Shamisen-rockbändi ROA on uusin lisäys alati kasvavalle JPU Recordsille. Brittien-debyyttinään he kävivät HYPER JAPAN -festivaalilla, jota seurasi heidän oma pääesiintymisensä The Underworldissa, Camdenissa 17. heinäkuuta. Bändi järjesti aikaa kiireiseltä aikataulultaan puhuakseen JaME:n kanssa musiikistaan ja uusimmasta albumistaan nimeltä RODIAC. Heidän managerinsa Josh toimi ystävällisesti tulkkina.
Tervetuloa Englantiin! Mitä pidätte Euroopasta ja Isosta-Britanniasta tähän asti?
ROA: Mahtavaa!
Kuvailette musiikkianne termillä “wayo settyo”. Voisitteko selittää sen konseptia?
Akaba: Yksinkertaisesti se on vain länsimaisten ja itämaisten kulttuurien sekoitusta keskenään.
Kun kirjoitatte kappaleita, miten yhdistätte kitaran ja shamisenin, jotka ovat erikuuloisia soittimia?
Tono: Ensimmäiseksi unohdamme shamisenin. Rumpali Akaba säveltää kaiken musiikin. Hän vain kirjoittaa sellaista musiikkia, jota haluaa kirjoittaa, ja lopuksi me lisäämme shamisenin siihen. Joten periaatteessa teemme hyvää rockmusiikkia ilman shamiseniakin.
Kitaroissa on yleensä (johtava) soolokitara ja rytmikitara. Miten se toimii kahden shamisenin kanssa?
Tono: Shamisenissa ei oikeastaan ole kyse johdosta tai rytmistä. Aluksi oli vain yksi shamisen-soittaja. Kun esittelimme toisen shamisen-soittajan, pystyimme esittämään shamisen-harmonioita ja erilaisia intonaatioita eri nuottien välillä. Johdon ja rytmin sijaan se on enemmän tai vähemmän niiden yhdistymistä keskenään sävellyksen luomiseksi.
Aiheuttaako se ongelmaa, kun Moroboshimann hyppää yleisöön?
ROA: (nauraa) Tono: Toisinaan! Periaatteessa, jos haluaa kuulla sen kunnolla, pitää ostaa CD! Keikka on show, se on se esiintyminen.
Moroboshimann ja Mani, miksi aloitte soittaa shamisenia?
Moroboshimann: Näin lehdessä myynti-ilmoituksen shamisenista, ja siksi aloitin. Mani: Äitini oli shamisen-soittaja, joten siitä sain inspiraationi.
Jos pystyisitte vielä mahduttamaan lavalle muita muusikoita, mitä perinteisiä soittimia harkitsisitte käyttävänne?
Tono: Shakuhachi (japanilainen huilu).
Yhdistätte länsimaisia ja japanilaisia soittimia, mutta te yhdistätte myös englanninkielisiä ja japanilaisia sanoituksia. Aiheuttaako se minkäänlaisia ongelmia, kuten eri soittimien kanssa?
Tono: Englannin käyttäminen on enemmänkin saamaan potkua sanoituksiin. Englannin äänteet eroavat japanin äänteistä, joten sanat, jotka laitetaan sanoituksiin, saavat extrapotkua.
Luuletteko, että englanninkielisten sanoituksien käyttäminen kappaleissanne on tärkeää kansainvälisen menestyksen kannalta?
Tono: Se ei ole tärkeää ollenkaan. Ei sen pitäisi olla sanoituksista kiinni. On paljon japanilaisia bändejä jotka laulavat englanniksi, koska he luulevat, että se antaa heille mahdollisuuksia näkyä enemmän ulkomailla. Meille siinä on kyse luovuudesta. Musiikki, jota teemme, on musiikki, jota teemme ja jos ihmiset ulkomailla näkevät tekemisemme ja pitävät siitä, sitten meistä on tullut menestys.
Onko teillä bändinä aina ollut kansainvälisiä tavoitteita?
ROA: Kyllä!
Vastikään solmitte sopimuksen JPU Recordsin kanssa, jolla on varmasti ollut iso osa siinä. Miten tämä tapahtui?
Tono: BAND-MAIDin manageri on tuttu, ja hän ajatteli, että Tom (Tom Smith, JPU Recordsin pomo) todella pitäisi ROAsta, joten hän esitteli bändin Tomille. Se vei vain yhden sähköpostin verran. BAND-MAIDin manageri vain viestitti asiasta sähköpostilla merkiten SHUn CC-kenttään, pääsimme sisään ja se oli siinä.
JPU Records julkaisee uuden albuminne nimeltä RODIAC, jolla on teemana eläinrata. Mistä se idea tuli?
Masatomo: Alun perin meillä oli kappale eläimestä, joka esiintyy kuuluisan japanilaisen hahmon, Momotaron, tarinassa. Kun päätimme albumin teosta, ajattelimme, “Okei, pidetään vain tämä teema ja tehdään siitä eläinrata”. Joten se alkoi yhdestä laulusta ja sitten vain laajeni.
Kappaleiden otsikoissa on mukana eläinradan eläimiä. Onko kappaleissa samoja ominaisuuksia kuin niillä?
Masatomo: Ei kaikissa kappaleissa, mutta useimmissa ne ovat sanoituksissa. Me kirjoitamme sanoitukset vasemmalta oikealle japaniksi, mutta jos niitä katsotaan oikealta vasemmalle, ne saavat aivan eri merkityksen. Oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas kirjoitetut sanoitukset ovat tavallaan saaneet vaikutteita jokaiselta eläimeltä. Jos sanoituksia katsoisi kunnolla, sen tajuaisi.
Teidän esityksellänne täällä HYPER JAPANissa on ollut viihdyttävä nyrkkeilymatsityylinen esittely. Mistä idea siihen tuli?
Josh: Japanissa olemme leikitelleet. Kun tulimme Englantiin, HYPER JAPAN halusi meidän kirjoittavan MC:n ennen lavalle menoa. Sanoin, että meidän pitäisi tehdä nyrkkeily-intro, ja menimme studioon ja nauhoitimme minua nyrkkeilemässä. Se oli enemmänkin siksi, koska HYPER JAPAN halusi intro-MC:n, ja sen sijaan, että siinä olisi lukenut “Me olemme ROA Japanista, toivottavasti pidätte esityksestämme”, se on enemmän – tehdään siitä hauskaa.
Onko se jotain mitä tekisitte esityksiinne Japanissa tai muualla?
Miyo-C: Ei! Masotomo: Jos me koskaan teemme nyrkkeilyteemaisen albumin, me laitamme sen siihen!
Näettekö albumin äänitysten ja konserttien välissä esiintymiset tärkeämpänä?
Masotomo: Ei ole kyse siitä, kumpi on tärkeämpi. Jos haluaa kuunnella musiikkia puhtaasti ja hyvin tehtynä, niin CD on silloin loistava, mutta jos haluaa nähdä esityksen, niin se on aivan toisenlainen kokemus. Ne ovat molemmat yhtä tärkeitä.
Tono: Se luova työ, mitä me levyjemme kanssa teemme tässä modernissa ajassa, jolloin ihmiset vain lataavat ja striimaavat eivätkä oikein osta CD:itä, on enemmän kuin pelkkää musiikkia. Albumien kannet, taiteellinen työ, tapa jolla sanoitukset on kirjoitettu, mukaan lukien eri merkitykset oikealta vasemmalle. Sen me haluamme näyttää. Se on musiikkimme luova puoli. Kyse ei ole pelkästään esiintymisistä, ei pelkästään musiikista, jota teemme, kyse on kaikesta siitä, mikä liittää meidät bändiin.
Masotomo: Ooparts-albumin tapauksessa, kun kannen avaa japanilaisten ovien tapaan, albumi aukeaa näyttäen japanilaiset jumalat Raijinin ja Fujinin. Joten sen tyyppinen juttu, sen tyyppinen taiteellinen työ on jotain, minkä luulemme länsimaalaiselle yleisölle olevan jotakin mikä sanoo “Tämä on Japani, tämä on luovaa”.
Luuletteko, että striimaaminen ja lataaminen tulevat joka tapauksessa yhä tärkeämmiksi ulkomaalaisen yleisön saavuttamisessa?
Tono: Live-esiintymiset ovat tärkeitä, mutta tekemämme musiikki on ehdottomasti iso juttu. Sen täytyy olla hyvää musiikkia.
Mitkä ovat teidän tulevaisuuden suunnitelmanne tämän albumin jälkeen?
Tono: Haluamme päästä Spotifyn maailmanlaajuisille listoille!
Voisitteko lopuksi jättää viestin lukijoillemme?
Tono: Haluamme kertoa kaikille olevamme bändi, joka luo tätä juttua, mikä ei ole vain japanilaista musiikkia. Se ei ole vain länsimaalaista musiikkia. Me olemme ryhmä luovia artisteja tehden jotain, mikä on tarkoitettu kaikille maailmanlaajuisesti, ja me haluamme teidän kuuntelevan ja arvostavan sitä.
ROAn viimeisin albumi RODIAC on saatavilla CD:nä ja digitaalisina versioina JPU Recordsin kaupasta.
JaME haluaa kiittää ROAa sekä HYPER JAPANia tämän haastattelun mahdollistamisesta.
