Ayabie - Film Spiral

Filminauhoja introssa ja menussa teemanaan käyttävä Film Spiral esittelee viisi Ayabien musiikkivideota. Tunnetuimpina esimerkkeinä mainittakoon Suomenkin televisiossa vilahtanut Kimi no koe to yakusoku, jossa aina yhtä tyylikkäästi pukeutunut bändi esiintyy valkoisessa höyhensateessa, sekä fanien keskuudessa suurta suosiota niin kappaleen kuin videonkin osalta nauttiva Cubic'「L/R」ock, joka edustaa Ayabien huolettomampaa puolta.

Cubic'「L/R」ock tuo lauluna etenkin viimeistelynsä puolesta elävästi mieleen varsin veikeän Japanese lo-rez caramel townin vuodelta 2006. Sekä kappale että video ovat toteutukseltaan rohkeasti nuorekkaita ja iloisen tanssittavia, mitä Ayabielta kieltämättä soisi näkevän useammin. Mukaan mahtuu niin tietokoneviitteitä kuin rakastettu pallotuolikin - singlen mukana tulleen PV:n kansakuntaa hämmentäneet osuudet laulaja Aoista Keroro-kigurumissa (eläinasussa) sen sijaan puuttuvat tästä versiosta.

Muut DVD:ltä löytyvät videot asettuvat keskikastiin; Sakura mau kisetsu ni luo haikeita kohtauksia tytön ja pojan välille ilman sen kummempaa tarinaa, siinä missä Yubisaki antaa katselijalle pienen yllätyksen iskiessään tajuntaan kaiken väriloiston jälkeen lähestulkoon harmaasävyisenä. Astetta varovaisempi glam-ote sisältää kirkkaan diskopallon keskellä verkkoaidalla rajattua musisointialuetta.

Viimeisenä nähtävän, musiikillisesti hidastempoisuudellaan joukosta poikkeavan Hoshigaokan taustat koostuvat piirretyistä kuvista ja niiden avulla rakennetuista yksinkertaisista animaatioista. Piirrokset sinällänsä ovat viehättäviä, mutta lopputulos yhdistettynä soittaviin muusikoihin antaa vaikutelman kiireellä, ja - mikä tärkeintä - samalla tutulla kaavalla luodusta musiikkivideosta, joka ei millään saa käytettyä taiteellista materiaalia parhaiten edukseen.

Film Spiralin voi todeta omanneen kaikki lupaavan paketin ainekset, mutta valitettavasti onnistuneiden, Ayabieta parhaimmillaan kuvaavien tähtihetkien takaa paljastuukin muutama puolitiehen jätetty PV. Nämä mukiinmenevän rajoilla sinnittelevät teokset tarjoavat riittävää viihdettä lähinnä bändin jäsenistä videokuvaa kaipaaville ja jättävät jälkeensä epätasaisen vaikutelman.