D - Neo Culture, Osaka, Japani 7.8.2007

keikkaraportti - 12.11.2007 14:00

Keikkaraportti tunnettavuutta keränneen D:n konsertista Osakasta.

Oli kuuma elokuinen päivä Osakassa ja olimme juuri saapuneet kaupunkiin lojuttuamme ensin kolme tuntia ilmastoidussa shinkansen-pikajunassa. Osaka oli meille jo ennestään tuttu ja keikkapaikankin olimme etsineet edellisellä käynnillämme, joten minkäänlaista paniikkia ei ilmassa ollut. Varattuamme liput paluumatkalle yöbussiin, suuntasimme rauhallisesti Shin Osaka-asemalta kohti Shinsaibashia. Meidän oli tarkoitus koluta läpi muutama kauppa ennen keikkapaikalle saapumista. Lämpöasteita oli lähemmäs +40, joten kuljimme ostoskeskuksissa rauhallisin askelin ilman minkäänlaista kiirettä. Käväisimme kuitenkin jo keikkapaikalla, sillä halusin ehdottomasti muistoksi muutamia fanitavaroita. Pöytä oli tulvillaan jokaisen D-fanin unelmatavaraa ja minullakin oli vaikeuksia päättää mitä ostaa. Lopulta päädyin hauskannäköiseen kassiin sekä D-lippuihin, jotka kuuluivat perinteisinä välineinä bändin keikalle.

Kellon lähestyessä puolta kuutta lähdimme takaisin ostoskeskukseen, jossa D:n keikka oli tarkoitus pitää. Ajatus tuntui hassulta, sillä BIG CAT OSAKA -keikkapaikka todellakin oli erään ostoskeskuksen neljännessä kerroksessa ja paikalle jonottavat fanit oltiin ohjattu portaikkoon odottamaan. Kaikki odottivat rauhallisesti pääsevänsä sisälle ja kellon lyödessä tasan kuusi, meidät ohjattiin aina pienissä joukoissa sisätiloihin. Tungosta ei tietenkään ollut; olimmehan Japanissa.

Jätimme tavaramme eteisessä oleviin säilytyslokeroihin ja siirryimme keikkasaliin tyhjin käsin. Itse en viitsinyt ottaa mukaan edes juuri ostamiani lippuja liehuteltaviksi, sillä halusin nauttia D:stä kaikin voimin enkä kokenut tarvetta turhaan tavaraan käsissäni. Keikkasali yllätti minut suuruudellaan - miten tällainenkin halli on pystytty piilottamaan kaikkien kauppojen sekaan. Mieleeni nousi myös kysymys äänieristyksestä ja sen hoidosta.

Koska lippunumeromme olivat ensimmäisten joukossa, olimme noin kolmannessa rivissä. Eturiviin en edes halunnut siitä yksinkertaisesta syystä, että emme todellakaan osanneet tyypillisiä fureja (=käsiliikkeitä) ulkoa ja kolmannessa rivissä pystyisimme helposti katsomaan ne edessä olevilta. Olimme oikeassa reunassa, koska oma ehdoton suosikkini, kitaristi Ruiza, soittaa aina siellä ja halusin nähdä hänet niin läheltä kuin mahdollista. Hetken hämmästeltyämme keikkahallia ja fanijoukkoa, alkoi odottaminen. Odotus ei ollut niin tukalaa, koska kaikki antoivat toisilleen paljon liikkuma- ja hengitystilaa ja sali oli tietenkin ilmastoitu. Tästäkin huolimatta aika tuntui pitkältä ja pystyin vain alituisesti ajattelemaan kärsimättömänä tulevaa keikkaa.

Tasan puoli seitsemältä halli pimeni ja väkijoukko nousi seisomaan. Verhot aukenivat ja paljastivat D:n logon sekä soittimet. Kovaääninen intro alkoi soida kaiuttimista ja rumpali Hiroki astui lavalle. Olin aikasemmin ihaillut japanilaisen yleisön kunnollisuutta ja sitä vähäistä tunkemisen määrää; mutta tottakai minun tuurillani mukaan mahtuu nyt myös poikkeuksellinen konsertti. Tunsin välittömästi kovaa painetta takanani ja minut liiskattiin suoraan edessä seisovan tytön niskaan. Kaikki nostivat kätensä ylös, aivan kuin palvoisivat bändin jäseniä. Hirokia seurasi basisti Tsunehito, suloisesti hymyillen ja naisellisesti pukeutuneena. Paine yltyi entisestään, kun toinen kitaristi HIDE-ZOU astui esiin ja olin tukehtumaisillani, kun myös oma suosikkini, hyvin pienikokoinen ja haurasrakenteinen Ruiza seurasi häntä. Tällä hetkellä en voinut olla hymyilemättä leveästi, vaikka selkäni olikin kuolemaisillaan. Riemu nousi kattoon asti, kun viimeinkin vokalisti ASAGI astui lavalle koristeellisessa kimonossaan ja päähärpäkkeessään.

Ensimmäinen kappale lähti soimaan ja tunnistin sen heti paikalla Ever afteriksi. Yleisö riehaantui totaalisesti ja sain vähintäänkin neljä kertaa kovan nyrkin takaraivooni takana riehuvilta tytöiltä. Japanilaisten tyttöjen muodostama moshausmeri oli ajoittain jopa huvittavan näköistä, mutta paineen keskellä en pystynyt ajattelemaan paljon muuta kuin omaa kipuani. Tunsin ajoittain jopa pientä pettymystä, sillä olisin jälleen kerran halunnut ylistää paikallisten käytöstapoja. Ensimmäistä kappaletta seurasivat mm. Card, Pride, Yami yori kurai doukoku no a cappella to bara yori akai jounetsu no aria, Taiyou o okuru hi, Guardian, Dearest you, Humanoid, Day Dream, Eguru shoudou, Love means sacrifice, Calling me sekä Leukocyte, joskaan en kuollaksenikaan muista tai tule muistamaan oikeaa järjestystä.

Ouka Saki Some ni Keri jäi mieleeni erittäin kauniina esityksenä. ASAGI otti esille geishamaisen päivänvarjon ja avasi sen, jonka jälkeen varjosta lähti leijailemaan suuri määrä kauniita vaaleanpunaisia kirsikankukkaterälehtiä yleisön päälle, mikä aiheutti suurta suosionosoitusta ihmisjoukon keskellä.

Yritin tarkastella koko konserttia hyvin objektiivisesti, mutta se osoittautui vaikeammaksi kuin uskoinkaan. Huomasin aina ajoittain tuijottavani pelkästään Ruizaa - leuka lattiassa saakka - ja tapaa miten hän keskittyi kitaransa soittoon. Mies ei missään vaiheessa kuitenkaan unohtanut lavaesiintymistään ja otti yleisön huomioon monilla eleillä. Hän naureskeli, hihitti, pomppi, läpsi eturivin käsiä, hymyili kauniisti, iski silmää ja flirttaili kuin viimeistä päivää. Vokalisti ASAGI ja ykköskitaristi hoitivatkin suurimman osan show'sta muiden jäädessä hieman taka-alalle, vaikka rumpali Hiroki ottikin mukavasti osaa keskusteluihin välipuheissa heittämällä hauskoja kommentteja, jotka saivat koko yleisön nauramaan vedet silmissä. Vakavan imagon antanut ASAGIkin yllätti minut lausahduksillaan, jotka olivat ajoittain niin typeriä, että lopulta pystyin itsekin vain nauramaan.

D toimii loistavasti livenä ja tuttu, aikaisemmin pelkästään levyiltä kuultu, musiikki sai selkärankaani paljon kylmiä väreitä. Meinasin pakahtua ilosta, kun bändi soitti lempikappaleeni Mayutsuki no hitsugin sekä upean Sleeperin. Välillä tuntui, että yhtye ei antanut fanijoukolleen edes pientä hengähdystaukoa, sillä jokaista kappaletta seurasi aina entistä menevämpi yksilö, jonka tahdissa oli suorastaan pakko moshata ja hyppiä. Oli myös mielenkiintoista huomata, miten erilainen D:n fanikanta oli kaiken kaikkiaan - aikaisemmilla keikoilla olin tottunut mahtavaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen, mutta tällä kertaa tunsin yleisön keskellä jonkinasteista kilpailua, jonka tarkoituksena oli vain herättää kunkin bändin jäsenen mielenkiinto itseensä. En silti pystynyt pahemmin lannistumaankaan; olinhan minä lempiyhtyeeni keikalla.

Kahden encoren ja kahden tunnin aktiivisen soiton jälkeen keikka oli lopulta ohi. Yhtye heitti plektransa, vesipullonsa sekä rumpukapulansa yleisöön. Jäsenet kumarsivat syvään ja yleisö taputti ja huusi innoissaan. Lopulta D:n jäsenet hakivat lavan takaa vielä punaisia ruusuja, jotka he myös heittivät väkijoukkoon. Tämä aiheutti tyypillistä syöksymistä paikasta toiseen. Itse en onnistunut saamaan mitään erityistä, kunnes kitaristi Ruiza hymyili valloittavasti lavan reunalla vielä kertaalleen ja lopulta teki yllättävän pitkän loikan yleisön sekaan - tarkemmin sanottuna suoraan minun syliini. Hymyilin tyytyväisenä eleelle ja pieni kitaristi iski silmäänsä vielä kertaalleen länsimaalaisille faneilleen ennenkuin koko D katosi lavan taakse.

Odotettu keikka oli nyt historiaa ja haettuamme tavarat ja ostettuamme yöpalaa, lähdimme kohti linja-autoasemaa, josta yöbussi vei meidät takaisin Tokioon. Uupuneena, mutta onnellisena nukahdin kaksikerroksisen bussin penkille lämpimän peiton alle.
aiheeseen liittyvät julkaisut
aiheeseen liittyvät artistit
aiheeseen liittyvät konsertit ja tapahtumat
D 07/08

D
Osaka - Japan
BIG CAT
kommentit
blog comments powered by Disqus
aiheeseen liittyvät teemat

D - Neo culture 2007



mainokset
  • Chaotic Harmony
  • SYNC NETWORK JAPAN
  • euroWH