Arkistojen kätköistä: Electric Eel Shock Dublinissa

haastattelu - 28.02.2019 08:46

Vuonna 2010 JaME sai tilaisuuden syvähaastatella heavy metal -bändi Electric Eel Shockia yhtyeen Ison-Britannian- ja Irlannin-kiertueen aikana.

Electric Eel Shockin Aki ja Kazuto soivat JaME:lle pitkän haastattelun juuri ennen heidän Dublinin-konserttiaan vuonna 2010. Kaksikko kertoi yhtyeen viimeisimmästä levystä, Ison-Britannian- ja Irlannin-kiertueestaan sekä Electric Eel Shockin tulevaisuuden suunnitelmista. Myöhemmin samana iltana yhtye piti kiivaan keikan kuukausittaisessa Ballroom of Romance -tapahtumassa pienellä dublinilaisella klubilla. Vaikka keikka alkoi keskiyön jälkeen, se ei pysäyttänyt bändiä antamasta ikimuistoista esimerkkiä siitä, millaista heavy metal -musiikki voi olla niin Japanissa kuin länsimaissakin.

Viimeisimmän haastattelumme jälkeen olette julkaisseet uuden levyn, Sugoi Indeedin. Miten sen työstäminen sujui?

Aki: Tuotimme levyn itse. Aiemmat kaksi levyämme on tuottanut todella kuuluisa hollantilainen tuottaja, Attie Bauw. Hän on tuottanut paljon legendaarisia yhtyeitä, esimerkiksi Judas Priestia ja The Scorpionsia. Hänen kanssaan työskentely oli todella mahtava kokemus, mutta nyt meillä on enemmän itsevarmuutta tuottaaksemme levyjämme itse. Yritimme siis äänittää levyn tuottamalla sen itse. Mielestäni se oli tosi hyvä.

Miksi päädyitte nimeen Sugoi Indeed?

Aki: Koska levymme on sugoi. (’Sugoi’ tarkoittaa japaniksi ’upeaa’.)

Mistä saitte idean levyn kanteen? Miksi päädyitte kuvaamaan itseänne vampyyrin hampain?

Aki: Se oli tavallaan automaattista. Me vain löysimme hyvän kuvan ja ajattelimme sen olevan juuri oikea levyn etukanteen. Kuva muistutti meidän mielestämme myös vampyyria. Niin, se oli siis tavallaan sattumanvaraista.

Kazuto: Se oli mielikuvituksemme tuotosta. Ei se tarkoita mitään. (nauraa)

Mitä Sugoi Indeed tarjoaa kuulijalle verrattuna aiempiin levyihinne?

Aki: Kaikkein tärkeintä on sen itse tuotettu, uhmakas soundi. Totta kai Attie loi hyvän soundin, mutta minun mielestäni tämä on erilainen. Molemmat levyt ovat tietysti hyviä soundiltaan, mutta Sugoi Indeedilla on ‘garagemaisempi’ soundi. Molemmilla Attie Bauwin kanssa tehdyillä aiemmilla levyillä on todella mahtava ja ammattimainen soundi. Aivan ensimmäiset levymme oli äänitetty todella huonosti, mutta niissä on upea tunnelma; soundi on todella huono, mutta tunnelma on loistava. Sugoi Indeedilla voi havaita sopuisan tasapainon hyvän soundin ja tunnelman välillä.

Kappaleenne Death penalty on todella provosoiva nimi. Mistä kappale kertoo?

Aki: Se kertoo siitä, kuinka muutimme oikeudellista tilannetta Japanin oikeudessa. Tuomion langetti aiemmin asiantuntija, esimerkiksi lailliset oikeudet omaava henkilö. Tiedäthän, että Yhdysvaltain hallituksella on valamiehistö? No, me muutimme järjestelmän samanlaiseksi Yhdysvaltojen kanssa – osa oikeudesta on muutettu vastaamaan Yhdysvaltain systeemiä. Kuten varmaan tiedät, Japanissa on vielä käytössä kuolemantuomio. Ajattelin sen olevan vaarallista, kuinka ihmisillä on oikeus tappaa joku. Vaikka siihen vaikuttaisi jokin tai siihen olisi syynsä, en usko minkään syyn olevan oikea. Jos me siis poistamme tämän kuolemantuomion laistamme, voimme siirtyä kohti uutta järjestelmää. Tavallisten ihmisten ei pitäisi päättää, kenen pitää tai ei pidä kuolla. Biisi kertoo siitä.

Mr Toad -biisin lyriikat ovat aika äärimmäisyyksiin menevät. Mistä saitte tämän idean ja mitä merkittävää on nimessä ’Mr Toad’?

Aki: ‘Toad’ tarkoittaa hidasta tyyppiä, joka sanoo aina hyviä juttuja pomostaan tai ruhtinaastaan.

Kazuto: Jees-mies.

Aki: Niin, jees-mies. Niin siis, japanilainen salaryman on tavallaan ’Mr Toad’, mutten vihaa häntä, koska se on hänen ainoa tapansa pitää perhe tyytyväisenä. ’Mr Toad’ kamppailee siis aina stressin kanssa pitääkseen perheensä tyytyväisenä. Kappale kertoo siitä, mutten vihaa japanilaisia salarymaneja. Mutta kappaleen viimeinen osuus, jossa stressi tekee salarymanin hulluksi…

Kazuto: Aki kirjoittaa aina sanoitukset kappaleen valmistumisen jälkeen. Hän kirjoitti todella äärimmäisyyksiin menevät sanoitukset, jotta ne sopisivat raskaampaan, loppua kohden äärimmäisyyksiin menevän kappaleen kanssa.

Mitä Sugoi Indeedin kappaleita haluaisitte erityisesti suositella? Mikä on suosikkinne?

Aki: Oma suosikkini on Metal Man, koska Metal Man on biisi, jonka teimme kunnianosoituksena klassiselle rockille; emme kasvaneet valkoisella riisillä. On ok, jos olisin jäänyt paitsi japanilaisesta riisistä, mutta jos olisin jäänyt paitsi klassisesta rockista, niin en olisi koskaan kasvanut.

Olette tehneet tähän mennessä aika monta levyä. Miten keksitte erilaisia ideoita?

Aki: En ajattele meillä olevan uusia ideoita, sillä olemme tyhmiä. Kyse on koko ajan samasta ideasta, koska me unohdamme kaiken tosi nopeasti ja ajattelemme aina keksineemme jotakin uutta. Mutta joo, vaikka minua toisinaan ärsyttää tehdä samankaltaisia biisejä, suurimmaksi osaksi en muista niiden samanlaisuutta. Olen siis todella iloinen tyhmyydestäni. Minun ei pitäisi vastustella sitä, koska en muista.

Kazuto: Mutta levymme on tavallaan… Ei päiväkirja, mutta tavallaan äänite elämänkokemuksistamme viimeisimmän ja tämän uudemman levyn välillä, ja tämä uusi levy on kuin valokuva. Teemme siis kappaleita elääksemme, ja minusta tuntuu, ettemme vain kasva, vaan myös jatkamme elämistä, teemme biisejä levyjen välisten kokemusten antamilla ideoilla.

Aki: Se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy tehdä lisää biisejä ja levyjä.

Kazuto: Emme koskaan kyllästy siihen.

Aki: Se tarkoittaa sitä, ettei meillä ole hirveästi rahaa; emme vieläkään ole rikkaita. Jos haluamme olla rikkaita, helpoin tapa olisi lopettaa musiikin teko ja hankkia kunnon työ, mutta haluamme viettää edelleen rock and roll -elämää. Nautimme siitä täysin siemauksin…

Kazuto: Rakastamme…

Aki: ...soittaa rockia. Joten saamme uusia ideoita automaattisesti. Niin uusia ideoita syntyy.

Monet sanoituksistanne omaavat todella vakavan teeman. Oletteko koskaan ajatelleet tehdä pirteämpiä, positiivisempia sanoituksia?

Aki: Sugoi Indeedilla on joitakin biisejä, joissa on todella iloiset, japaninkieliset sanoitukset. Mielestäni levyn englanninkieliset lyriikat ovat negatiivisia ja japaninkieliset positiivisia. Mutta minusta se on hieman tylsää. Esimerkiksi sellaiset järjettömät ”juhlitaan, juhlitaan” -lyriikat ovat mielestäni tylsiä. (nauraa)

Kazuto: Se tarkoittaa sitä, että Aki on on hieman ironinen tyyppi. Hän ei ole niin avoin.

Aki: Vaikka tekisin näennäisen hauskan biisin, siinä olisi silti synkkä puoli. Pidän siitä, koska se vastaa makuani. Pidän sellaisista leffoista ja TV-sarjoista myös.

Aki, laulat sekä englanniksi että japaniksi. Kummasta laulukielestä pidät enemmän? Onko toisella kielellä helpompi ilmaista itseään?

Aki: Japani on totta kai helpompi, mutta jos minusta tuntuu siltä, ettei kappaleen lyriikat tai melodia sovi japanin kieleen, kirjoitan sanoitukset sitten englanniksi. En siis tavallisesti yritä pitää tasapuolista tasapainoa kielten välillä. Englanti tai japani, valitsen vain sen, kumpi sopii kappaleeseen paremmin. Mutta japani on totta kai minulle helpompi.

Viimeisintä levyänne varten keräsitte sille rahoitusta faneiltanne Sellaband-nettisivun kautta. Miksi päädyitte tekemään näin Sugoi Indeedin kanssa ettekä aiempien levyjenne kanssa?

Aki: Englanninkielinen managerimme löysi sivuston. Emme oikein tienneet, miten se toimii, me vain kokeilimme. Englanninkielinen managerimme laittoi nimemme nettisivulle ja vain 50, ei vaan 30-40 päivässä…

Kazuto: Ei, saimme 5000 dollaria pelkästään yhdessä päivässä ja sitä seuraavana päivänä 10000 dollaria.

Aki: Niin joo, tavoitteenamme ei ollut tehdä rahaa seuraavalla levyllämme. Aluksi olimme yllättyneitä. Laitoimme vain nimemme sivustolle nähdäksemme, toimiiko se. Emme odottaneet tällaista.

Kazuto: Rehellisesti sanottuna olemme aina kamppailleet levyn tuottamisen kanssa, sillä olemme vain indie-bändi ja teemme kaiken itse. Rahankeruu levyn tekoa varten on aika vaikeaa. Meillä on aina vaihtoehtoja ja yritämme tehdä usein yhteistyötä eurooppalaisten indie-levy-yhtiöiden kanssa. Sitten vain valitsemme meille sopivimman tavan. Me vain keikkailemme; olemme kiertuebändi. Minä en esimerkiksi pidä siitä, että levy-yhtiö auttaa meitä kiertueen järjestämisessä. Mielestäni apu tulee keikoillemme saapuvien ihmisten muodossa. Se on meidän mielipiteemme, meidän uskomme. Uskon aina, että keikoillemme tulee ihmisiä. En usko vain meihin investoimiseen bisneksen takia. Siksi olemme etsineet Sellabandin kaltaista systeemiä, ja minun mielestäni me onnistuimme siinä.

Olette saaneet Ison-Britannian- ja Irlannin-kiertueenne melkein päätökseen. Miten kiertue on mennyt?

Aki ja Kazuto: Loistavasti, erittäin loistavasti.

Aki: Paitsi viime ilta. (nauraa) Soitimme pienessä kaupungissa nimeltä Dundalk. Niin, keikka meni hyvin ja saimme loistavan vastaanoton, mutta keikalle saapuneiden ihmisten määrä oli todella pieni. Vaikka yleisöä oli vähän, jokainen kroppa hohkasi lämpöä. Se oli siis ihan hyvä. Ja Corkin- ja Galwayn-keikat olivat niin mahtavia, että odotan tätä iltaa innolla.

Onko teillä kerrottavananne joitakin hauskoja tarinoita tältä kiertueelta?

Kazuto: Hän nappasi kalan ja söi sen.

Aki: Olin menossa kalaan soundcheckin jälkeen. Löysin Dublinissa kanaalin ja mietin, olisiko siellä isoja haukia. Halusin siis kalastaa ja syödä saaliini.

Kazuto: Itse asiassa hän sai saalikseen makrillin Galwayssa ja söimme sen. Se oli todella hyvää.

Aki: Irlanti on mahtava kalamaa. Saatat ajatella, että kalastin vapaa-ajallani kiertueen aikana. Oikeasti olin kuitenkin kalastuskiertueella ja soitin rockia vapaa-aikanani. Kalastus ensin, rock toisena.

On todella harvinaista nähdä japanilaisbändejä esiintymässä Irlannissa. Miksi päätitte tulla tänne esiintymään?

Aki: Koska rakastamme tätä maata. Unohdin, milloin kävimme täällä ensimmäisen kerran… Olemme joka tapauksessa saaneet aina hienon vastaanoton; täkäläiset ihmiset näyttävät rakastavan meitä. Rakastan aina niitä, jotka rakastavat minua. En siis välitä, onko joku nainen ruma vai kaunis, mutta jos hän rakastaa minua, minä rakastan häntä.

Mitä teette kiertueen jälkeen?

Aki: Palaamme totta kai Japaniin. Aivan ensimmäiseksi minun pitäisi osallistua kalastuskilpailuun ja sitten pitää heti seuraavana päivänä iso konsertti Tokiossa yhden todella suositun japanilaisbändin kanssa. Siitä tulee tosi jännittävää. Emme ole mitenkään tunnettu bändi – olemme vain yksi tuhansista japanilaisista bändeistä, mutta tämä suosittu yhtye halusi esiintyä meidän kanssamme, koska he rakastavat meitä. Se on hieno juttu.

Olette varmaankin jo tottuneet ulkomailla keikkailuun. Mikä on erilaista verrattuna uranne alkuaikoihin?

Aki: Keikkapaikoissa ei ole juurikaan eroavaisuuksia. Ihmisten rakkaus rockiin on sama. Totta kai monet asiat ovat erilaisia nykyään, mutta rock-kulttuuri on pysynyt samana. Joidenkin maiden fanit ovat hieman ujoja keikoilla ja toisten maiden fanit ovat ihan sekopäisiä. Amerikkalaiset fanit ovat niin hulluja, että joskus ajattelen, etteivät he välitä musiikista, vaan tulevat keikoillemme vain sekoilemaan. Hollantilaiset sen sijaan ovat hieman ujoja ja hiljaisia, ja joskus ajattelen, etteivät he pidä kuulemastaan, mutta he ostavat paljon oheistuotteitamme keikan jälkeen. Luulenpa, että japanilainen yleisö on kaikkein ujoin, mutta näiden välillä on vain pieniä eroavaisuuksia. Ruoka on erilaista. Englantilainen ruoka on surkeaa, mutta aasialainen ruoka, esimerkiksi korealainen ja kiinalainen, on todella hyvää.

Electric Eel Shock on ollut kasassa yli kymmenen vuotta. Mitä muutoksia olette nähneet musiikkiteollisuudessa tuona aikana?

Kazuto: Se on pysynyt samana. (nauraa) Musiikkiteollisuus ei koskaan muutu. Nyt asiat ovat menossa huonompaan suuntaan, sillä levyt eivät myy enää yhtä hyvin. Ehkä pienemmät bändit, kuten me, saavat nostetta, sillä toimintamme perustuu keikkailuun. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö välittäisi myynneistä, mutta toimintamme ei perustu levymyyntiin, joten ajat voisivat olla meille hyvät.

Aki: Ehkä 10-20 vuotta sitten raha merkitsi musiikkiskenessä todella paljon. Jos rahaa laitettiin johonkin paljon, laskettiin, kuinka monta levyä pitäisi myydä ja kuinka paljon tehtäisiin voittoa. Mutta koska meillä on nyt monia indie-sivustoja, meillä kaikilla on samanlainen mahdollisuus. Vaikka bändi olisi 15 vuotta vanha ja toinen vain kuukauden, niillä on samanlainen mahdollisuus kasvaa yhtä suureksi kuin me. Nykyään meininki on siis todella reilua.

Kazuto: Terveellistä, tavallaan.

Onko vaikeaa ylläpitää musiikkiuraa sekä ulkomailla että Japanissa?

Kazuto: Se on vaikeaa, koska aika on rajallista. Aika ei ole ikuista. Jos vietämme kaksi kuukautta Euroopassa, emme tee mitään Japanissa. Se on todella vaikeaa, eikö olekin? Mutta olen sitä mieltä, että jos rakennamme hyvän fanikannan molempiin paikkoihin, se voisi toimia. Viimeisten kahden tai kolmen vuoden aikana olemme vain keikkailleet Euroopassa emmekä ole koskaan palanneet Japaniin. Meillä ei siis ollut mitään Japanissa. Mutta nyt teemme hidasta kasvua Japanissa, palaamalla sekä takaisin kotimaahamme että Eurooppaan. Nyt meillä on todella hyvä fiilis tai parempi tilanne molemmissa.

Aki: Oli outoa, kun kukaan japanilainen ei ollut koskaan kuullutkaan meistä ennen kuin aloimme keikkailla ympäri maailmaa. Monet japanilaiset kuulivat pieniä huhuja ulkomailta, kuinka “japanilainen Electric Eel Shock esiintyy Yhdysvalloissa” ja kuinka “yhtye sai hyvän vastaanoton jossainpäin Eurooppaa” ja nyt he ovat alkaneet kiinnittää meihin huomiota. Soitammekin seuraavaksi DIR EN GREYn kanssa.

Perustuen vahvaan yhteyteenne sekä japanilaiseen että länsimaiseen musiikkiteollisuuteen, millä eri tavoin länsimainen ja japanilainen musiikki ovat vaikuttaneet teihin?

Aki: Minun mielestäni eurooppalainen musiikkiteollisuus... tai ei teollisuus, vaan musiikin tilanne, on todella hyvä keikkaileville bändeille. Esimerkiksi klubit ja promoottorit ovat todella ystävällisiä meille. Mutta Japanissa on aika vaikeaa tienata kiertueen aikana. Se on se vahva eroavaisuus, minun mielestäni.

Kazuto: Joo, musiikkiteollisuus ei ole erilainen; he tekevät levyn ja sillä sitten rahaa. (nauraa)

Miksi teidän musiikkinne on mielestänne suositumpaa länsimaissa kuin Japanissa?

Kazuto: Koska musiikkimme perustuu länsimaiseen musiikkiin ja olemme saaneet eniten vaikutteita klassisesta amerikkalaisesta ja brittiläisestä rockista.

Mitkä ovat tavoitteenne muusikoina? Mitä haluaisitte tulevaisuudessa saavuttaa?

Kazuto: Tavoitteemme? En tiedä, onko meillä sellaista. En tiedä. Me vain rakastamme soittaa musiikkia ja jos meillä olisi paljon rahaa tai paljon yleisöä… Mutta en odota sellaista. Me vain nautimme olostamme täällä; me haluamme vain nauttia soittamisesta.

Aki: Jahti, vintage-viiniä, kalastusvälineet.

Kazuto: Saada kaikki rahat kuumatkaa varten, se on tavoitteeni! (nauraa)

Jättäisittekö lopuksi viestin irlantilaisille faneillenne?

Aki: En tiedä, onko Irlannissa kovinkaan montaa Electric Eel Shock -fania, mutta olemme jo tavanneet irlantilaiset fanimme kiertueen aikana. Olen pahoillani siitä, ettemme käy täällä usein, mutta emme koskaan unohda Irlantia. Tulemme Irlantiin, jos saamme siihen mahdollisuuden, joten käykää tsekkailemassa nettisivuamme. Julkaisemme uusia juttuja, joten pitäkää Electric Eel Shockia silmällä.

Kazuto: Joo, tulkaa joka tapauksessa keikoillemme.


JaME kiittää Electric Eel Shockia ja Dan Pyeta tämän haastattelun mahdollistamisesta.
aiheeseen liittyvät julkaisut
aiheeseen liittyvät artistit
kommentit
blog comments powered by Disqus


mainokset
  • Chaotic Harmony
  • euroWH
  • SYNC NETWORK JAPAN