D - Huang di ~Yami ni umareta mukui~

arvostelu - 06.05.2012 08:58

D julkaisi Huang di ~ Yami ni umareta mukui~ -albumin viime vuonna 21. marraskuuta. Albumi poikkeaa tyyliltänsä neljä kuukautta aikaisemmin julkaistusta Torikago goten (L’Oiseau bleu) -singlestä samoin kuin sitä edeltävästä VAMPIRE SAGA -albumista.

Huang di ~Yami ni umareta mukui~ aloittaa levyn mukavasti käyttämällä japanilaisia kansansoittimia. Hetken kuuntelu tuo mieleen vuonna 2007 ilmestyneen Ouka saki some ni kerin, mutta onneksi laulu saa kuitenkin oman sävynsä ja on mukavan nopeatempoinen. D:n normaaliin musiikkitottumukseen verrattuna kappale oli oikein mukava virkistys, sillä ASAGIn laulussa ei ollut niin voimakkaita korkeusvaihteluita, mitkä ovat tyypillisiä yhtyeen kappaleissa. Vaikka mukaan onkin liitetty perinteisiä japanilaisia soittimia, D saa pidettyä yllään synkemmän musiikin verhon ASAGIn matalan laulun ja taustakarjuntojen avulla.

Vaikka ensimmäinen kappale loppuukin hitaisiin säveliin, Makutsuenshuukissa bändi ei viivyttele, vaan menee suoraan asiaan. Ruizan ja HIDE-ZOUn kitarariffit aloittavat kappaleen, ja ensimmäisenä mieleeni tuli ainakin, että tästähän tulee raskaampaa musiikkia. Vaikka alku on raskaamman puolista, keskivaiheilla kappale muuttuu hieman iloisemmaksi ja ASAGIn ääni pääsee kunniaan monipuolisuudellaan. Tahti muuttuu kappaleessa useampaan otteeseen, mikä on mielestäni hyvä asia, jotta kuuntelija ei kyllästyisi tiettyyn tahtiin ja soittokuvioon.

Albumin ensimmäinen hidas kappale on Honoo no Kairou, joka alkaa kulkusten kilinällä. Kilinän loputtua ASAGIn ääni lumoaa kuuntelijat, ja alussa hän laulaa pelkästään huilun kanssa. Vaikka kappale onkin rauhallinen, Tsunehiton bassokuvio on selvästi erotettavissa ja tuo tahdillaan sekä selvyydellään pehmeän sävyn kappaleeseen ja tuudittaa rauhalliseen tunnelmaan. Positiivisena lisänä tuli myös se, että kappaleessa oli käytetty viuluja sekä huiluja monipuolisuuden luomiseksi.

Gikyou Souden alkaa raskailla kitarariffeillä ja ASAGIn matalalla laululla. Karjumisen ja puhtaan laulun vaihtelut on osattu ajoittaa todella hyvin. Tempo- sekä lajivaihtelut ovat selviä, mutta ne on osattu sekoittaa hyvin keskenään. Aluksi meno on raskasta ja karjumisella höystettyä, mutta kertosäettä kohden se tasoittuu rennommaksi ja hyvin puhtaaksi laulamiseksi, mutta kertosäkeen lopussa on nopea tiputus takaisin raskaampaan menoon.

HIROKIn neljä iskua lautaseen aloittaa Ryuugan no Shizukun. HIDE-ZOUn ja Ruizan kitarariffit seuraavat rumpuja, jonka jälkeen alkaa monotoninen karjunta. Kappale on hyvin menevä, ja jottei kuuntelija aivan kyllästyisi, ASAGI laulaa välillä korkeita nuotteja ja selviä säveliä. Ruizan kitarasoolo kappaleen puolivälissä lumoaa kuuntelijat, kun taustalla kuuluu vain bassorummun rytmi, joka saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää.

Levyn lopettaa hidas kappale, ja se sisältää samankaltaisen soitinkunnan kuin albumin ensimmäinen raita. Vaikka kappale on hidas, siinä on kuitenkin oma menevä rytminsä. ASAGIn ääni sekä Tsunehiton soittotaidot pääsevät esiin Sansuishissa. Vaikka bassokuvio erottuu selvästi, myös muiden jäsenten soittotaidot saavat huomiota.

Levyn kokonaisuus on todella hyvä, sillä kappaleet pysyvät ns. samassa teemassa – jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Albumi erosi mukavasti aikaisemmista, mikä oli ainakin minun mielestäni hyvä asia. Albumin järjestys oli suunniteltu hyvin, sillä ”pari nopeaa kappaletta, sitten yksi hidas kappale ja sitten pari nopeaa kappaletta” -järjestys on toimiva. Miinuspisteitä levy kuitenkin saa siitä, että karjunta ei muuttunut melkeinpä yhtään kappaleiden aikana, vaan toisti samanlaista kuviota.

--

D tullaan näkemään ensi tiistaina 8.5. Glorialla.
aiheeseen liittyvät julkaisut
aiheeseen liittyvät artistit
kommentit
blog comments powered by Disqus
aiheeseen liittyvät teemat

D Dying Message World Tour 2012



mainokset
  • Chaotic Harmony
  • SYNC NETWORK JAPAN
  • euroWH