Arkistojen kätköistä: Haastattelussa Ken Lloyd

haastattelu - 28.03.2019 10:32

Rock-artisti Ken Lloyd jutteli kanssamme FAKE?:sta, OBLIVION DUSTista ja muusta tässä vuonna 2010 tehdyssä haastattelussa.

Amerikassa esiintynyt FAKE? julkaisi hiljattain uuden albuminsa SWITCHING ON X:n kansainvälisillä markkinoilla vuonna 2010. Haastattelimme tuolloin yhtyeen nokkamiestä, Ken Lloydia tästä ja aiemmista julkaisuista, hänen toisesta bändistään OBLIVION DUSTista sekä muista tulevista projekteista.


JaME sai mahdollisuuden haastatella sinua vuosi sitten amerikkalaisessa AnimeNEXT-tapahtumassa. Voitko kertoa meille, mitä olet puuhannut sen jälkeen?

Ken Lloyd: Pari päivää AnimeNEXT-keikan jälkeen palasin Englantiin, missä äänitin FAKE?:n viimeisimmän levyn SWITCHING ON X:n ja viivyin siellä niinkin kauan kuin puoli vuotta. Palasin takaisin, julkaisin levyn ja soitin muutamia keikkoja Japanissa. Siitä eteenpäin olemme keskustelleet ja työskennelleet saadaksemme bändin kansainvälisille markkinoille, mikä on melko lailla tärkein prioriteettini juuri nyt.

Viimeisin levysi SWITCHING ON X on saatavilla kansainvälisesti. Jotkut ovat pitäneet “X:ää” muuttujana tai tuntemattomana. Voitko kertoa meille, mikä merkitys tämän levyn nimellä on?

Ken Lloyd: Koska “X” on niin laaja käsite, se voi olla mitä tahansa. Ja minä pidän siitä... pidän siitä, että ihmiset voivat luoda omia käsityksiään asioista. Mutta pohjimmiltaan koko “X:n” konsepti perustuu maapalloon ja avaruuteen ja kaikkeen sellaiseen. ”X:n” suurin merkitys on, tiedäthän, Planeetta X? Tämän salaperäisen planeetan oletetaan kiertävän kiertoradalla, mutta kukaan ei voi löytää sitä. Se on kuin mystinen planeetta, jolla olettavasti on paljon tekemistä Maan kanssa, mutta kukaan ei voi löytää sitä, sillä he eivät tiedä, onko se olemassa vai ei. Tämän albumin konsepti perustuu löyhästi siihen. Vaikken mennytkään niin yksityiskohtiin asian kanssa, sillä se on salaliittoteoria. Mutta se on suurin viittaus tämän “X:n” takana. Sen voi kuitenkin nähdä monella eri tapaa. Minulla on yleensä kaksi tai kolme merkitystä, enkä yleensä sano, että ”Hei, tästä kaikesta siinä on kyse”, sillä pidän siitä, että ihmisillä on omat käsityksensä kappaleista.

SWITCHING ON X:n kansikuvassa huudat side silmilläsi. Mitä tämä tarkoittaa?

Ken Lloyd: Se on FAKE?:n kansitaiteista ensimmäinen, jossa minä olen henkilökohtaisesti mukana, missä kasvoni näkyvät, vaikkakin silmäni ovat peitettynä. Tällä kertaa halusin näyttää itseni levyn kansitaiteessa konseptin ympärille luodun taiteen sijaan. En ole koskaan aiemmin ollut sinut kasvojeni näyttämisen kanssa. En ole koskaan pitänyt siitä, sillä olen aina ajatellut musiikin tulevan ensin. Kuvat ja sen puolen näyttäminen eivät vedonneet minuun. Mutta tavallaan muutin mieleni. Tällä kertaa minusta oli ok, että esiinnyn levyn kannessa, sillä minusta tämä on paras FAKE?-levy, jonka olemme tehneet. Se on tekemistäni levyistä paras ja sillä siisti. Se on levy, joka mielestäni kuvaa parhaiten sisäistä maailmaani ilman minkäänlaista häiriötekijää. Se on se syy. Se on levy, jolla tunsin olevani todellakin sinut itseni näyttämisen kanssa sen sijaan, että olisimme kehitelleet konseptin X-teeman ympärille.

Monet fanit olivat huolissaan siitä, miten paljon edellistä levyäsi, MARILYN IS A BUBBLEa, verrataan SWITCHING ON X:iin. Usein suositaan aiempaa teosta. Sanoit, että tämä on tähän mennessä paras levysi. Voitko kertoa meille, mikä siinä on niin erityistä? Mikä tekee siitä erilaisen aiempiin julkaisuihisi verrattuna?

Ken Lloyd: Mielestäni jokainen artisti ajattelee, että heidän viimeisin levynsä on paras. Mutta tällä kertaa niin todella on, sillä menin Englantiin ja työskentelin kaikkien niiden mahtavien muusikoiden kanssa, joilla on oma tapansa tehdä asioita. Työskentelin esimerkiksi Youthin kanssa, joka on yksi Englannin parhaimmista tuottajista. Rumpali, kitaristi, ohjelmoija, kaikki nuo ihmiset, he olivat olleet mukana upeissa bändeissä ja nähneet ja kokeneet kaiken, maailmanlaajuisesti. Olen ollut Japanissa ja työskennellyt kuuluisien muusikoiden kanssa, joten tiedän japanilaisen perspektiivin. Mutta en ole koskaan työskennellyt kunnolla parhaiden ulkomaalaisten muusikoiden kanssa. Ja he ihmettelivät, miksen ollut täällä, miksen ollut Englannissa tekemässä tätä kaikkea. Se oli iso buusti minulle, sillä en ole koskaan testannut musiikkiani. En edes tiennyt, että meillä oli ulkomaalaista yleisöä ennen kuin loimme MySpace-sivun OBLIVION DUSTille ja sitten FAKE?:lle. Äkkiä kaikki kirjoittivat meille, esimerkiksi Chilestä ja Venäjältä ja niin edelleen. En tiennyt enkä tajunnut sitä, sillä noin 12 vuoden ajan olen keskittynyt musiikintekoon Japanissa. En edes tiennyt, että meillä olisi kansainvälistä yleisöä. Se oli toinen syy, miksi halusin levyttää Englannissa.

Se on siis sinun mielestäsi paljon kansainvälisempi kuin aiemmat levyt?

Ken Lloyd: Minun mielestäni kaikki tekemämme on globaalia, mutta mitä tulee levyn testaamiseen kansainvälisen yleisön kanssa, se on läpäissyt kyseisen testin. Tiesin levytysprosessin aikana, että olin tekemässä jotakin hyvää. Joskus levyä äänittäessä olonsa voi tuntea epävarmaksi, mutta sitten kun levystä tulee hyvä, mieliala kohenee. Olin levynteon alusta asti todella rento sen suhteen, millainen siitä lopulta tulisi. Tuntui vain siltä, että tästä tulee hyvä levy.

Aiemmalla MARILYN IS A BUBBLE -levyllänne lauloit Butterfly-nimisen biisin duettona Anna Tsuchiyan kanssa. Keiden artistien kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä nyt?

Ken Lloyd: Niin… Monet muusikot ovat niin hyviä, etteivät he oikein sovi mihinkään, joten täytyy tavallaan valita… Ja jos he haluavat työskennellä kanssasi – ”mahtavaa, tehdään se”, se on minun vibani. Yleensä työskentelen niiden ihmisten kanssa, jotka tunnen todella hyvin. Koska musiikinteko on todella intiimiä, ei voi vain napata jotakuta coolina pitämäänsä muusikkoa mukaan levyntekoon, sillä heitä ei tunne ollenkaan, eikä voi tietää, mitä studiossa tulee tapahtumaan. Olen tuntenut Annan pitkän aikaa, tiesin hänen olevan todella cool ja omaavan juuri oikeanlaisen äänen biisiä varten, joten näin siinä kävi. Juuri nyt minulla on pari muuta juttua meneillään muiden muusikoiden kanssa. En voi kertoa niistä paljoakaan, mutta myös se on pitänyt minut kiireisenä tänä vuonna.

Voimme siis odottaa lisää yhteistöitä?

Ken Lloyd: Kyllä, ehdottomasti. Mutta nämä muusikot eivät ole samanlaisia kuin INORAN, Anna Tsuchiya, BUCK-TICK ja muut. Tämä on täysin erilaista ja aivan toinen suunta, jonka halusin tavoittaa.

Vaikka muutamia vuosia on kulunut ja FAKE? on julkaissut useita levyjä nykyisen miehistönsä kanssa, jotkut fanit kaipaavat yhä INORANia. Mitä ajattelet tästä?

Ken Lloyd: Ymmärrän. Kun INORAN päätti lähteä bändistä, hän jätti jälkeensä suuren aukon. Toisaalta se on minusta hieman turhauttavaa, sillä kun INORAN oli bändissä, tein silti 70 prosenttia biiseistä, ja tein singleistä kaikki paitsi yhden. Ymmärrän, että ihmiset haluavat INORANin takaisin bändiin, mutta se oli hänen valintansa enkä voi tehdä sille mitään. On myös hieman turhauttavaa, että jotkut ihmiset ajattelevat FAKE?:n olleen parempi INORANin ollessa vielä mukana, sillä ihan näin rehellisesti sanottuna, musiikinteossa ei ole tapahtunut mitään suurta muutosta. Tein MARILYN IS A BUBBLEn ja SONGS FROM BEELZEBUBin INORANin lähdön jälkeen ja tein tietoisen valinnan, etten täyttäisi hänen jättämää aukkoa. Päätin mennä täysin päinvastaiseen suuntaan ja muuttaa äänenlaadun kokonaan sen sijaan, että miettisin, mitä kitaraa hän soittaisi missäkin kohtaa ja niin edelleen. Tein soundista raa’an, rakeisen ja kokeellisen. Nuo kaksi levyä ovat todella raakoja verrattuna aiempiin, pintakoreisiin levyihin. Se oli tietoinen päätös, mutta valitettavasti jotkut ovat ajatelleet, että FAKE? muuttui täysin INORANin lähdettyä. Ymmärrän, että jotkut faneista kaipaavat häntä ja ymmärrän myös, miltä heistä tuntuu, mutta minunkin täytyy mennä elämässäni ja musiikissani eteenpäin.

Miltä sinusta siis tuntuu luoda musiikkia itseksesi verrattuna musiikintekoon jonkun kanssa? Onko yhteistyö stimuloivampaa vai tykkäätkö olla itsenäisempi?

Ken Lloyd: Pidän molemmista. Siksi minulla on kaksi bändiä. FAKE?:n kanssa voin työstää musiikkia haluamallani tavalla sataprosenttisesti. Jos haluan tehdä sarjakuvamaisen biisin, kukaan ei vastustele ideaa, tai jos haluan tehdä tekno- tai rap-biisin tai muuta vastaavaa, voin tehdä niin. OBLIVION DUSTissa taasen nautin muiden kanssa työskentelystä, pallottelemme ideoita toinen toisillemme. Olen tyytyväinen molempiin tapoihin ja mielestäni ne molemmat ovat myös tarpeellisia. Joskus käytän OBLIVION DUSTissa oppimaani FAKE?:n parissa ja toisinpäin. Mielestäni molemmat ovat todella tärkeitä ja olen onnekas, että voin työskennellä molemmilla tavoilla.

Musiikkisi yhdistelee monia, usein epätavallisia genrejä tai luo jotain aivan uutta. Mitä tekniikoita käytät luodessasi tyyliäsi?

Ken Lloyd: Minä vain kuuntelen, kuuntelen, kuuntelen… Kuuntelen kaikkea ja mitä tahansa, kuuntelen musiikkia, josta en edes pidä. En esimerkiksi pidä juurikaan klassisesta musiikista, koska vanhempani pitivät siitä ja se soi kotona kaiken aikaa. Kyllästyin siihen. Mutta jopa klassisessa musiikissa on paljon opittavaa, joten yritän kuunnella sitä niin paljon kuin vain pystyn. Mielestäni tämä on tekniikkani salaisuus, sillä jos kuuntelee vain tietyntyyppistä musiikkia, siitä saatu vaikutelma jää ainoaksi.

Mitä genrejä kuuntelet tällä hetkellä eniten inspiraatiota hakiessasi?

Ken Lloyd: Dancea. Yritän pysyä kartalla siitä, mikä on uutta, en kuuntele niinkään paljon heviä, thrashia, death metallia, ihan sama, ne ovat liian raskasta minulle. Luulenpa, että juuri nyt saan eniten inspiraatiota dancesta.

Kenet nimeäisit suurimmaksi musiikkivaikuttajaksesi?

Ken Lloyd: Lukioikäisenä kuuntelin Manic Street Preachersia, mutta tavallaan pidin enemmän heidän asenteestaan. Pidin kaikista bändeistä, joilla on “haista home” -asenne, kuten esimerkiksi The Sex Pistolsista, Nirvanasta, Manic Street Preachersista, Rage Against the Machinesta, kaikista noista bändeistä, jotka olivat todella vihaisia ja täynnä tunnetta. Mutta olen sitä mieltä, että ylipäätänsä minun suurin vaikuttajani on se, mitä saan ollessani vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Puhun heidän kanssaan, seuraan heidän liikkeitään, katson leffoja, saan paljon vaikutuksia musiikin ulkopuolisesta maailmasta. Musiikki on paljon alitajuisempaa. Saan vaikutteita, mutten tiedosta sitä.

Mainitsit elokuvat. Mitä elokuvia katsot yhä uudelleen ja uudelleen, vai etsitkö aina uusia elokuvia inspiraation toivossa?

Ken Lloyd: Katson PIXARin leffoja aina uudelleen ja uudelleen. En ole niitä tyyppejä, jotka pitävät David Lynchin elokuvia upeina, en yritä olla avantgardisti, vaan pidän tavallaan yksinkertaisemmista asioista, kuten esimerkiksi lasten animaatioista, kirjoista ja elokuvista. Niissä tarinoissa ei ole sääntöjä, sillä ne ovat kaikille. Esimerkiksi Liisa Ihmemaassa, kuka olisikaan ajatellut jotakin sellaista? Lapset ovat ainoita ihmisiä, jotka voivat todella hyväksyä sen, sillä he ovat niin avoimia ja täysin vapaita ajattelemaan omalla tavallaan. Siksi pidän PIXARin elokuvista, sillä ne on tehty lapsille, vaikka aikuisetkin voivat ymmärtää niitä ja samaistua niihin yhtä lailla. Katson niitä leffoja kaiken aikaa. Pidän itseni viattomana. (nauraa)

Takaisin musiikkiin. Vuonna 2008 julkaisit OBLIVION DUSTin kanssa menestyksekkään Girl In Mono -singlen. Onko teillä muita suunnitelmia tämän singlen lisäksi?

Ken Lloyd: Meidän oletetaan levyttävän levy. Mutta yhtäkkiä K.A.Z liittyi VAMPSiin, joten tavallaan suunnitelmat menivät uusiksi. Mutta ensi vuonna L’Arc~en~Ciel aikoo minun mielestäni aktivoitua, joten silloin meillä on mahdollisuus työskennellä taas K.A.Zin kanssa. Tämä on ollut hieman hassu vuosi, sillä olemme työskennelleet kaikessa hiljaisuudessa valmistautuessamme ensi vuotta varten. Ja koska minulla on kaksi bändiä huolehdittavana ja muitakin juttuja tehtävänä. Ensi vuonna keikkailemme, sillä kaikki haluavat nähdä meidät livenä, joten aloitamme luultavasti keikkailulla ja katsomme, mitä tapahtuu. Luulenpa, että julkaisemme jotakin, ei ehkä albumia, mutta ken tietää. Minun täytyy puhua K.A.Zin ja Rikijin kanssa siitä.

Miten tasapainottelet kahden projektin välillä?

Ken Lloyd: Sen ei pitänyt olla liian rankkaa. Niin ajattelin kolme vuotta sitten, kun päätin perustaa OBLIVION DUSTin uudelleen. Meillä kaikilla oli tapana puuhailla OBLIVION DUSTin parissa vuoden verran ja lähteä sitten taas omille teillemme, me vain kierrämme kehää. Toivottavasti voimme palata takaisin sen pariin, sillä se oli alkuperäinen suunnitelmamme. Mutta FAKE? ja OBLIVION DUST… Koska olemme saavuttaneet tietyn tason, emme ole kuin ne bändit, jotka vain tekevät 50 keikkaa pikkuklubeilla, vaan homma on levinnyt laajemmalle. Teemme asioita kaikessa rauhassa, levyttäminen vie aikaa… Joten aina on aikaa muillekin jutuille. Minun mielestäni siitä ei ole juurikaan ongelmaa, nyt kun työstämme joitakin yksityiskohtia.

Sanoit, ettette soita 50:ntä keikkaa pienillä klubeilla, mutta kaipaatko pienemmillä keikkapaikoilla esiintymistä?

Ken Lloyd: Kyllä, mutta se on aika hankalaa, sillä pienemmillä klubeilla ihmiset eivät mahdu sinne. Tykkään mieluummin esiintyä isoilla keikkapaikoilla, sillä emme soita keikkoja niin paljon kuin meidän pitäisi. Haluan kaikkien olevan ennemminkin onnellisia sen sijaan, etteivät ihmiset mahtuisi klubille eivätkä näkisi meitä vuoteen. Ehkä me esiinnymme pienemmilläkin klubeilla, ei sitä koskaan tiedä, se riippuu kaikista OBLIVION DUSTiin liittyvistä tekijöistä. En voi päättää sitä itse.

On vaikuttavaa, miten saat pidettyä OBLIVION DUSTin ja FAKE?:n musiikkityylit erilaisina. Miten onnistut siinä?

Ken Lloyd: En yritä tehdä niin. Jos esimerkiksi teen musiikkia studiolla, en ajattele tekeväni biisiä nimenomaan OBLIVION DUSTille tai FAKE?:lle, en tee sellaista. Kun aloitan musiikinteon, minä vain teen. Vasta biisin valmistuttua teen päätöksen siitä, vaikuttaako kappale enemmän OBLIVION DUSTin biisiltä, jonka soittoa voisimme kokeilla K.A.Zin kanssa ensi viikolla, vai onko kappale sittenkin enemmän FAKE?:n biisi, jolloin pidän sen FAKE?:n kappaleena. Teen aina musiikkia, olen jatkuvasti studiolla, joten päätös kappaleiden kohtalosta syntyy hiljalleen. Ja sitten kun täytyy tehdä levy, voi vain valita kaikista tehdyistä biiseistä sopivimmat ja sillä tavoin tavallaan erottaa nämä kaksi. Alkuperäinen musiikinteko ei ole tietoinen juttu.

Vaikutat käyttävän monia sosiaalisen median kanavia, ja olen lukenut, että sinun mielestäsi tämä tekee maailmasta rajattomamman. Netissä on kuitenkin myös laittomuuksia, esimerkiksi laitonta lataamista ja muuta vastaavaa. Mitä mieltä olet tästä ja netin vaikutuksesta työhösi ylipäätänsä?

Ken Lloyd: Joudun pulaan vastaukseni kanssa, mutta olen rehellinen. En tiennyt, että meillä oli faneja Japanin ulkopuolella. Sain tietää siitä vasta hiljattain, enkä oikeastaan välittänyt, latasivatko ihmiset musiikkia laittomasti vai eivät, sillä ainakin ihmiset kuuntelivat niitä biisejä. Muusikkona tärkeintä on saada ihmiset kuuntelemaan biisejäsi. Jos he eivät voi kuunnella sitä ilman laittomuuksia, niin hitot, tehkää niin, kuunnelkaa musiikkia. Nyt meillä on kuitenkin materiaalia, eli SWITCHING ON X, julkaistuna maailmanlaajuisesti, joten totta kai haluan ihmisten kuuntelevan musiikkiamme laillisesti. Se on rehellinen vastaukseni. Mutta tiedän miltä se tuntuu, sillä ollessani teini-ikäinen kävin läpi samat jutut. Kun minulla ei ollut rahaa, en voinut hankkia musiikkia ulkomailta eikä levykaupassa ollut haluamaani levyä ja niin edelleen. Ymmärrän, että ihmiset eivät miellä sitä niin pahaksi asiaksi, joten yritän olla niin reilu kuin vaan voin olla tällaisten juttujen kanssa. Mutta siksi me työskentelimme ahkerasti saadaksemme levymme julkaistuksi ulkomailla, jotta ihmiset voisivat hankkia sen laillisesti ja olisikin hyvä, jos he hankkisivat sen laillisesti. (nauraa) Mutta muusikkona haluan monien ihmisten kuuntelevan levyä. Sanotaan vaikkapa niin, että jos pidät jonkin tietyn bändin musiikista, sinun pitäisi maksaa heille siitä, koska se on ainoa tapa, miten he voivat jatkaa musiikin tekemistä. Ilman sitä he kaikki kuihtuvat pois.

Facebook-sivusi on vuorovaikutusta sinun ja kuulijoidesi välillä. Mikä on sen tärkeys ja saatko kenties inspiraatiota faneiltasi?

Ken Lloyd: Kun tulin Japaniin, minulla ei ollut tavoitetta eikä oikein toiveitakaan muusikkona olemiselle, joten tavallaan törmäsin siihen. Tulin Japaniin, koska halusin tavata ihmisiä. Siksihän suurin osa ihmisistä matkustaa, eikö niin? Matkustetaan tapaamaan ihmisiä ja oppimaan muista kulttuureista, ja siksi minäkin saavuin muiden lailla Japaniin. Musiikin suhteen ajattelin tapaavani paljon ihmisiä ja olevani yhteydessä heihin. Mutta Japanissa kuvio on outo, muusikot haluavat pitää tietyn etäisyyden faneihinsa, se on outoa ja minulla oli paljon vaikeuksia sen kanssa. Minulle sanottiin, ettei helposti lähestyttävyys ole kovinkaan japanilainen tapa. Minulla oli siis suuria vaikeuksia tämän jutun kanssa pitkän aikaa. Vasta hiljattain, kun pääsin eroon tietyistä yhtiöistä ja sopimuksista, olen pystynyt olemaan täysin vapaa muusikkona ja jopa bisnesmiehenä. Halusin siis palata takaisin ihmisten kohtaamiseen. Minulla ei oikeastaan ole tavoitetta musiikkia tehdessäni, se ei ole niinkään tietoinen liiketoimintapäätös tai sellainen, vaan haluan enemmänkin jutella ihmisten kanssa. Haluan nähdä, mitä he ajattelevat, haluan kuulla, mitä mieltä he ovat levystä ja olen todella kiinnostunut ihmisten elintavoista. Haluan vain tietää, miten muilla menee. Kuten esimerkiksi, “Hei, minulla menee näin, entä sinulla?” Ja tämän toteuttaminen on ollut paljon helpompaa Facebookin, MySpacen ja Twitterin ansiosta. Nautin siitä suuresti, mutta sillä ei ole oikeasti mitään tekemistä musiikin kanssa. Ihmiset tietävät minut musiikin takia, se on iso osa tätä, mutta mitä tulee motivaatiooni, tämä on henkilökohtaisempi juttu. Minä todella nautin kuullessani, mitä ihmiset tekevät ja miten he pärjäävät, millaisia uusia juttuja heillä on – se inspiroi minua. Se, että saa kuulla juttuja kuten vaikkapa ”Teen tätä juuri nyt”, ”Vietän vuoden Sri Lankassa”, tällaiset jutut inspiroivat minua ja nautin siitä. Eikä kukaan voi enää sanoa minulle, etten saisi tehdä niin.

Sinulla on myös henkilökohtainen deviantART-tili. Onko tämä harrastuksesi?

Ken Lloyd: Niin, no, tapasin muutamia taiteellisia faneja netin kautta. He halusivat tehdä taidetta promotakseen FAKE?:a tai OBLIVION DUSTia omalla taiteellaan, joten he perustivat ryhmän. Tämä tavallaan palaa takaisin aiempaan kysymykseen, mutta ajattelin vain, kuinka coolilta se kuulostikaan ja pyysin päästä mukaan. Minulla on ollut tarkoituksena palata taiteen pariin, sillä olen keskittynyt niin paljon musiikkiin viimeisen viidentoista vuoden aikana, etten ole pystynyt tekemään mitään muuta. Ollessani äänittämässä SWITCHING ON X:iä Englannissa, Youth piirteli aina studiolla ja se inspiroi minua. Ajattelin, että hitsit, haluan todellakin palata taiteen tekemisen pariin. Se oli täydellinen ajoitus, nämä fanit kertoivat olevansa perustamassa deviantART-ryhmää ja ihmettelin, mikä se sellainen oli, voisinko minäkin tehdä niin. Niin se kaikki alkoi. Viime aikoina minulla ei ole ollut niinkään paljon aikaa siellä olemiseen, mutta ainakin olen siellä. Olen yhdessä yhteisössä ja jos minulla on vapaaviikko tai vastaavaa, menen sinne ja teen juttuja. Heidän deviantART-ryhmässään oleminen on opettanut minulle paljon uusia juttuja, esimerkiksi Photoshopin ja Illustratorin käytön, niiden ansiosta olen alkanut tehdä uusia juttuja ja keksin uusia ideoita FAKE?:lle. Kaikki on loppujen lopuksi liitoksissa tekemisteni kanssa.

Onko sinulla siis suunnitelmissa laajentaa musiikkiteollisuuden ulkopuolelle, esimerkiksi näyttelemisen tai taiteiden pariin?

Ken Lloyd: Ei näyttelemistä, ei todellakaan. (nauraa)

Miksi ei?

Ken Lloyd: Se on todella ärsyttävää; en tykkää, kun muusikot kokeilevat näyttelemistä enkä myöskään pidä siitä, että näyttelijät yrittävät tehdä musiikkia. Minusta se on hieman epäkunnioittavaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka todella ovat muusikoita ja näyttelijöitä. Se on yksi niistä syistä, miksen koskaan tule näyttelemään, sillä minun mielestäni näyttelijät käyttävät koko elämänsä sitä työstääkseen, se on kuin taidetta tai käsityötä, ja vain koska minä olen julkaissut muutaman levyn ja joku on tarjonnut minulle työtä tunnettavuuteni takia… On niin monia muita ihmisiä, jotka voivat tehdä sen työn paremmin kuin minä, sitä minä tarkoitan. Toinen syy on se, ettei minua kiinnosta. (nauraa) Mutta pääsyy on tuo ja samalla tavalla minusta tuntuu niiden näyttelijöiden puolesta, jotka ovat todella menestyviä ja sitten levy-yhtiö tarjoaa heille levytyssopimusta – eivätkä he edes tee omia biisejään. Se on heidän elämäänsä, enkä sano sen olevan väärin, mutta minä en tule koskaan tekemään niin. On monia nuoria bändejä, jotka etsivät levytyssopimusta ja he ansaitsevat sen. Minusta tuntuu siltä kuin tavallaan etuiltaisiin jonossa. Sama juttu näyttelemisen kanssa, on monia näyttelijöitä, jotka ovat miljoona kertaa parempia kuin minä. En koskaan veisi sitä tilaisuutta heiltä. Mutta jos ihmiset haluavat tehdä niin, niin olkoon, en protestoi, en vain itse halua olla osallisena siinä. Mitä tulee taiteeseen, niin kyllä, jos minulla on aikaa sille. Musiikki on pääjuttuni ja jos siinä on kaikki kunnossa ja minulla aikaa, haluaisin tehdä taidetta.

Olen kuullut, että olet amerikkalaisen jalkapallon suuri fani. Miten innostuit tästä urheilulajista, ottaen huomioon maan, jossa olet varttunut…

Ken Lloyd: Englannissa? Olin todella outo lapsena enkä koskaan tykännyt asioista, joista muut pitivät. Valitsin aina niitä juttuja, joista kukaan muu ei ollut kiinnostunut. Englannissa kaikki pitävät jalkapallosta, siitä ”normaalista” jalkapallosta. Eräänä päivänä katselin TV:tä ja vain päätin, että pidän tästä urheilulajista. Siihen ei ollut mitään suurta syytä, minä vain ajattelin, että vau, en ole koskaan nähnyt vastaavaa, ihmiset tönivät toisiaan kypärät päässä ja nuo hirviöt painavat 136 kiloa, okei, tykkään tästä.

Pelaatko sitä itse?

Ken Lloyd: En. Pelasin lukioikäisenä, mutta olin liian pieni. Alun perin halusin olla jalkapalloilija, mutta 15-vuotiaana tajusin, että ei, olen liian pienikokoinen ollakseni jalkapalloilija ja lannistuin.

Olet yksi harvoista muusikoista, jotka ovat puoliksi japanilaisia. Onko se vaikuttanut sinuun muusikkona? Mitä hyviä tai huonoja puolia sillä on?

Ken Lloyd: Hyvä juttu on se, että minulla on uniikki näkökulma asioihin. Voin aina katsoa Japania sekä ulkoa- että sisältäpäin. Maansa katsominen ulkoapäin antaa tasapainoisemman näkökulman, sillä maahan ei ole liitoksissa. Paikasta voi siis nähdä kaikki hyvät ja huonot puolet, asioita, joita jotkut eivät kykene näkemään. Tämä on siis mielestäni hyvä puoli. Huono puoli on taas se, ettei sinua oikein hyväksytä. Ei väliä, kuinka lähelle Japania pääsen, osa minusta tuntee itsensä aina ulkomaalaiseksi. Sitten Englannissa sama juttu. Sitä tuskailee aina juurettomuuden kanssa. Mutta se tunne on aina ollut sisimmässäni ja onkin yksi syy siihen, miksen ole niin isänmaallinen, en ajattele minkään maan olevan kotimaani. Luultavasti siksi pystyin lähtemään Englannista tuosta vain ja muuttamaan Japaniin. Totesin vain, että haluan nähdä japanilaisen puolen itsestäni. En ajatellut olevani englantilainen ja jääväni maahan pysyvästi. Rakastan Englantia, rakastan Japania, mutta kotini ei ole kummassakaan maassa. Luulenpa siis, että tämä on se huono puoli.

Et tunne siis oloasi sen kotoisammaksi Englannissa tai Japanissa?

Ken Lloyd: Ei, ne ovat samanlaisia. Tarkoitan, että luultavasti tuntisin oloni kotoisaksi vaikka Intiassa, jos viettäisin siellä kaksi tai kolme vuotta. Olen sitä mieltä, että olemme planeetalla nimeltä Maa, ja netin, lentokoneiden, kommunikaatiovälineiden ja muiden ansiosta rajat ja esteet ovat mielestäni katoamassa. Englannissa on paljon erilaisia kansalaisuuksia, rakastan Englantia siitä syystä, sillä se on niin avoin ja hyväksyvä. Mielestäni patriotismi on menettämässä merkitystään. Maataan voi siis rakastaa, siinä ei ole mitään vikaa, mutta rakastakaa myös muita maitanne, asutte sentään maapallolla.

Voitko kertoa meille FAKE?:n suunnitelmista lähitulevaisuudessa?

Ken Lloyd: Meillä on yksi FAKE?-keikka jäljellä vuoden lopussa, OBLIVION DUSTin RIKI toimii basistinamme, joten odotamme sitä innolla. Ensi vuosi tulee olemaan kiireinen OBLIVION DUSTin ja muiden työstettävien projektieni takia. Vietämme suurimman osan vuodesta valmistautumalla ja aikatauluttamalla asioita, jotta voin tehdä kaikki työt tasaiseen tahtiin. Toivottavasti voimme kertoa muutamista asioista ennen vuoden loppua. Sen lisäksi jatkamme työskentelyä kansainvälisyyden parissa, keskittyen esimerkiksi fanituotteisiin ja muihin. Tänä vuonna olen pitänyt aika matalaa profiilia, työskennellyt suurimmaksi osin omissa oloissani ja tehnyt valmisteluja, mutta tasaan tilit ensi vuonna, aivan varmasti.

Voisitko lopuksi jättää viestin lukijoillemme?

Ken Lloyd: Kaikki voima JaME:n lukijoille, sillä minun mielestäni he ovat todella avoin ja rajaton ryhmä. Jatkakaa FAKE?:n ja OBLIVION DUSTin sekä muiden projektieni seuraamista, ja toivottavasti voin omalta osaltani auttaa rajattoman yhteisön muodostamisessa.


JaME kiittää FAKE?:a ja heidän managementtiaan tämän haastattelun mahdollistamisesta. Erityiskiitokset Farahille, jessiefacelle ja annalle.
aiheeseen liittyvät julkaisut
aiheeseen liittyvät artistit
kommentit
blog comments powered by Disqus


mainokset
  • euroWH
  • Chaotic Harmony
  • SYNC NETWORK JAPAN