aloitti Euroopan-valloituksensa tänä kesänä Pariisin Anime Expossa. Yhtye koostuu kahdesta laulajasta, rumpalista ja kitaristista. Kitaristin toimialueeksi on merkitty myös ”manipulointi”, mikä viitannee syntetisaattorien ja vastaavien härveleiden käyttöön. Tyyliään yhtye kuvailee napakasti kolmella C:llä: ”Cool & Cute & Catchy”. Lisäksi LUV K RAFTin erityisenä ylpeydenaiheena on, että yhtyeen jäsenet ovat yhdessä vastuussa kaikesta taiteellisesta sisällöstä äänisuunnittelusta visuaaliseen ilmeeseen. Riippumatonta ja omaehtoista toimintaa mallikkaimmillaan siis.

Luv it on LUV K RAFTin toinen minialbumi. Käsitteen rajat ovat tosin hieman hämärät, sillä 8 kappaleen ja puolen tunnin mittainen kokonaisuus kävisi periaatteessa täysipainoisestakin albumista. Seitsemän kappaleista on yhtyeen omaa tuotantoa. Näiden lisäksi bonusraitana kuullaan Yoshiharu Shiina -laina RABBIT MAN, joka on hupaisan sanaleikin seurauksena saanut lisänimekseen LUV it MAN. Kaikkien omien kappaleiden sanoituksista vastaa laulaja KAREN ja sävellyksistä kitaristi-manipulaattori Masato Kitano. Sovituksista yhtye on laatinut yhdessä. Saatekirjeessään LUV K RAFT lupaa rokin, popin ja coolin soundinsa avaavan ennenkokemattomia tunnelmia. Väitteen paikkansapitävyys todettakoon tutustumalla Luv itin tarjontaan.

Mikakunin hokou buttai avaa albumin pirteätempoisella sähköbiitillä ja yksinkertaisella syntetisaattoririffillä. Perusvahva laulutulkinta liittyy mukaan melodisiin säkeistöihin ja kertosäkeisiin, jotka juostaan läpi sen kummemmin popmusiikin iänikuisia kaavoja ravistelematta. Helppomeneväiset melodiat soljuvat mukavasti läpi korvien, mutta eivät herätä suurempia intohimoja. Koko kappale uhkaa valahtaa suoranaiseksi yllätyksettömyyden malliesimerkiksi, kunnes C-osa saa kulmakarvat kohoamaan englanninkielisellä räppihenkisellä resitoinnilla. Suorastaan väkivaltaisesti kappaleen peilityynen julkisivun särkevä yllätysmomentti tuo aimo annoksen kaivattua omaperäisyyttä.

Seuraava kappale FOXY jatkaa samalla linjalla yhdistäen syntetisoitua poprock-soundia lähes säännönmukaisesti englanniksi räpättyihin puheosuuksiin. Tämä malli itse asiassa osoittautuu yhteiseksi kaikille albumin kappaleille. Perinteisiä rokkibändin soittimia akustisista soittimista puhumattakaan ei hyödynnetä. Masato Kitano on kylläkin merkitty saatekirjeessä kitaravastaavaksi, mutta jos Luv it sisältää kitaransoittoa, on soundi niin syntetisoitu, ettei sitä erityisesti kitaraksi tunnista. Rumpali Kazyan soittokin on käsitelty kuulostamaan synteettisiltä sähkörummuilta. Nämä ratkaisut eittämättä luovat Luv itille melko omintakeisen syntikkapop-ilmeen. Yleisesti ottaen äänimaailma on pikemminkin retroelektrohenkinen kuin futuristinen. Kauttaaltaan syntetisoitua soittoa luonnehtii analoginen lämpö digitaalisen teollisuussoundin sijaan. Äänimaailmassa ei ole juurikaan väkivaltaista päällekäyvyyttä vaan leppeän tasaista pehmeyttä ja notkeasti rullaavaa rytmisyyttä.

Toinen Luv itin yleisilmeen kannalta olennainen asia on kaksi hyvin erilaista laulajaa. Heistä KAREN on merkitty pelkästään laulajaksi Mishun vastatessa laulun lisäksi ”performanssista”. Tästä voinee ehkä päätellä, että Mishu vastaa räppiosuuksista KARENin hoitaessa solistivastuun. Tai sitten juuri toisin päin. Joka tapauksessa laulajien työnjako on selkeä. Kirkasääninen ja tasaisen varma popsolisti vastaa päälauluista, kun taas huomattavasti tummaäänisempi kakkoslaulaja räppää ja laulaa taustoja. Tuplalauluja on käytetty paljon ja oivaltavasti. Laulajien erilaisia kykyjä ei ole epäröity hyödyntää, mikä muodostaa olennaisen osan musiikin välittämästä kokonaisvaikutelmasta.

Peruskonsepti, äänisuunnittelu ja yleinen toteutus toimivat siis Luv itillä oikein hyvin. Yhtyeellä on selvästi vahva taiteellinen näkemys tekemisistään, ja sen he ovat osanneet myös albumille taltioida. Kappaleiden sävellyksiltä sen sijaan voisi yleisesti ottaen toivoa lisää iskevyyttä ja omaperäisyyttä. Kohtalaisen tarttuvan FOXYn jälkeen albumin keskiosa on melko harmaata kuunneltavaa. Kappaleet ovat leppoisia ja sopivat kyllä oivallisesti höyhenkevyeksi kesäpäivän musiikiksi, mutta mitään suurempia tunteita tai virkistäviä oivalluksia on analyyttisen kuuntelijan vaikeampi löytää. Suurenmoisia riemastumisen elämyksiä ei kuunnellessa koeta, mutta eipä yhtäkään kappaletta voi erityisen ärsyttäväksikään moittia. Voi olla, että tämä tietysti on aivan tietoinen valinta; onhan sitä käyttönsä harmittomalle kesäkuuntelemisellekin.

Joka tapauksessa albumin loppupuolella LUV K RAFT näyttää kykenevänsä myös tarttuvampaan ja räväkämpään ilmaisuun. Kuudes raita, erinomainen Hourensei haikeine iskelmämelodioineen ja jatsahtavine vaskisoundeineen on kuin hätkähdyttävä herätys horroksesta, johon aiempien kappaleiden tasaisuus on kuuntelijan tuudittanut. Kappale jää kummittelemaan päähän ja sitä tekee mieli kuunnella yksittäin albumin pyöräyttämisen jälkeenkin. Lähes yhtä vahva vaikutus on myös seuraavalla viisulla THE CITY ON BLACK. Vetävällä latinofunk-groovella käynnistyvä tanssibiisi maalailee oivallisesti otsikkonsa mukaisia tunnelmia.

Varsinaisten omien sävellysten lisäksi albumin lopussa on vielä bonusraidaksi merkitty Yoshiharu Shiina -laina RABBIT MAN ~LUV it MAN~. Sävellyksen puolesta dramaattinen rokkiviisu toimii erinomaisesti albumin päättäjänä. Sovitus taas on tehty täysin LUV K RAFTin omien ehtojen mukaan. Alkuperäinen kitararokkiversio on muokattu Luv itin äänimaailmaan täydellisesti sopivaksi syntikkapopsovitukseksi. Lainakappaleen vertailu alkuperäiseen havainnollistaakin hyvin LUV K RAFTin omaperäisen soundin erityispiirteitä tavalliseen rokkiyhtyeeseen verrattuna. Huolimatta muutoin rohkeasta ja vapaamuotoisesta uudelleensovituksesta ei LUV it MANin lauluosuuksia kuitenkaan ole suotu KARENin ja Mishun vastuulle. Jää itse asiassa mysteeriksi, kuka lainakappaleen dramaattisesta tulkinnasta vastaa. Joka tapauksessa laulutyyli on muusta sovituksesta poiketen hyvin uskollinen alkuperäiselle, suorastaan sitä jäljittelevä.

Tuotannon ja perusidean puolesta Luv it lunastaa lupauksensa raikkaudesta ja jonkinasteisesta uutuudenviehätyksestä. Albumilla LUV K RAFT osoittaa olevansa mielenkiintoinen ja etevä yhtye, jolla on hyviä ideoita ja kylliksi luovuutta toteuttaa niitä. Se, muodostuuko sävellysten tavanomaisuus ja kaavamaisuus suuremman kiinnostuksen kompastuskiveksi, riippunee kuulijasta. Eritoten albumin kolme viimeistä raitaa jättävät kuitenkin lupaavan jälkimaun myös kappalemateriaalin osalta. Jos pehmeän popikas ja sopivan simppeli syntikkapop on sinun juttusi, on Luv it ehdottomasti tutustumisen arvoinen albumi.
aiheeseen liittyvät julkaisut
aiheeseen liittyvät artistit
kommentit
blog comments powered by Disqus


mainokset
  • SYNC NETWORK JAPAN
  • euroWH
  • Chaotic Harmony