Haastattelu Sadien kanssa

Sadie juhlisti 10-vuotista uraansa keväällä 2015 julkaisemalla kokoelma-albumin nimeltä DECADE. Viime syksynä yhtye jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle.

Paluuta odotellessa muistelemme yhtyeen alkutaivalta. Pian ensimmäisen albuminsa MASTER OF ROMANCEn jälkeen vuonna 2009 Sadie jutteli JaME:n kanssa muun muassa historiastaan, uudesta julkaisustaan sekä ajatuksistaan ulkomaisten keikkojen suhteen.


Voisitteko esitellä itsenne lukijoillemme?

Mao: Olen vokalisti, Mao.
Tsurugi: Minä olen kitaristi, Tsurugi.
Mizuki: Minäkin olen kitaristi, Mizuki.
Aki: Olen basisti, Aki.
Kei: Rumpali, Kei.

Kuinka päädyitte nimeen Sadie?

Mao: Kannoin paljon katkeria ja surullisia asioita sisälläni ennen Sadien perustamista. Ajattelin luoda bändin, jonka teemana toimisi tuolloin kantamani surullisuus. Juonsin nimen Sadien sanasta 'sad'.

Mikä on bändin perusidea?

Mao: Tällä hetkellä konseptimme on laajentunut monella tapaa, mutta ihan alussa teemamme oli tuska, suru ja epätoivo. Laitoin kaikki ne tunteet lyriikoihin ja kuvailin niitä suorin sanoin.

Kertoisitteko, kuinka muodostitte bändinne?

Mao: Edellisen bändini hajottua kului vuosi, etten ollut missään bändissä, ja sinä aikana tapahtui paljon asioita, jopa suuria käännekohtia elämässäni. Kun ajattelin perustavani uuden bändin, ensimmäiseksi kutsuin basisti Akin, ja me kaksi keskustelimme ideoistamme, millaisen bändin haluaisimme. Niinpä aloimme tehdä suunnitelmia yhdessä, (kääntyy Akin puoleen) eikö niin?
Aki: Juuri niin. (nauraa)

Aki, miltä sinusta tuntui, kun sinua pyydettiin bändiin? Halusitko heti alkaa tehdä töitä Maon kanssa?

Aki: Kun minua pyydettiin mukaan ensimmäistä kertaa, kellot eivät ihan heti soineet (nauraa), mutta päätin haluta työskennellä hänen kanssaan, koska se, mitä Mao halusi yrittää tehdä, oli lähellä samoja ideoita, jollaisia minulla oli ollut jättäessäni edellisen bändini.

Kuinka tapasitte sen jälkeen muut jäsenenne?

Mao: Tapasimme jokaisen eri tavoin, mutta etsimme heitä monilla tavoilla: tarkkailemalla silmillämme, kuuntelemalla korvillamme, ja tietenkin katsomalla heidän luonnettaan; ja sen myötä muodostimmekin rivimme melko helposti.

Kävittekö erinäisillä keikoilla etsiessänne jäseniä?

Mao & Aki: Kyllä.

Kuinka aloititte musiikkiuranne? Mikä inspiroi teitä tulemaan muusikoiksi?

Mizuki: Soitin bändissä, kun olin yläasteella.

Minkälainen bändi se oli?

Mizuki: No, se oli todellakin visual kei. (nauraa)

Soititko kitaraa silloinkin?

Mizuki: En, itse asiassa soitin bassoa niihin aikoihin. Koska kukaan muu ei suostunut. (nauraa)

Joten vaihdoit kitaraan sitten myöhemmin?

Mizuki: Rehellisesti sanottuna olin halunnut soittaa kitaraa jo kauan aikaa, mutta satuin soittamaan bassoa niihin aikoihin. Olin ajatellut myös jatkaa lukioon, mutta sitten päätin, että haluan soittaa bändissä. Sitten en enää opiskellut, vaan soittelin vain kaiken aikaa. (nauraa)

Kei: Soitin musiikkia huvin vuoksi kouluaikoina, mutten ajatellut tehdä siitä varsinaista uraa. Valmistuttuani koulusta lähdin Osakaan ja tein normaaleja osa-aikatöitä, kunnes eräänä päivänä sain ystävältäni ehdotuksen bändin perustamisesta. Vastasin myöntävästi, ja niin me sitten teimme. Kun itse viimein ajattelin, että tätä minä todella haluan tehdä, tämä samainen ystäväni ilmoittikin haluavansa lopettaa. Olin niin vihainen, että päätin jatkavani tätä silti ja tulin entistä päättäväisemmäksi.

Mao: Minulla oli epämääräinen tunne aluksi. En ollut ajatellut mitenkään, että haluaisin tehdä musiikkia elääkseni. Yleisesti ottaen en usko, että kukaan musisoinnin aloittanut henkilö ajattelee tekevänsä sitä työkseen - ainakaan aluksi. No, tietenkin jotkut saattavat ajatella niinkin. Minä olin ollut bändissä yläasteajoista lähtien, mutta päätös alkaa tehdä musiikkia työkseni tapahtui vasta yliopistoaikoina, kun opiskelin ulkomailla Britanniassa. Palattuani lopetin opiskelut ja pohdiskelin, mitä todella haluaisin tehdä. Päätin aloittaa siitä, että laittaisin elämäni ensin kuntoon ja etsisin sille suunnan. Ja se oli aika, jolloin viimein päätin, että aion elää tekemällä musiikkia, vaikka päätyisin köyhäksi kirkonrotaksi.

Et siis koskaan ajatellut tulevasi muuksi kuin vokalistiksi?

Mao: En. Aloitin musiikkiharrastuksen kitaralla, mutta lopetin sen soittamisen jo lukioaikoina. Laulajana on mielestäni hauskempaa.

Aki: Olin soittanut pianoa lapsuudessani, ja bändin perustaminen oli ikään kuin jatkoa sille. En muista kunnolla... mutta en voinut ajatella muuta kuin musiikkia. Joten en tarvinnut mitään erityistä sytykettä siihen, se vain tapahtui luonnostaan. (nauraa)

Tsurugi:Ajattelin tehdä musiikkia työkseni miettiessäni jatko-opintoja. Päästyäni lukiosta olin kiinnostunut musiikista, joten siirryin musiikkiammattiopistoon niin kutsutulle äänitaiteiden linjalle, josta valmistuu musiikkiteknikoksi tai vastaaviin työpaikkoihin äänitysten pariin - mutta sitten yhtäkkiä huomasin, että halusin sittenkin olla näkyvämmin esillä. Neuvottelin vanhempieni ja sukulaisteni kanssa sekä katselin siihen sopivaa opintolinjaa, mutta huomasin, että opiskelu oli minusta itsestäni kiinni. Vaikka siihen on tiettyjä koulujakin, loppupeleissä ne opettavat vain perusasioita. Joten ajattelin, että opettelisin soittamaan jotakin instrumenttia itsekseni. Tunsin aivan kuten Akikin, etten vain tahtonut tehdä mitään muuta kuin musiikkia. Minusta ympäristöni siihen oli hyvä. Olen iloinen, että saan yhä tehdä musiikkia.

Mitkä ovat olleet teidän musiikilliset vaikutteenne? Millaisia kokemuksia saatte noista vaikutteista?

Aki: Kaikki vaikuttaa kaikkeen; kuulemani soundit, ihmiset, joiden parissa olen, ja niin edelleen. Se kokonaisuus, kuten esimerkiksi nyt, kun taustalla soi musiikki ja kuinka me samalla keskustelemme tässä, kaikki tällaisetkin seikat vaikuttavat musiikkiimme.

Teidät luokitellaan hyvin usein "visual kei" -bändiksi, mutta teidän imagonne ja ulkoasunne on hyvin tyypillinen samankaltaisille valtavirran metallibändeille. Kuinka paljon itse koette olevanne "visual kei"? Kuvailisitteko itseänne sillä termillä?

Sadie: Kyllä! Me olemme visual kei.

Ettekä tunne pienintäkään vastustusta sen suhteen?

Aki: Emme pienintäkään.
Tsurugi: Saatamme vaikuttaa tyypilliseltä metallibändiltä, koska rummut ja kitarasoundit erottuvat niin selkeästi musiikissamme, mutta se on vain tapa, jolla olemme ilmaisseet musiikkiamme tähän asti, mutta sekin saattaa muuttua jo hetikin. Emme ole kiinni missään tietyssä musiikkityylissä ulkoasustamme huolimatta.

Kuinka teette kappaleita? Millainen prosessi on tuoda kappaleet yhteen, ja osallistuvatko kaikki sävellys- ja sovitusprosessiin?

Aki: Teemme usein niin, että jokainen bändin jäsen tekee demokappaleita ja sitten kokeilemme soitella niitä yhdessä studiolla, vähän jamitellen.

Onko teidän demokappaleissanne eroavaisuuksia bändin jäsenten kesken?

Aki: No, jokaisen jäsenen persoona näkyy ja kuuluu kappaleista ennen ja jälkeen niiden työstämisen. On vaikea kuvailla soundeja sanoin... Mutta joka tapauksessa niistä aina saadaan valmis kappale...

Tsurugi: Tavoite ainakin on, että pääsemme yhteisymmärrykseen kaikkien viiden jäsenen kesken ja ymmärrämme, että "Ahaa, hän haluaa siis tehdä tällaisen biisin". (nauraa)

Aki: Toisinaan kyllä siihen prosessiin on tarvittu vähän sanallistakin selvitystä, että pystymme viimein ymmärtämään toisiamme. (nauraa) Mutta Tsurugi haluaa ennen kaikkea laatua.

Tsurugi: Tähtään siihen, koska teen oman maailmankatsomukseni selväksi bändin jäsenille heti. Tietenkin ymmärrän, että tärkeintä on koko Sadien maailmankatsomus ja näkemys, mutta koen, että minun on pohjustettava sitä bändille ensin. Jos en saa muita ymmärtämään, mitä haluan tehdä ja kuvastaa, koko merkitys biisistä katoaa, joten mieluummin luon sille mahdollisimman valmiin pohjan, jotta se menee läpi.

Aki: Muiden jäsenten tekemät demot ovat vähän niin kuin kuvia. Jos niitä vertaa kuviin, ne ovat abstrakteja kuvia. Ja sitten taas Tsurugin demot ovat vähän niin kuin hahmotelmia niistä kuvista.

Muuttuvatko demot paljonkin jamittelusessioidenne aikana studiolla?

Aki: Totta kai. Mutta niin kauan, kun olemme siitä yhtä mieltä, että muutos on parempaan päin, ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan.

Lisäättekö lyriikat sitten vasta jälkikäteen?

Mao: Sovitan ne myöhemmin valmiisiin kappaleisiin. Vaikka se on aina erilaista riippuen siitä, onko kyseessä vokalistin päämelodia vaiko pelkät instrumentaaliset osuudet. Useimmiten lisään lyriikat loppusilauksena orkesteriosuuksien ja vokalistin melodian nauhoittamisen jälkeen. Minulla on mukana kulkeva muistikirja, johon kirjoitan lyriikoita, ja usein valitsen sieltä sopivimmat kyseistä biisiä varten. Joten lyriikat syntyvät usein vain sen hetkisten tuntemusteni pohjalta.

Kuinka kuvailisitte kappaleidenne sanomaa niille faneille, jotka eivät ymmärrä japania? Mikä on yleisin teema kappaleissanne?

Mao: En pysty määrittelemään mitään pääteemaa, mutta yleensä ilmaisen henkistä tilaani ja muutoksia siinä. Esimerkiksi yhden vuoden sisällä meillä on suurin piirtein kolme ajanjaksoa julkaisujen ja keikkailujen välissä, ja haluan kirjoittaa kokemuksistani noina ajanjaksoina mahdollisimman rehellisesti ja suoraan. Eli kuin kysyttäisiin, mitä ajattelen nyt. Haluan tehdä siitä mahdollisimman päiväkirjamaista ja kuvata elämääni ja ympäristöäni suorasanaisesti. Vaikka olisin sitten tuona hetkenä miten pohjalla tai vastaavasti onneni kukkuloilla, haluan kirjoittaa mielentilastani mahdollisimman avoimesti.

Jotkut kappaleistanne, kuten esimerkiksi waver in darkness, sisältävät paljon englanninkielisiä lyriikoita. Miksi olette noissa tilanteissa valinnut englannin kielen japanin sijaan?

Mao: Siihen ei ole määräystä, pitääkö lyriikoiden olla englanniksi vai japaniksi, mutta englanti kuulosti paremmalta valinnalta miettiessäni sanojen vivahteita ja sävyeroja kummallakin kielellä, joten valitsin sen. Niin kauan, kun se sopii imagooni, voin kirjoittaa lyriikoita niin englanniksi kuin japaniksi tai sekoitella niitä keskenään.

Sadie julkaisi juuri hiljattain ensimmäisen albuminsa nimeltään MASTER OF ROMANCE. Millaista oli äänittää kokonainen albumi? Sujuiko prosessi odotusten mukaisesti?

Aki: Se meni ihan hyvin. Tietenkin jokaisella oli asiasta omat mielikuvansa ja todellisuus on joskus paljon julmempaa, mutta loppujen lopuksi kaikki meni melko hyvin. Vaikkakin sen jälkeen tuli heti mieleen mitä kaikkea olisin voinut tehdä vieläkin paremmin, mutta se on tyypillistä ihmisyydessä. (nauraa)

Aloitteko tehdä kappaleita vasta sen jälkeen, kun olitte päättäneet albumin konseptista?

Aki: Kyllä, teimme juuri niin. Emme ole koskaan tehneet kappaleita ilman tiettyä konseptia, joten kaikilla tähän saakka julkaisemillamme biiseillä on jokin oma konseptinsa.

Albumin ensimmäinen raita on nimeltään imaginary creature, joka on ikään kuin alkusoitto kauniine pianomelodioineen, ja sitä seuraa voimakas Ice Romancer sekä synkkä ja raskas shingan. Levyllä on monentyyppisiä kappaleita, sen huippukohta tuntuu olevan Grieving the dead soul ja albumi päättyy dramaattiseen biisiin nimeltä Swallow Rain. Albumin kuunneltuaan siitä jää sellainen tunne, kuin olisi lukenut tarinan.

Aki: Minusta jokaisessa kappaleessa tulee olla draaman aineksia ja niiden tulee sisältää jokin tarina. Tosin kun keräämme nuo kappaleet yhteen, koko albumin täytyy olla tarina myös, joten kiinnitimme huomiota siihenkin.

Mao, äänesi muuttuu kappaleesta riippuen. Teetkö sen tarkoituksella ilmaistaksesi kappaleita paremmin?

Mao: Tietenkin. On kappaleita, joissa laulan normaalilla äänelläni ja hyvin suorasukaisesti, mutta haluan kuitenkin tuoda biiseihin vähän lisää väriä laulamalla niitä eri tyyleillä. Laulaminen tarkoittaa yleisesti ottaen vokalistin osuuksia, mutta minulle ääneni on instrumentti, jota voi käyttää eri tavoin. Minusta se on hienoa, ja siksi laulan monin eri tavoin.

Tällä albumilla on kuultavissa laaja repertuaari erilaisia kappaleita, kuten esimerkiksi yksinkertainen ja suora VIRTUAL FAKEMAN, tai dramaattisempia kappaleita kuten Scarlet ja ageha no nakigara, tarttuvia rock-biisejä kuten kagerou ja Parasite scene, joka on melko groteski.

Aki: Minusta samankaltaisten biisien tekemisessä ei ole mitään järkeä. Jos meillä on jo yhdentyyppinen kappale, se biisi riittää. Samanlaisten kappaleiden tekeminen olisi... No, vaikka tiedän, että "samanlaista" objektiivisesti ja "samanlaista" subjektiivisesti voidaan käsitellä eri tavoin... Me haluamme silti yrittää kokeilla jotain uutta biisejä tehdessä. Sillä tavalla pystymme jollain tasolla sanomaan, että kappale on selvästi erilainen, vaikka se toisaalta saattaisi olla samankaltainen jonkin toisen kappaleen kanssa.

Maaliskuun 18. päivä tulee täyteen neljä vuotta debyyttikeikastanne. Kuinka koette konseptinne ja tavoitteenne Sadiena muuttuneen näiden neljän vuoden aikana?

Aki: Loppupeleissä mikään ei ole muuttunut, mutta uskoisin meistä tulleen realistisempia ja että kiinnitämme nykyään paremmin huomiota yksityiskohtiin. Minusta tuntuu myös, että monesta asiasta on tullut helpompaa sisäistää.

Mizuki: Minusta taas tuntuu, että se mitä haluan ilmaista, on muuttunut. Aikoinaan olin imagoltani tyttömäinen ja minulla oli pitkät hiuksetkin. (nauraa) Se oli aluksi tarkkaan harkittua, mutta nykyään voin ilmaista itseäni vapaasti niin kuin parhaalta tuntuu.

Kei, sinä liityit porukkaan myöhemmin, mutta totuitko bändiin nopeasti?

Kei: Alkuun oli vaikea muistaa kaikkia biisejä, mutta bändin jäseniin oli helppo tottua.

Mao, miltä sinusta nämä neljä vuotta tuntuvat?

Mao: Emme tehneet isoja juttuja pitäen ääntä itsestämme, mutta silti etenimme porras kerrallaan hyvin tasaiseen tahtiin. Joten minusta tuntuu, että kokosimme matkallamme kaikki pienetkin asiat kestäväksi alustaksi, joka on nostanut meidät tähän pisteeseen. Tarkoitan sanoa, että vaikka mitään suurta muutosta tänä aikana ei ole tapahtunut, etenin kuitenkin omaa vauhtiani siihen suuntaan kun uskoin olevan parasta alati muuttuvasta ympäristöstä riippumatta, ja sen lopputuloksena olemme nyt sitä mitä olemme.

Aki: Bändimme perusydin ei ole muuttunut näiden neljän vuoden aikana. Minusta tuntuu, että olemme aina voineet ilmaista itseämme monin eri tavoin.
Tsurugi: Minusta nämä neljä vuotta ovat menneet niin tiheään tahtiin, että en voi muistaa, mitä tapahtui ja milloin ja kuinka olemme kasvaneet sinä aikana, sillä asiat tapahtuivat niin nopealla temmolla. (nauraa) Mutta muistan alkuaikoina ilmaisseeni oman mielipiteeni heti asiaan kuin asiaan. Nykyään tiedän paremmin oman vastuualueeni, että mitä minun tulee tehdä ja mikä ei kuulu minulle. Ennen olin lapsi, mutta vähitellen minusta tuli aikuinen. (nauraa)

Oliko teillä aikoinaan riitoja?

Tsurugi: No, vielä nykyäänkin meillä on eriäviä mielipiteitä, totta kai. (nauraa) Mutta koska olemme kaikki niin tosissamme tämän bändin suhteen, se on odotettavissakin, joten sitä voisi toisaalta ehkä pitää hyvänäkin asiana.

Mikä rooli kullakin jäsenellä on?

Tsurugi: Minä olen keskittynyt jo alkuajoista lähtien tekemään biisejä. Kun valmistaudumme äänitykseen, äänitän jokaisen jäsenen soundit, järjestelen ja lähetän ne yhdessä muiden materiaalien kanssa työtovereillemme esitelläkseni, että aiomme tehdä tällaisen biisin nyt, ja kaikin puolin tuotan demomme. Ja kuten tiedätte, emme pysty vain viidellä jäsenellä tuomaan esiin koko sävelmaailmaa kappaleista livekeikoilla, joten minä teen myös taustalevyjä, joilla on synkronoituja soundeja ja muuta instrumenttimateriaalia keikkojamme varten.

Aki: Se on muuttunut vähitellen, mutta periaatteessa minä teen mitä vain. Teen biisejä ja luon ulkoasuja. Niin, ja tein tämänkin. (osoittaa Grieving the dead soul -DVD:n kantta; DVD sisältää livetaltioinnin heidän vuoden 2008 esiintymisestään Akasaka BLITZillä.) Ainakin toistaiseksi sekä Mao että minä olemme bändinjohtajia. Joten isoin roolini on pistää bändi tekemään uusiksi asiat, jotka eivät miellytä minua. (nauraa) Ehkä muut jäsenet eivät sano sitä ääneen, mutta jos jokin tökkii, minä kyllä sanon sen... No, olen henkilö, jonka vastuulla on sanoa, mikä tehdään uudelleen. (nauraa)

Onko Aki tiukka johtaja?

Tsurugi: No on kyllä, todella tiukka!

Sadie: (puhkeaa nauruun)

Mao vietti aikoinaan vuoden Englannissa. Millaista elämä oli siellä ja mitä opit sinä aikana?

Mao: No, se oli ihan normaalia elämää - olin sitten kotona tai koulussa. Asuin opiskelija-asuntolassa, jossa meillä oli omat huoneemme ja yhteinen keittiö ruoanlaittoa varten. En oikeastaan edes tiedä miksi lähdin sinne.

Etkö lähtenyt sinne oppiaksesi englantia?

Mao: En oikeastaan. Minulla ei vain ollut motivaatiota opiskella Japanissa, joten lähdin sinne toivoen motivaation löytyvän sieltä. Sitten palattuani Japaniin tulin lopulta siihen tulokseen, että lopetan koulun kokonaan. Joten se oli ehkä lähinnä vain elämänkokemus sen sijaan, että olisin tosissani opiskellut englantia.

Olette maininneet, että saatte paljon fanipostia ulkomailta. Haluaisitteko esiintyä ulkomailla joku päivä?

Aki: Saamme paljon postia ja moni kysyy meiltä paljon kirjeissään. Minä haluaisin keikkailla ulkomaillakin.

Entä oletteko harkinneet faniklubia ulkomaalaisille faneillenne?

Aki: Tällä hetkellä vain Japanissa asuvat fanit voivat kuulua faniklubiimme, mutta olisihan se siistiä, jos bändimme kasvaisi isommaksi nimeksi ja fanimme ympäri maailman voisivat saada faniklubin lehden riippumatta siitä, missä he asuvat.

Jättäkää viesti lukijoillemme, kiitos.

Mizuki: Olemme tähän saakka soittaneet vain Japanissa, mutta haluaisimme tehdä keikkoja ulkomaillakin, joten jatkakaa vain odottamista. Olen varma, että sekin päivä vielä koittaa, joten odottakaa sitä, odottakaa meitä!

Kei: (sanoo englanniksi) Tarvitsen teitä!

Tsurugi: Emme ole keikkailleet ulkomailla, joten haluaisin kovasti tehdä niin. Mutta jos ette ole koskaan nähneet livekeikkojamme ja haluaisitte todella nähdä niitä, tulkaa Japaniin!

Aki: Haluaisin tehdä maailmankiertueen jonakin päivänä. Ja olisi hienoa, jos voisitte hankkia levymme riippumatta siitä, missä olette.

Mao: Minä ilmaisen musiikkia ja olemme kaikki samanlaisia ihmisiä riippumatta siitä, missä me asumme. Voitte katsella videoita ja tutustua Sadien musiikkiin Internetin avulla, ja jos se tekee teihin vaikutuksen, ja jos on olemassa paikka, jossa voimme kommunikoida ja olla yhteyksissä ihmisiin, jotka tarvitsevat meitä, tahdon mennä sitä kohti, joten odottakaa meitä kärsivällisesti.

Kiitos!

JaME kiittää Sadien jäsenistöä haastattelusta.