J☆Dee'Z haastattelussa Anime Messe Berlin -tapahtumassa

Dance pop -trio J☆Dee’Zin jäsenet ovat teini-ikäisiä. Sen johdosta he ovat saavuttaneet jo enemmän kuin keskiverto 17-vuotiaat: jäsenet ovat muun muassa esiintyneet Ranskan Japan Expossa tapahtuman historian nuorimpina vierailijoina sekä luoneet lopputunnarin rakastettuun Pokémon-animesarjaan. JaME tapasi tytöt tämänvuotisessa Anime Messe Berlin -tapahtumassa kesäkuun alussa ja keskusteli jäsenten kanssa heidän tähänastisesta urastaan, tulevaisuuden suunnitelmistaan sekä siitä, mikä on parasta ryhmän jäsenenä olemisessa.


Hei J☆Dee’Z! Koska tämä on ensimmäinen haastattelumme teidän kanssanne, voisitteko lyhyesti esitellä itsenne lukijoillemme?

Nono: Nimeni on Nono. Olen 16 vuotta vanha.
ami: (saksaksi) Nimeni on ami, olen 17 vuotta vanha.
MOMOKA: (saksaksi) Minun nimeni on MOMOKA. Olen 18-vuotias.


Olette myös ensimmäistä kertaa Saksassa. Oliko teillä odotuksia ja miten olette viihtyneet tähän asti?

Nono: Olin todella innoissani Saksaan tulosta, vaikka en ollut varma, että kaikki sujuisi hyvin, etenkin kielen kannalta. En tiennyt pystyisinkö kommunikoimaan paikallisten kanssa. Tietysti olimme ottaneet selvää Saksasta ja sen kielestä etukäteen, mutta silti olin hieman hermostunut. Mutta kun meidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleeksi hotellissa, ja huomasin, että sanomalla vaan ”Hei!“ pärjää, olin helpottunut. Me voimme varmasti ymmärtää toisiamme! Olen todella iloinen ollessani täällä, ja oli hienoa olla niin lämpimästi tervetullut.
MOMOKA: Minulla on ystävä, joka on käynyt Saksassa aiemmin, ja hän kertoi minulle, että Saksa on todella kaunis ja miellyttävä maa, ja että varmasti viihtyisin täällä. Rehellisesti sanottuna, rakastan kaikkea täällä ja kaikki on ollut jopa odotettua parempaa! En malta odottaa, että voimme esiintyä toistekin täällä Saksassa!
ami: Minä olin myös todella innoissani Saksasta. Erityisesti mietin, millainen tunnelma konsertissamme vallitsisi. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että tunnelma oli aivan erilainen kuin japanilaisissa konserteissamme, sillä yleisö täällä piti aivan eri kappaleista kuin yleisömme Japanissa. Tämän nähtyäni olin niin iloinen esityksistämme, ja kokonaisuudessaan minusta on mahtavaa olla Saksassa.


Useimmat ihmiset oletetusti tuntevat teidät kappaleenne Peace Smile! ansiosta, jota käytetään Pokémon XY -animesarjan lopputunnarina. Mutta mikä teidän mielestänne on J☆Dee’Zin kappale, joka jokaisen tulisi tuntea?

Kaikki: Vau, tuo on vaikea kysymys.
Nono: Answer!
ami: Minulle se on myös Answer!
MOMOKA: Ato Ippo.
Nono: Kun aloitimme J☆Dee’Zin, olimme nelihenkinen ryhmä. Answer oli ensimmäinen single, jonka julkaisimme kolmisin. Vaikka se oli ryhmänä toinen singlemme, meillä oli Answerista tunne, että tästä lähtien haluaisimme antaa kaikkemme kolmihenkisenä ryhmänä. Halusimme vahvemmiksi ja tehdä parhaamme tästä julkaisusta lähtien, joten laitoimme kaikki tunteemme tähän kappaleeseen.
ami: Answeria varten lensimme jopa New Yorkiin ja pidimme siellä katukonsertteja. Meille se oli iso muutos sekä inspiraatio työskennellä tämän kappaleen kanssa, siksi pidän siitä niin paljon.
MOMOKA: Voinko vielä vaihtaa vastaukseni Answeriin? (kaikki nauravat) Mutta vaikka me kolme ajattelemme samoin tästä kappaleesta, luulen, että jokainen, joka kuuntelee J☆Dee’Ziä, pitää enemmän jostain toisesta kappaleesta. Mutta mielestäni se on hienoa, ja pidän ajatuksesta esitellä musiikkiamme monille ihmisille ympäri maailmaa. On suuri ilo, jos joku kuuntelee meidän musiikkiamme, olipa hän sitten Japanista, Saksasta tai mistä päin maailmaa tahansa!


Julkaisitte ensimmäisen minialbuminne Ato Ippon maaliskuun 7. päivä. Voisitteko kertoa meille hieman enemmän tästä julkaisusta?

ami: Se on ensimmäinen julkaisemamme minialbumi sekä ensimmäinen CD, jonka julkaisimme lukiolaisina! Tämä minialbumi ikään kuin sanoo ”Tämä me olemme nyt, tulkaa ja tutustukaa meihin!”


Mikä on parasta ryhmän jäsenenä olemisessa?

Nono: Rakastan konserteissa esiintymistä ryhmänä. Tietysti sinkkujen tekeminen ja kuvaussessiot ovat myös hauskoja, mutta niissä on myös paljon työtä. Mutta yhdessä lavalla esiintyminen jännityksen kasvaessa ja ihmisten nauttiessa yhä enemmän – se on se paras tunne.
MOMOKA: Minulle parasta on, kun näen yleisön hymyilevän konserteissamme tai se, kun fanit tulevat konsertin jälkeen kertomaan meille, kuinka he nauttivat siitä ja miten hienoa kaikki oli. Se on parasta palautetta, ja ryhmän jäsenenä se merkitsee minulle paljon. Silloin olen todella onnellinen.
ami: Minäkin tietysti nautin muiden jäsenten kanssa lavalla tanssimisesta ja laulamisesta, mutta – rehellisesti sanoen – rakastan kiinnostaviin ja mukaviin ihmisiin tutustumista eri paikoissa. Ryhmässä yhdessäolo on mahdollistanut sen, että olemme nyt täällä Saksassa ja voimme tutustua yhä enemmän tämän alueen ystävällisiin ihmisiin. Olen erittäin onnellinen näistä kaikista uusista kokemuksista ja nautin niistä paljon. Myös se, että olemme yhteydessä teihin, on hienoa. Näistä minä pidän eniten ryhmässä olemisesta.


Olette kaikki vasta 16-18-vuotiaita, mutta uranne alkoi vieläkin aiemmin. Oliko teidän unelmananne aina laulaa ja tanssia ryhmässä?

Nono: Lapsesta asti olen aina mielelläni laulanut ja tanssinut, liikuin aina jokaisen laulun tahdissa. Minulle se on itseni ilmaisua, joten tiesin, että halusin tehdä jotain sellaista myöhemminkin. Vaikka olikin sattumaa, että päädyimme yhdessä ryhmään, tunnen, että sovin tänne hyvin ja että todella kuulun tänne. Olen siis todella tyytyväinen siihen, miten urani alkoi.
MOMOKA: Minusta on aina ollut hauskaa tanssia ja laulaa. Ryhmä teki niin ja nyt olen täällä!
ami: En voi vieläkään uskoa, että kaikki on toiminut, tulemmehan loppujen lopuksi eri osista Japania. Siitä huolimatta löysimme toisemme ja esiinnymme nyt ryhmässä! Rakkaus tanssiin on meitä yhdistävä elementti. Se ajoi meidät kilpailuun, jossa tutustuimme toisiimme. Aluksi olimme luonnollisesti vieraita toisillemme ja vei aikaa, ennen kuin onnistuimme luomaan vahvan siteen ja meistä tuli yhtenäinen ryhmä. Itse asiassa aloitimme tanssiryhmänä ja vasta myöhemmin aloimme laulamaan omia kappaleita, mutta olen iloinen siitä, kuinka se kehittyi.


Teidät kutsuttiin vuonna 2013 Ranskan Japan Expoon – nuorimpana vieraana koskaan. Millaista oli esiintyä yläkoululaisina yhdessä Euroopan suurimmista Japaniin keskittyvistä tapahtumista?

Nono: Se oli elämämme aivan ensimmäinen konsertti!
MOMOKA: Se, että pystyimme tekemään debyyttimme Ranskassa niin suurella näyttämöllä, vaikutti meihin syvästi. Olemme saaneet niin paljon uusia kokemuksia – esimerkiksi ulkomaisia ruokia, matkustelua ja yleisesti lavalla esiintymistä. Kaikki se on muovannut meitä. Olemme uskomattoman kiitollisia näistä mahdollisuuksista, joita olemme saaneet, sillä uskon, että olisimme tänään aivan eri ihmisiä, jos emme olisi voineet tehdä niitä silloin.
ami: Näyttävää, eikö? Jopa meille tämä katsaus on todella vaikuttava, sillä olimme niin nuoria silloin.
Nono: Oikeastaan me vain rakastimme tanssimista ja laulamista, eli tuolloin ajattelimme vain "Siistiä, me menemme Ranskaan!" (kaikki nauravat) Emme oikeastaan ajatelleet, kuinka nuoria olimme silloin, olimme vain täynnä odotuksia ja unelmia ja halusimme todella kokea sen. Kuten moton mukaan “Mahtavaa! Tehdään se!“
MOMOKA: Se oli todella hieno kokemus ja tekisimme sen uudelleen koska vain. Ainoa ero tuohon aikaan on se, että silloin juoksimme vain lavalle ja pidimme keikan sen kummemmin miettimättä. Nykyään miettisimme enemmän ja olisimme kenties huolissammekin, mutta tekisimme sen siitä huolimatta uudelleen!


Jos voisitte mennä minne tahansa joko pitämään konsertin tai katselemaan nähtävyyksiä – minne menisitte?

Nono: Vau, en pysty päättämään ollenkaan! (kaikki ovat samaa mieltä ja miettivät kovasti)
Kaikki: Haluaisimme mielellämme vielä kerran New Yorkiin! Voisimme kuvitella pitävämme konsertin myös Kanadassa tai jossain muualla.
MOMOKA: Haluaisin käydä myös Lontoossa. Meillä ei myöskään ole ollut aikaa tutustua nähtävyyksiin täällä Saksassa. Sen takia haluaisimme tulla takaisin tänne pidemmällä aikavälillä.

Pidemmällä aikavälillä – ehkä Euroopan-kiertueen muodossa?

Kaikki: Oh, sen tekisimme todella mielellämme!
Nono: Haluaisin vierailla joka ikisessä maassa! (kaikki nauravat)
MOMOKA: On niin monta maata, joissa emme ole vielä käyneet, ja niin monta maata, jotka haluaisimme nähdä, ettemme osaa päättää. Mutta jos tilaisuus tulisi, menisimme kaikkialle! Loppujen lopuksi haluamme nähdä monia erilaisia paikkoja ja olemme kiitollisia jokaisesta mahdollisuudesta, joita meille suodaan.

Onko olemassa joitain tiettyjä paikkoja, joissa haluaisitte vierailla?

ami: (ilman epäröintiä) Kanada. Koska en tiedä mitään Kanadasta! (kaikki nauravat) Ennen kuin tulimme Saksaan, olimme etsineet tietoa netistä, ja täällä on tähän asti ollut parempaa kuin mitä olisimme voineet kuvitella. Kanadasta emme tiedä vielä mitään, joten voisin kuvitella, että sinne matkustaminen on varmasti kiinnostavaa!


Onko jotain, mitä ehdottomasti haluaisitte tehdä tai nähdä Berliinissä?

Nono: Berliinin muuri!
ami: Haluaisimme matkustaa kaksikerroksisella bussilla, sillä sellaisia ei ole Japanissa. Aina kun näimme sellaisen bussin, ajattelimme: ”Vau, se on niin korkea!” Se oli todella vaikuttavaa.
MOMOKA: Haluaisin matkustaa junalla! Näimme aiemmin muutamia rautatieasemia ja ne näyttivät mielenkiintoisilta. Haluaisin matkustaa julkisilla kulkuvälineillä nähdäkseni, miten ne toimivat.
Nono: Rehellisesti sanoen haluaisin shoppailla ja nähdä, millaista kaikki täällä on!


Yksi teidän kappaleistanne valittiin animen tunnuskappaleeksi. Pidättekö itse animesta? Jos kyllä, mitkä sarjat ovat juuri teidän suosikkinne?

ami: Minä RAKASTAN animea!
Nono: Hän on totaalinen animefriikki! Kun meillä oli hieman aikaa käydä tapahtuma-alueella katselemassa kaikkea, ami sanoi koko ajan ”Haluan ottaa kuvan tämän hahmon kanssa, ja haluan ehdottomasti ottaa kuvan tuon kaverin kanssa!” (kaikki nauravat)
ami: Tällä hetkellä pidän paljon Haikyuu!!:sta. Olen nähnyt ständeillä aika paljon Haikyuu!!-fanituotteita. Lempihahmoni on Libero Nekoman lukiosta. Melko epätavallinen, eikö? Olen etsinyt häntä, mutta valitettavasti en ole vielä löytänyt.
MOMOKA: Pidän myös Pokemonista, mutta rakastan Sailor Moonia. Se herättää muistoja, eikö vain? Lempihahmoni on Sailor Mercury.
Nono: Uskoakseni lempianimeni on Totoro.
Kaikki: Me kaikki pidämme paljon Totorosta! (laulavat kohdan Totoro-laulusta)
Nono: Minun lempparini on keskimmäinen Totoro, se sininen, koska pidän siitä väristä eniten.


Todella suuret kiitokset haastattelusta! Voisitteko lopuksi jättää viestin JaME:n lukijoille?

Nono: Olen todella iloinen mahdollisuudesta olla täällä Saksassa, ja että saimme pitää konsertin täällä. Rakastan jokaista sekuntia Saksassa yhä enemmän. Täällä olo ja esiintyminen on ollut niin hienoa, ja kuten aiemmin mainitsitte – kiertueen pitäminen täällä olisi mahtavaa! Haluaisin tehdä sen.
ami: Rakastan tätä tapahtumaa, koska se tuo animesta ja Japanista kiinnostuneet ihmiset kauniilla tavalla yhteen. Tänne tulo ja esiintyminen merkitsevät minulle paljon, ja olen todella onnellinen saadessani olla täällä. Rakastuin kaikkiin tämän paikan mukaviin ihmisiin, ja tulisin ehdottomasti uudestaan, jos tilaisuus vain tulisi.
MOMOKA: Vaikka Japani ja Saksa ovat kaukana toisistaan ja meidän piti istua ikuisuus lentokoneessa saapuaksemme tänne, minulle maailma näyttää erittäin pieneltä Internetin ansiosta. Verkossa voi katsella animea tai oppia paljon Japanista. Myös toisinpäin – me voimme oppia paljon Saksasta ja muista maista Internetin välityksellä. Olen erittäin iloinen, että niin monet ihmiset pitävät kappaleistamme ja todella nauttivat konserteistamme. Se teki tapahtumasta hienon myös meille. Jos soitatte meille, palaamme varmasti takaisin välittömästi, joten pyytäkää meidät uudelleen! Ja jos tulette Japaniin, olette sydämellisesti tervetulleita konsertteihimme. Me olisimme todella iloisia, jos te tulisitte ja voisimme tavata uudelleen.
ami: (saksaksi) Rakastan teitä! Kiitoksia.


Alla Answer-kappaleen musiikkivideo, joka kuvattiin New Yorkissa:

JaME haluaa kiittää J☆Dee’Ziä, Sony Musicia, Anime Messeä (erityisesti Michael Klementiä), Kanzen Musicia ja Stephanie Listiä tämän haastattelun mahdollistamisesta.