Kaqriyo Terror Architect - Identity Crisis

arvostelu - 22.11.2018 12:18

Jäsenten vilkkaana vaihteluna ilmenevä identiteettikriisi ei tätä arkkitehtiä hetkauta.

”Koska mikään ei tässä maailmassa mene niin kuin pitäisi, hyökkäämme tuonpuoleisesta”, uhoaa idoliryhmä Kakuriyo Terror Architect (tästedes virallisen latinisaation mukaisesti ”Kaqriyo” tai vain ”KTA”) kotisivujensa kryptisessä esittelytekstissä. Samaisessa koodeksissa pohdiskellaan myös tyylilajirajoja, tabuja, yhteiskunnan rappiotilaa ja tietysti sähkömagneettisen kauhun levittämistä. Oudot sanat toistuvat ryhmän sanoituksissa ja sitä koskevissa dokumenteissa loitsunomaisella pahaenteisyydellä. Pitäisikö itse kunkin kenties olla hivenen varuillaan ”Tuonpuoleisen terroriarkkitehdin” edesottamusten varalta?

Kaqriyo Terror Architect perustettiin kesällä 2017 kolmantena itsenäisen pienyhtiö Codomomentalin idoliryhmänä. Jo vuoden loppuun mennessä oli ehtinyt ilmestyä kaksi kolmeraitaista sinkkujulkaisua, jotka antoivat sangen lupaavaa osviittaa ryhmän sähkömagneettisesta tyylilajittomuudesta. Heti ensimmäisen sinkun, Kagome kagomen, yhteydessä julkaistiin myös musiikkivideo, joka visualisoi ryhmän mystisyyttä erinomaisesti. Videolla ryhmän silloiset jäsenet, Kotetsu, Nonamera ja Yamakomaro, hytkyvät hillittömästi ja ilvehtivät ilkikurisesti daruma-nuken ympärillä kolhossa harmaanmustassa tilassa. Taustalla rivissä heiluu joukko muinaisegyptiläisen jumaltaruston henkilöitä muistuttaviin naamioihin pukeutuneita epäilyttäviä hahmoja, jotka hakkaavat rytmiä rumpuihin, jumppapalloihin ja ilmastointiputkiin. Itse kappale on jonkinlaista intensiivistä elektroheviä todella tarttuvilla melodioilla ja monipuolisilla sovituskoukuilla. Lienee parasta, että katsotte itse.



Jo maaliskuussa 2018 ryhmältä ilmestyi ensimmäinen täyspitkä albumi Cultural Mixing. Kaksitoista kappaletta sisältävä musiikkiseikkailu on erittäin suositeltava hankinta kenelle tahansa kokeellisesta digitaalisesta rokista kiinnostuneelle. Elektronisen tanssimusiikin ja alkuvoimaisen rokkimusisoinnin raja on albumilla hämärtynyt olemattomiin. Lopputulokseksi on jäänyt hyvin omalaatuinen äänimaailma, jonka puitteissa koetellaan niin hardcorea kuin kevyttä syntikkapoppiakin. Lukemattomien sovitusmahdollisuuksien suossa loistaa punaisena lankana todella terävä sävellyskynä, joka ei iskevissä ja koskettavissa melodioissa säästele. Nerokkaalla albumillaan Kaqriyo Terror Architect osoitti lukeutuvansa tämän hetken musiikillisesti kiinnostavampien artistien kärkijoukkoon. Lisäksi ryhmä näyttää kerrassaan upealta Kagome kagome -videon jälkeen vakiintuneissa poppamiehen viitoissaan.

Kesällä KTA sai kaksi uutta jäsentä, nimiltään Sumomo ja St. Namidamaru. Ryhmän kasvaminen viisihenkiseksi ei mitä ilmeisimmin hidastanut vauhdikasta menoa, sillä jo lokakuussa ilmestyi upouusi viiden biisin EP Identity Crisis. Ottaen huomioon, että ryhmä keikkailee jatkuvasti ympäri Japania, voi tällaista julkaisutahtia pitää melko kunnioitettavana saavutuksena. Tulevaisuudenkaan kehitystä tuskin hidastanee se, että juuri tätä kirjoitettaessa ilmoitettiin Kaqriyo Terror Architectin pääluvun tällä kertaa supistuvan. Yksi ryhmän alkuperäisjäsenistä, Kotetsu, siirtyy saman yhtiön alaiseen sisarryhmä Yukueshirezutsurezureen. Niin näyttää myrskyävän jäsenistö kuin ryhmän musiikkikin.

Otettakoon seuraavaksi tarkasteluun vastikään ilmestynyt Identity Crisis -EP. Kappale kappaleelta etenevä analyysi koettaa paljastaa, miltä vajaa puolitoistavuotias mysteeriryhmä kuulostaa neljännellä julkaisullaan.

EP:n ensimmäinen kappale Identity Crisis kuvastaa Kaqriyo Terror Architectin yleistyyliä parhaalla mahdollisella tavalla. Vauhdikastempoista ja villeillä virvelikuvioilla koristeltua tanssibiittiä ympäröivät raskaat hevikitarat ja kuumeiset syntikkariffit. Viiden solistin nopeasti vaihtelevat vuorolauluosuudet kiristävät levotonta tunnelmaa. Jo Cultural Mixing -albumilla yksi ryhmän ilmeisiä vahvuuksia oli juuri laulajien monipuolisuus. Jokaisella silloisesta kolmesta jäsenestä on persoonallinen laulutyyli, joka on helppo tunnistaa muiden joukosta. Nytkin Yamakomaron, Nonameran ja Kotetsun lauluosuudet erottaa vaivatta viisihenkisestä joukosta, mutta kahden uuden jäsenen panos jää kokonaisuudessa vielä hieman varjoon. Ottaen kuitenkin huomioon, että uusien jäsenten liittymisen ja EP:n julkaisun välillä oli vain muutama kuukausi, on ryhmän suoritus kokonaisuutena kiitettävä.

Too late vähentää tuntuvasti kitaroita ja lisää vastaavasti syntikoita. Rummut ovat muuttuneet jotakuinkin luonnollisen kuuloisesta häpeilemättömän digitaaliseksi säksätykseksi. Näin kappale nojaa selvästi yleisöystävällisempään tanssipop-tyyliin. Jopa lauluosuuksia on muokkailtu vokooderimaiseksi robottitulkinnaksi. Kappale kipittää kovalla tempolla ja tarttuvalla rytmillä, mutta melodiapuolella jäädään kaipaamaan teräviä koukkuja ja suuria tunteita. Jonkinasteista keskeneräisyyden vaikutelmaa korostaa kömpelösti seinään töksähtävä lopetus, jota edeltävät minuutit tuntuvat jälkikäteen arvioituna kuin juoksumatolla paikallaan huhkituilta.

Seigun kurvaa epätyydyttävästä äkkijarrutuksesta sujuvasti sekoiluraiteille. Kitarat on jätetty vaihteeksi kokonaan syrjään, niin että koko kappale soi konekomppeja myöten synteettisesti. Hullunkuriset soundivalinnat, levottomasti vellova sävellys ja toinen toistaan oudommat taiteelliset ratkaisut ravistelevat kuulijaparan täysin hämmennyksiin. Joku on sämplännyt lastenlaulumaisen lepertelysäkeistön taustalle englanniksi räppäävän miesäänen. Häiritsevästä yhdistelmästä ponnahdetaan äkkiarvaamatta kaoottiseen dubstep-väliosaan, jossa Kaqriyo-viisikko esittelee vakuuttavasti omia räppitaitojaan. Kauttaaltaan todella sekavan meiningin luominen on KTAn ominta osaamisaluetta.

Dying a-ka-sa-ta-na jatkaa syntetisoidulla linjalla, joskin sävellys on tällä kertaa huomattavasti hillitympi. Yksinkertaiset sointukulut ja todella mukaansatempaavat melodialinjat virtaavat kuohuvan kosken vääjäämättömyydellä osasta toiseen. Ympäröivien maisemien vilkas vaihtelu lumoaa kauneudellaan nostaen kappaleen itse asiassa EP:n parhaaksi. Nautinnollisen progressiivinen sovitus kehittää vakuuttavan draaman kaaren, johon on autuus upota.

Oblivion päättää EP:n poikkeuksellisesti bändivetoiseen ilmaisuun. Sähkökitaroiden ja -basson muodostamaa maaperää kuorruttaa vain kevyen kevyt ripaus pianoa. Tämän kuuloista äänimaailmaa voisi odottaa miltä tahansa tavalliselta vaihtoehtorokkibändiltä. Kappaleen koskettavan surumielinen sävellys osoittaa kyllä erinomaista pop-melodian tajua, mutta toteutuksensa puolesta se kuulostaa täysin ulkopuoliselta muuten suhteellisen yhtenäisellä EP:llä. Suoraan sanottuna melko tylsästi toteutetun kappaleen yllättävyys piileekin lähinnä siinä, ettei KTA ole vielä kertaakaan tehnyt mitään näin tavanomaista. Toivoa kuitenkin sopii, ettei tästä tule tulevaisuudessa säännöllinen tapa.

Kokonaisuutena Identity Crisis -EP loppuu pahasti kesken. Nurkan takaa yllättäen iskenyt rokkibändi-iskelmä Oblivion olisi ehdottomasti kaivannut seuraajakseen vielä jotakin kappalekokoelman kokonaisuudeksi summaavaa. Tällaisenaan EP jättää vajavaisen ja huolimattomasti kasatun kokonaisuuden epätyydyttävän vaikutelman. Toisaalta itse sisällössä ei ole pahemmin moitteen sijaa. Nälkä pikemminkin vain kasvaa kuunnellessa. Epätyytyväisyyden tunteen olisikin aivan mielellään täydentänyt laajentamalla EP:n täyspitkän albumin mittaiseksi. Jos tähänastinen julkaisutahti pysyy, ei uutuuksia tuonpuoleisesta tarvinne kuitenkaan kovin kauaa odottaa. Identity Crisis on vahva välityö Kaqriyo Terror Architectilta ja samalla erinomainen tapa tutustua ryhmään, mikäli täyspitkä albumi tuntuu liian suurelta palalta haukata.

Valitettavasti Identity Crisis -EP:n kappaleista ei ole (ainakaan vielä) julkaistu musiikkivideoita, mutta Cultural Mixing -albumilta irrotettu Hide and Seek on erinomainen apu heille, jotka tahtovat tunnelmoida vielä lisää ”tuonpuoleisen terrorin” ja ”kulttuurien sekoittamisen” ihmeitä.

aiheeseen liittyvät julkaisut
aiheeseen liittyvät artistit
kommentit
blog comments powered by Disqus


mainokset
  • SYNC NETWORK JAPAN
  • euroWH
  • Chaotic Harmony