Zy 52: heidi.

heidi. teki major-debyyttinsä toukokuussa 26. päivänä (2010) singlejulkaisullaan Yokan. Nimikkokappale on esiintynyt Kaichou wa meido sama! -animen lopputunnarina, ja monet ovat saattaneet kuulla sen jo. Saimme henkilökohtaisen haastattelun jokaisen neljän bändin jäsenen kanssa, jossa he kertoivat innokkaasti tulevaisuuden toiveistaan.


Oliko teillä mitään erityisiä tunteita Yokania tehdessänne?

yoshihiko: Ei oikeastaan. Mutta kappale on todella raikas. Minulla on vaikutelma siitä, että tämä oli paljon avoimempi kuin Tsubasa.

Et muuttanut tuntemuksiasi?

yoshihiko: Se erosi aikaisemmasta vain lyriikoiden osalta. Yritin kirjoittaa lyriikoita, jotka sopivat animen tarinaan, ja otsikko oli jo päätetty, joten se erosi aiemmasta tavastani tehdä musiikkia.

Kirjoitit siis Yokanin lyriikat pitämällä animen tarinan mielessäsi?

yoshihiko: Aloitin kirjoittamisen luettuani kirjan. Jotenkin niin se meni. Luin, minkälaisia henkilöt olivat aloittaessani kirjoittamisen. Tein lyriikat niiden pohjalta, mutta tein pääsävelmät viimeiseksi. En ollut koskaan aiemmin tehnyt niin, mutta se oli yllättävän helppoa. Huomasin, että oli helpompi kirjoittaa, kun nimi oli jo päätetty.

Oliko tarinan sisällyttämisessä lyriikoihin ja sen laulamisessa sekä normaalin kappaleen kirjoittamisen välillä mitään eroavaisuutta?

yoshihiko: Tein lyriikat ollakseni rehellinen ja suora, joten oli helppoa vain laittaa tunteeni niihin. Kun lyriikat olivat rehelliset, pystyin laulamaan rehellisesti. Se oli hyvä.

Onko alasi laulajana laajentunut?

yoshihiko: Kyllä, vähän. Mielestäni voin laulaa nyt rehellisesti kappaleen alusta loppuun sulavammin kuin aikaisemmin. Vaikka kappale olikin uusi haaste, siitä tuli heidi.n biisi, joten kaiken kaikkiaan ajattelen sen olevan hyvä juttu.

Ajattelitko teemaa myös kirjoittaessasi B-raitojen, Ikkokun ja Urban garden 203:n lyriikoita?

yoshihiko: Kyllä. Kirjoitin nuo kaksi kappaletta teema mielessäni. Kirjoitin Ikkokun omasta näkökulmastani. Halusin lähettää kuuntelijoille viestin, että minkälaisia vaikeuksia heillä ikinä olisikaan, olisimme heidän tukenaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun pystyin vain kirjoittamaan sanat ja käyttämään niitä sellaisinaan.

Urban garden 203:n nimi oli odottamaton.

yoshihiko: Pyysin naoa päättämään nimen, mutta se ei tarkoita paljoakaan. (hymyilee)

Kirjoititko itsestäsi?

yoshihiko: Ajattelin sitä tässä hieman. Biisi julkaistaan toukokuussa, joten ajattelin kirjoittaa lyriikat uudesta elämästä, jossa on kulunut yksi kuukausi. Se ei perustu omiin kokemuksiini, mutta kirjoitin sen nämä ajatukset mielessäni.

Se on siis viesti ihmisille, jotka ovat aloittaneet tuonkaltaisen uuden elämän.

yoshihiko: En ole koskaan kirjoittanut lyriikoita kuten ”minä tuen sinua”. Se on mielestäni kuitenkin lisääntyneen luottamukseni ilmaisu, että voin ilmaista itseäni nyt enemmän. Kun kuuntelin sitä, se oli mielestäni hyvä. Pidän lyriikoista.

Halusit siis ilmaista itseäsi enemmän faneille?

yoshihiko: Pelkkä laulaminen ei ole kiinnostavaa. Haluamme välittää viestimme, kun teemme keikkoja. Aiemmin ajattelin olevani hyvä laulamaan biisejämme kovaa, mutta se ei riittänyt. Yleisö maksaa nähdäkseen meidät, joten meidän pitäisi tehdä heidät iloisiksi, oli se kuinka vaikeaa tahansa. Joten se on enemmän kiinni lyriikoista kuin laulusta. Mutta sitten huomasin, että jos minä kirjoittaisin lyriikat, voisin välittää enemmän viestejä. Ja sitten oli hauskempaa kirjoittaa sanoituksia.

Nyt näytät piristyneeltä, mutta oliko jotain, mikä kannusti sinua muuttumaan?

yoshihiko: Kyllä, inhosin oneman-kiertueemme Tsubasan viimeisen puoliskon keikkoja viime vuoden heinäkuussa. En voi unohtaa sitä kertaa, kun en voinut laulaa Okayaman-keikalla. Muistan tunteen, etten voinut hengittää. Siitä lähtien olin todella hermostunut seisoessani yleisön edessä. Sen jälkeen julkaisimme Panoraman ja meillä oli taas oneman-kiertue, ja olin todella hermostunut koko ajan. Mutta yleisö luki siitä lehdistä ja lähetti minulle tukevia kirjeitä: etten ollut yksin ja ottaisin rauhallisesti. Sitten minä rentouduin pikkuhiljaa. Niin kauan kuin ihmiset kannustavat minua vastaan noihin kannustuksiin parhaani mukaan. Pikkuhiljaa rakensin luottamukseni uudelleen ja onnistuin karkottamaan pelkoni täysin kolmen päivän aikana ennen keikkaa C.C.Lemon Hallilla vuoden lopussa. Se oli kuin kytkin sisälläni: muutos oli todella äkillinen. Nyt en pelkää ollenkaan. Nyt minä olen kuka olen tuon kytkimen ansiosta, joten mielestäni se oli kokemus, jota tarvitsin.

Miksi tuo tapahtui, mikä oli sen syy?

yoshihiko: Miksiköhän. En todellakaan tiedä. En kuitenkaan harkinnut luovuttamista. En edes silloin, kun en voinut laulaa.

Et koskaan harkinnut luovuttamista.

yoshihiko: Niin, mutta ajattelin, etten halunnut tehdä enää keikkoja. Miksiköhän. Muistan tuon tunteen todella hyvin.

No, pääsit sen yli ja teitte major-debyyttinne, joten ajoitus oli hyvä.

yoshihiko: Mielestäni flow oli tuolloin parhaimmillaan. Minä todella tunsin jäsenten tahdon kehittyä, ja mielestäni ajoitus oli hyvä. Olen halunnut olla laulaja jo kauan, joten olen iloinen. Tietenkin minulla on ollut monia pelkoja, mutta niistä olen rakentanut luottamukseni, ja nyt olen todella hyvässä kunnossa.

Näytät olevan toivoa täynnä.

yoshihiko: Olen onnellinen. (nauraa)

Voitko nähdä vielä suurempaa unelmaa tulevaisuudessa?

yoshihiko: Olen tietoisempi tarpeestani kehittyä heidi.n vokalistina. Haluan vastata faneillemme, jotka iloitsevat meistä, ja haluan useampien ihmisten kuuntelevan heidi.n musiikkia, joten työskentelen kovemmin.


Lue koko haastattelu Zy 52:sta (julkaistu japaniksi)
© 2010 Zy.connection Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.