Angela Akin haastattelu

JaME sai ainutlaatuisen mahdollisuuden haastatella Angela Akia, artistia joka esittää Final Fantasy XII:n soundtrackilla koskettavan avauskappaleen nimeltä Kiss Me Good-Bye.

Esittelisitkö itsesi lyhyesti niille lukijoille, jotka eivät vielä tunne sinua?
Angela: Nimeni on Angela Aki ja olen laulaja/säveltäjä.

Lukuunottamatta musiikin opintojasi, kuinka tähän tilanteeseen pääsee?
Angela: Periaatteessa major-debyytin saavuttaminen kesti minulta kauan ja mielestäni yksi tärkeistä asioista oli se, että tein indie-juttuja Amerikassa, jonka jälkeen sitten palasin Japaniin jatkamaan musiikkiuraani, paiskien todella kovasti töitä. Minulla kesti 10 vuotta saada se mitä jotkut saavat muutamassa kuukaudessa, joten luultavasti tarvitaan vain kovaa työntekoa.

Ensimmäinen indie-albumisi julkaistiin USA:ssa vuonna 2000, miksi odotit viisi vuotta ennen kuin kokeilit uudelleen?
Angela: Tuota, ei se johdu siitä että olisin odottanut viisi vuotta. Olen julkaissut musiikkiani, no, tavallaan paikallisesti vuosien varrella, mutta kun ei ole paljoa rahaa eikä paljoa aikaa studiossa äänittämiseen. Kirjoitin siis musiikkia ja soitin paljon livenä, mutta minulta kesti niin monta vuotta saada kasaan jotain kouriintuntuvaa voidakseni tehdä äänitteen.

Pääaineesi olivat musiikki ja poliittinen taloustiede, yrititkö päästä osalliseksi urasi johtamisessa? Vai luotatko manageroinnin hoitavaan tahoon?
Angela: Tuota, olen käytännönläheinen muusikko. Siispä haluan mukaan moniin asioihin, eli ehdottomasti tärkein painopisteeni on musiikki ja tärkein työni hyvän musiikin kirjoittaminen, eikä se tule muuttumaan, mutta tahdon saada sanani esiin kaupallisissa asioissa, joten haluaisin voida olla mukana kummassakin näkökulmassa.

Olet siis itsenäisempi.
Angela: Niin, olen melko itsenäinen.

Mikä oli ensimmäinen ostamasi albumi?
Angela: Kasvoin Japanissa, joten se oli varmaankin japanilaisen artistin albumi.

Muistatko mikä se oli?
Angela: Rie Miyazawa. Hahaha. Niin, "DREAM RUSH". (Kyseessä on single)

Äitisi on italialais-amerikkalainen. Oletko tietoinen siitä, että pukeutumisesi, mukaan lukien silmälasivalintasi, antavat ehdottomasti italialaisen vaikutelman?
Angela: Hahaha. Antaako se? En tiedä. Lasini ovat tavallaan se tapa millä haluaisin asiaa katsoa, ihan kuin se olisi jokin kilpi jonka kanssa menisin sotaan. Se on yksi taisteluaseistani. Se suojelee monilta asioilta. Tiedätkö, se on enemmän kuin tyyli ja tarvitsen sitä suojaa ollakseni rohkea ja tehdäkseni asioita, joista ihmiset sanovat "Mielestäni sinun ei pitäisi tehdä tuota" tai "Mielestäni et ole valmis tuohon". Se antaa minulle urheutta. Minulla on nämä, joten voit riisua minut alasti ja silti minulla on lasini ja voin mennä petiin.

Vau, tuo on todella mielenkiintoista. Onko se sinun valintasi?
Angela: On, ilman muuta.

Kuka valitsi lasisi?
Angela: Käytin ennen yksiä halpoja laseja. Ostin ne itse. Mutta käytin niin kuin ruskeita ja punertavia laseja ensin ja vuonna 2005 ilmestyneellä indie-albumillani minulla oli ruskeat lasit, mutta julkaistessani debyyttisingleni päätin jostain syystä palata mustaan kuvaussession ajaksi ja siitä sitten yksinkertaisesti aloin pitää mustista laseista.

Arveletko värin olevan suojaksesi?
Angela: Tiedätkö, ainoa syy mustien lasien käyttämiseen on se että pidän siitä miltä ne tuntuvat ja pidän kovasti niiden ulkonäöstä. Ilman kokeilua en olisi koskaan valinnut mustia laseja, niin kuin sanoin, käytin ennen ruskeita, mutta hiuksenikin ovat mustat, joten mielestäni nämä sopivat hyvin hiuksiini.

Suunnitteletko palaavasi USA:han lähitulevaisuudessa? Mikä on paras muistosi konserteistasi USA:ssa?
Angela: Kuten sanoin, soitin USA:ssa pitkän aikaa, varmaan täysin läpi collegen vuodesta 1996 suunnilleen vuoteen 2003 asti, jolloin palasin Japaniin, eli se oli hyvä. Seitsemän vuotta. Minulla oli paljon aikaa soittaa Yhdysvalloissa ja lämmittelin monille. Lämmittelin toisillle esiintyjille ja tein myös paljon Starbucks-keikkoja, kirjakauppakeikkoja, ja mitä vain keksit, baarikeikkoja ja kaikkea. Mutta nautin suuresti Sixpence None The Richerille lämmittelystä. Se oli oikein hieno esitys. Pidin siitä todella. He ovat hieno bändi ja heille lämmittely on suuri kunnia. Tahdonko palata Yhdysvaltoihin? Kyllä. Tietenkin haluaisin soittaa musiikkiani kaikkialla missä sitä halutaan kuunnella, mutta haluan rakentaa perustani vakaalle pohjalle Japaniin, ennen kuin matkaan edestakaisin ja teen kaikkea sitä.

Mielestäni olet saavuttanut sen. Oletko valmis palaamaan Yhdysvaltoihin?
Angela: Luulen että tarvitsen vielä vähän aikaa Japanissa ennen kuin palaan Amerikkaan. Mielestäni en ole rakentanut perustaani vielä tarpeeksi vakaaksi.

Entäs Eurooppa? Haluaisitko laulaa sielläkin?
Angela: Toki. Yksi suosikkiartisteistani... Rufus Waineright rakastaa Euroopassa soittamista ja minä rakastan lukea haastatteluja siitä millaisia ranskalaiset ovat ja millaisia britit ovat. Joten kuvittelen vain millaista siellä soittaminen olisi. Rakastaisin kokeilla. Edes pieniä keikkoja.

Osa verestäsikin on eurooppalaista.
Angela: Niin, ehdottomasti. Täytyy vierailla Italian juurillakin.

Kuka on suosikkiartistisi Japanissa ja ulkomailla?
Angela: Minulla on paljon suosikkiartisteja, mutta Ringö Shéna on yksi suosikkityttöartisteistani, ja Yhdysvalloissa, voi minulla on paljon, mutta varmaankin Fiona Apple. Näin hänet hiljattain esiintyvän ja sain mahdollisuuden tavata hänet ja se oli kyllä uskomattomin kokemus. Tarkoitan, olisinpa voinut sanoa hänelle enemmän. Hänellä oli kaikki tervehdyssessiot ja tiedän millaista se on, enkä halunnut viedä hänen aikaansa ja halusin silloin vain kertoa hänen olevan jumalattareni, tiedätkö. Fiona, Sarah McLachlan, rakastan Ben Foldsia, niin paljon hyviä artisteja.

Kuinka kuvailisit albumisi vihkosessa olevia kuvia? Ne näyttävät hyvin luonnollisilta ja yksinkertaisilta, ja kenties sinulta.
Angela: Olin 28 ja debytoimassa, olin 28 julkaistessani ensimmäisen (major-) albumini ja täytin pian sen jälkeen 29, ja se on hyvin erilaista kuin olla 18 ja julkaisemassa ensimmäistä albumia. Tehdessäni vuoden 2000 indie-albumia olin todella nuori, olin juuri valmistunut collegesta ja oli niin paljon hohdokkaita asioita tehtävänä, mutta 30 ikävuotta lähestyttäessä ymmärtää, ettei se enää todellakaan ole siitä. Tietysti sitä on olemassa mielikuva siitä miltä haluaa näyttää. Mutta kaikki se hohdokkuus, se riitti minulle. Halusin vain hyvin yksinkertaisen tavan päästä musiikkin. Tiedätkö, ei paljoa esitystä ennen kuin päästään musiikkiin.

Laulat Final Fantasy XII:n teemakappaleen. Miten sinua pyydettiin siihen?
Angela: Hra Uematsu lähestyi minua asian tiimoilta jo ennen debyyttiäni, joten se tuli yllätyksenä, mutta jotenkin hänellä oli demonauhani ja hän kuunteli ääntäni ja sanoi että tämä on se tyttö jonka haluan laulavan teemakappaleen, joten olin hyvin imarreltu.

Onko mielessäsi muita videopelejä tai elokuvia joita varten haluaisit laulaa?
Angela: Elokuvien teemakappaleet olisivat mahtavia. Olen aina pitänyt sitä hetkeä, jolloin laulu alkaa pyöriä, osana elokuvaa. Ja videopelit myös, mielestäni musiikki on todella sidottu tarinaan ja tunteisiin, joten ilman muuta haluaisin kokeilla sitä.

Olet soittanut instrumenttejä, pianoa, kitaraa, viulua, rumpuja... mistä pidät eniten ja miksi?
Angela: Pianosta, tietenkin, sillä se on kumppanini. On muitakin instrumentteja, soitan kitaraa ja sävellän kitaralla, ja pidän rummuista, mutta läpi hyvän ja pahan, on piano ollut kumppanini kaikessa.

Laulujen säveltämisestä, onko se sinusta helpompaa pianolla vai kitaralla?
Angela: Pianolla. Koskettimet ovat sormenpäideni jatke, eli ehdottomasti piano.

Soitatko paljon kitaraa?
Angela: En ole soittanut paljoa. Soitin sitä runsaasti collegessa. Puolet vuoden 2000 albumistani on sävelletty kitaralla.

Säveltäessäsi pianolla, kumman soitat ensin? Laulun melodian vai kulun vai soitteletko muuten vaan?
Angela: Soittelen ja sitten etsin melodian ja laulaessani melodiaa sana tippuu taivaalta, ja se on avain kyseiseen lauluun. Niin kirjoitan lähestulkoon kaikki lauluni.

Olet soittanut useita cover-lauluja. Mikä on suosikkisi ja minkä todella haluaisit soittaa?
Angela: Pidän todella Smashing Pumpkinsin laulusta "Today". Se on yksi lempilauluistani. Esitän sen japaniksi, joten annoin laululle erilaisen sävyn. Se että voi esittää näin, jopa Fiona Applea, on unelmien toteutumista.

Odotan innoissani unelmasi toteutumista.
Angela: Kuolisin jos saisin säveltää laulun hänen kanssaan.

Oletko suunnitellut kokonaisen cover-albumin julkaisua?
Angela: Se on ilman muuta yksi ideoistani, mutta haluan omata ensin paljon enemmän originaaleja. Arvelen että imagon saavuttaneena on paljon hauskempaa ja nautittavampaa toteuttaa toisten lauluja, ei uutena artistina. Mielestäni on liian aikaista tehdä se.

Miten perheesi näkee urasi tänä päivänä?
Angela: He ovat yllättyneitä. He eivät uskoneet minun pystyvän siihen. Ei, vitsailen. He ovat aina uskoneet minuun, mutta koska se kesti minulta 10 vuotta, ovat he nyt vain todella, todella iloisia. He tietävät kuinka kovasti olen tehnyt töitä.

Kun et halua olla osallisena musiikissa, mitä haluat ensimmäiseksi tehdä?
Angela: Se on niin vaikeaa, koska musiikki on niin iso osa elämääni. On niin vaikeaa nähdä itseni ilman sitä. Soitan pianoa jopa vapaapäivinä. Tavallaan sairasta, eikö olekin? Haha.

Oletko kiinnostunut laulamaan eri kielellä? Tai esittämään kokonaisen albumin englanniksi?
Angela: Kyllä, kokonainen albumi englanniksi, ehdottomasti. Teen sen. Sanon sen. En vain aio toivoa sitä. Sanon sen koska minä teen sen. Mutta kuten sanoin, tahdon rakentaa perustani vahvaksi Japanissa ennen kuin teen rajat ylittävän albumin. En näe Japanin jäävän Yhdysvaltojen jälkeen. Minulle se on samaa markkina-aluetta. Tietenkin siellä on enemmän amerikkalaista, tai länsimaista musiikkia kuuntelevia ihmisiä, mutta haluan rakentaa vahvan perustan täällä ennen kuin teen sen, sillä olen varma että japanilaisetkin nauttivat englanninkielisestä albumista.

Mitä haluat toisten tuntevan laulaessasi?
Angela: Minä taidan laulaessani tuntea eniten yhteyttä. Jos saan yhteyden siihen persoonaan jolle laulan, olkoon se tuhat ihmistä tai kolme ihmistä, tai kymmenen tuhatta ihmistä, minusta se tuntuu kahdenkeskiseltä yhteydeltä. Se on syy laulamiseeni.

Tuo on kaunista.
Angela: Se on minulle yksi tärkeimmistä asioista.

Millaisia laulua laulat mieluiten? Surullisia vai iloisia?
Angela: Toivoisin voivani laulaa paljon iloisia lauluja, mutta jostain syystä olen melankolista tyyppiä. Kuohuva, sitä minun persoonallisuuteni on. Se on hyvin kummallista. Kehossani kulkee runsaasti ironiaa. Haluaisin laulaa iloisia lauluja, mutta täytyy sanoa että 80% lauluistani on surullisia. Ehkä jopa 90. En tiedä. Tiedäthän, siis, "Kiss Me Good-Bye". Keksin sen nimen kuullessani hra Uematsun laulun ensimmäistä kertaa.

Olet esiintynyt runsaasti. Mistä pidät eniten yleisön edessä ollessasi? Aiotko jatkaa tällä tapaa?
Angela: Kuten todettua, tärkeintä minulle on yhteys kuuntelijoideni ja itseni välillä, ja laulaminen yleisön edessä on minulle kuin happea. Tarvitsen sitä. Tarvitsen sitä musiikkiuraani varten ja se on happeni ja kuolen ilman sitä. Koska se on happeni ja elämäni lähde, se on yhteys. Minulle se on elämäni lähde, joten jatkan tätä huolimatta siitä onko siellä yksi ihminen vai tuhat ihmistä.

Viestisi ulkomailla asuville ihmisille?
Angela: Tiedän että monet kirjottavat nettisivuilleen ulkomailla, joten olen todella imarreltu siitä, että ihmiset yrittävät kääntää sanoituksiani japanista englantiin ja että he nauttivat siitä. He todella nauttivat musiikistani ja se on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Se on tehnyt vaikutuksen ja olen todella, todella imarreltu siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita japanilaisesta pop-musiikista ja että heillä on kiinnostusta minun musiikkiani kohtaan, joten kiitos sinulle. Suuret kiitokset sinulle ja tahtoisin heidän tietävän tunteeni.

Kiitokset Sony BMG:lle ja Tofu Recordsille haastattelumahdollisuuden suomisesta sekä Angela Aki LJ-yhteisölle kysymyksien suunnitteluun osallistumisesta.