Arkistojen kätköistä: RAMPANTin haastattelu

Hard rock -bändi RAMPANT perustettiin Osakassa vuonna 2005, ja vuonna 2011 yhtye teki Amerikan-debyyttinsä Tekkoshocon IX -conissa Pennsylvaniassa. JaME sai tilaisuuden haastatella yhtyettä heidän Amerikan-vierailunsa jälkeen tutustuakseen bändiin paremmin ja kysyäkseen heidän conikokemuksistaan.


Haluaisimme ensiksi kysyä bändin perustamisesta. Miten tapasitte toisenne aloittaaksenne RAMPANTin?

HIROKO: RAMPANT oli bändi, jonka perustin yhdessä koulukaverini kanssa, tuolloin jäseniä oli vain kaksi. Aika pian sen jälkeen kitaristi lähti ja KA+U liittyi yhtyeeseen sessiorumpaliksi ja sitten vakituiseksi jäseneksi. KA+Un isoveli Tomoya liittyi joukkoomme sessiokitaristiksi. Laitoimme “etsitään jäseniä” -lehtisiä musiikkikauppojen ilmoitustauluille, ja sitten Atsushi otti meihin yhteyttä. Ennen kuin huomasimmekaan, Tomoyasta oli tullut virallinen jäsen, ja pian Kei otti meihin yhteyttä nähtyään ilmoitukseni kännykkäsivustolla. Näin meistä tuli RAMPANT.

KA+U: Kyllä, juuri noin!

HIROKO: Ja – monet eivät tiedä tästä, mutta kauan sitten Kei oli toisessa bändissä, joka esiintyi yhdessä RAMPANTin kanssa. Kei vaikuttaa muistavan sen melko hyvin, muttemme muista nähneemme häntä ollenkaan! (nauraa)

Sana “rampant” on englanniksi hieman kahjo sana, joka sekoittuu täydellisesti musiikkityyliinne. Miten päädyitte tähän nimeen? Pohditteko sanan englanninkielistä merkitystä sitä valitessa?

HIROKO: Lattialla lojui Sakamoto Ryouman elämäkerta. Selailin sivuja sattumanvaraisesti ja löysin sanan “shouketsu”, joka tarkoittaa laajentumista ja esteettömästi kasvamista, ja ajattelin sen olevan todella hyvä! Sen jälkeen muutimme tuon japanilaisen sanan englanniksi ja siitä tuli RAMPANT. Nimipäätöksen jälkeen sain selville, että brittienglannissa sana voi tarkoittaa myös takajaloillaan seisovaa leijonaa… Myös jotkin seksilelut ovat sen nimisiä. (nauraa) Se on hullu nimi!

Kertokaa meille biisinkirjoitusprosessistanne. Kuka kirjoittaa lyriikat, kuka säveltää kappaleet? Kumpi hoidetaan ensin, musiikki vai lyriikat?

Atsushi: Jokainen jäsen tekee osuuden kappaleesta, jonka jälkeen pidämme jamittelusession. HIROKO alkaa lopulta lisätä sanoja perustuen siihen keskinäiseen tunteeseen, joka musiikista tulee mieleen. HIROKO kirjoittaa kaikki sanoitukset.

Tomoya: Jamittelusessio on tärkeä – se on kaiken alku.

HIROKO: Saan selkeän mielikuvan jätkien soittamasta musiikista yleensä heti aloituksen jälkeen. Se on melko nopea prosessi, joka saa minut sanoitustuulelle.

Jotkin kappaleistanne sekoittavat englantia ja japania. Miten päätätte, mikä osa lauletaan englanniksi ja mikä japaniksi?

HIROKO: Silloin, kun minusta tuntuu siltä! (nauraa) Ei sille ole olemassa suunnitelmaa.

KA+U: Joo, joskus kun meistä tuntuu siltä, ettei japani sovi melodiaan ja toisinpäin. Virran mukana meneminen on parasta!

Kei: Mikä vain kuulostaa parhaimmalta, eikö? Joskus yritämme kokeilla molempia.

HIROKO, haluaisitko kirjoittaa ja laulaa jollain muulla kielellä? Millä?

HIROKO: Se on hyvä idea! Minun pitäisi kokeilla sitä! Haluaisin tehdä kappaleen lyriikoilla, jotka eivät ole tästä maailmasta, kuin aivan uusi kappale olisi syntynyt sisimmässäni. Miten olisi ”HIROKO-kieli”? (nauraa) Ensimmäisellä minialbumillamme yhden kappaleen lyriikoissa esiintyi sana ”ukika” – kun kirjoitimme kanjin, siitä tuli karkeasti tulkittuna ”kelluva kukka”. Sellaista sanaa ei varsinaisesti ole japanin kielessä! Se on siis yksi ensimmäisistä ”HIROKO-kielen” sanoista, eikö?!

Asennoidutteko koskaan tekemään nimenomaan raskasta tai hidasta biisiä? Kuinka selkeä tavoitteenne on säveltämisen alussa?

HIROKO: Yleensä me päätämme tyylin ennen kappaleen tekoa, mutta se ei aina mene niin. Yritämme pitää musiikin tuoreena ja esiintymisemme myös. Jokaisen kappaleen pitäisi olla biisi, jonka vain RAMPANT voi tehdä – se on elementti, jota emme unohda koskaan.

Tomoya: Niin, jos sen jakaa osiin… aloitamme kappaleen riffillä, ja kun riffi on valmis, tunnemme sen vaikutuksen. Siitä eteenpäin me yleensä tiedämme, miten raskas kappaleesta tuleekaan. Itse seuraan kappaletta tehdessä yleensä tajunnanvirtaa ja tunnetta – minulla ei oikeastaan ole konkreettista ”tällainen tästä tulee” -ideaa prosessin alussa.

Atsushi: Minä olen se, joka on vastuussa seksikkyyden lisäämisestä!

HIROKO: Niinkö? (nauraa)

Atsushi: Hei!

Mikä on hulluin idea, joka teillä on ollut kappaletta varten? Esimerkiksi eri musiikkityyli tai aihe sanoituksiin.

Tomoya: Olemme bändi, joka ei voi tehdä hullutuksia…! Juuri nyt kokeilemme eri genrejä uusilla biiseillämme, tarkoittaen sitä, että saatatte nähdä ehkä uuden puolen RAMPANTista.

KA+U: Rumpalina minusta tuntuu hassulta sanoa näin, mutta minusta rummut ovat aina hulluja. Kun soitan, se on kuin maraton eikä koskaan samanlainen. Mutta vakavasti sanoen genressä pysytteleminen on mielestäni hieman hullua. Minusta siis tuntuu siltä, että kuljemme aina eteenpäin löytääksemme jotain uutta.

Mainitkaa toisistanne jokin uniikki asia, jota lukijat eivät ehkä tiedä.

Kei: Liian monta vaihtoehtoa… En osaa sanoa! (nauraa)

HIROKO: Atsushin hikoilun määrä on pelottava. Hän hikoilee yhdenkin kappaleen aikana koko keikan edestä. Hän käyttää ystäviään pyyhkeinä! Kei poltti hiljattain lasinsa uunin päällä ja nyt hän tulee studioon niiden kanssa. Hän on sellainen tyyppi, joka käyttää esineitä hajoamispisteeseen asti. Viime aikoihin asti hän käytti farkkuja, joita uhosi käyttävänsä kuolemaansa asti, mutta sitten ne repesivät haaroista, joten me tavallaan näimme hänen… (nauraa) Tomoya osaa itse asiassa piirtää sinikopioita ja hänellä on lisenssi lääkkeiden käsittelyyn. Sitten on KA+U… hmmm…

KA+U: Ei mitään?! (nauraa) Hei, odota, sitten minä voin sanoa, ettei HIROKOstakaan ole mitään kerrottavaa! (nauraa) Olemme kaukana uniikeista ihmisistä!

Tomoya: Tässä teille: kun olimme nuoria, KA+U ja minä harrastimme karatea!

RAMPANT debytoi Amerikassa Pittsburghin Tekkoshoconissa. Millaista oli esiintyä amerikkalaisyleisön edessä?

Tomoya: Se oli todella hauskaa! Olin erityisen iloinen nähdessäni amerikkalaisfanien olevan onnellisia. Pittburghilaiset toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi, ja olen iloinen, että tulimme tänne!

Kei: Muistin juuri, kuinka olin ällikällä lyöty tunteista. (nauraa) Amerikkalaisfanit ovat yhdellä sanalla sanottuna innokkaita.

HIROKO: Ennen kuin nousimme lavalle, yleisö huusi “RAMPANT” ja olin ihan ihmeissäni siitä. Keikat ovat minun parasta aikaani, ja olin rehellisesti sanottuna todella jännittynyt ensimmäisestä Amerikan-keikastamme. Mutta kaikki kertoivat meille, kuinka hauskaa heillä olikaan ja se tuntui todella hyvältä. Kiitos teille kaikille oikein paljon!

KA+U: Minulle se oli jotakin, josta olen unelmoinut yli kymmenen vuotta. Kauan sitten haaveilin Amerikasta ja yritin amerikkalaistua! (nauraa) Joskus yllätyn yhä ajatellessani, että jopa minun kaltaiseni tyyppi on viimeinkin käynyt Amerikassa ja esiintynyt siellä. Ja vielä niin suuren yleisön edessä… rehellisesti sanottuna olin aivan kananlihalla ja minun täytyi pidätellä kyyneleitä tosissani. Kiitos teille kaikille! Olette toteuttaneet yhden monista haaveistani.

Atsushi: Musiikin tekemistäkin tärkeämpää on nauttia siitä! Tuon hetken tajusi toden teolla keikan aikana. Oli mahtavaa, että niin monet ihmiset olivat siellä katsomassa ja auttamassa meitä. Se oli hauskaa sydämeni pohjasta.

Innokkaat fanit kutsuivat teidät takaisin encorea varten, jota ei oltu suunniteltu. Miltä se teistä tuntui?

Tomoya: Niin. Sitä ei oltu suunniteltu ja olimme aikeissa mennä takaisin pukuhuoneeseen hehkuttamaan keikkaa, mutta "RAMPANT”-huudot eivät loppuneet. Kun me lopulta palasimme lavalle, kaikki olivat haltioissaan. Oli kuin olisimme olleet yhtä fanien kanssa, se oli minusta todella huikeaa!

HIROKO: Encoren aikaan saattoi todella tuntea yhteyden yleisön kanssa ja tietää heidän tunteensa. Encoren ansiosta he saivat nauttia ja kuunnella lisää. Se sai minut iloiseksi ja tunsin oloni niin huojentuneeksi. Tunsin kaikkien todella rakastavan RAMPANTia.

KA+U: Encoren aikaan ilmassa oli paljon erittäin vahvoja tunteita. Mutta koska kyseessä oli todellakin viimeinen kappale, olin myös hieman surullinen.

Oliko teillä tilaisuutta kierrellä nähtävyyksiä Pittsburghissa?

HIROKO: Shoppailimme CVS:ssä ja ostimme paljon näytteitä amerikkalaisista arkituotteista! Myöhemmin kävimme Pittsburgh-tehtaalla, jossa tehdään Betsy Ann -nimistä suklaata ja ostimme sitä hullun lailla. Viimeisenä päivänä kiertelimme nähtävyyksiä bussilla, joka meni veden alle!

Tomoya: Meillä oli paljon vapaa-aikaa, ja kiertelin ympäriinsä päämäärättömästi. Kaupunki oli todella nätti ja hauska paikka.

Atsushi: Kiertelimme paljon!

RAMPANTin tyyli raskaine kitaroineen ja voimakkaine naislaulajineen kuulostaa samalta kuin amerikkalaiset vaihtoehtobändit Flyleaf ja PARAMORE. Onko teillä mielestänne mitään yhteistä näiden amerikkalaisbändien kanssa?

KA+U: No… yhteistä on se, että laulajaa lukuun ottamatta kaikki muut ovat miehiä! Henkilökohtaisesti pidän PARAMOREsta ja rakastan eritoten Hayleyta. Saan aina inspiraatiota amerikkalaisbändeistä.

HIROKO: Pidän molemmista artisteista, mutten koskaan ajattele meidän olevan samanlaisia, joten en oikein tiedä. (nauraa) Oletteko oikeasti sitä mieltä, että muistutamme heitä?

Tomoya: KA+U ja minä olemme saaneet vaikutteita amerikkalaisesta vaihtoehtorockista ja meillä on mielestäni paljon yhteistä.

Työstättekö nyt uusia kappaleita? Milloin voimme kuulla jotakin uutta RAMPANTilta?

HIROKO: Kyllä! Työstämme parhaillaan uutta musiikkia ja tämän vuoden loppuun mennessä meillä on jotakin uutta julkaistuna! Odottakaa sitä innolla!

KA+U: Mitä enemmän meitä tuetaan, sitä ahkerammin työskentelemme tuen ansaitsemiseksi!

Jättäkää lopuksi viesti JaME:n lukijoille.

Tomoya: Juuri nyt RAMPANT työstää uutta musiikkia. Aiomme tehdä jotakin, josta voitte nauttia läpikotaisin ja haaveilemme toisesta Amerikan-kiertueesta, joten kannustakaa ja tukekaa meitä.

Kei: Tukekaa RAMPANTia!

KA+U: Haluan enemmän aikaa, jotta voin pitää hauskaa teidän kaikkien kanssa! Auttakaa meitä tuomaan RAMPANT yhdessä esiin!

Atsushi: Odottakaa meitä, Amerikka!

HIROKO: Haluan mennä uudestaan Amerikkaan, hinnalla millä hyvänsä! Pidetään toinen keikka, missä hymyilemme yhdessä! Kiitos!


JaME kiittää RAMPANTia tämän haastattelun mahdollistamisesta.