Plastic Tree - Alone again, wonderful world

Plastic Treen Alone again, wonderful world on yhtyeen ensimmäinen julkaisu vuodelta 2008. Sinkulla on viisi raitaa - kolme uutta ja kahden ensimmäisen instrumentaaliversiot.

Nimikkokappale Alone again, wonderful world ei sinänsä ole mitenkään yllättävä Puran jo tuntevalle kuuntelijalle. Keskitempoinen balladi on musiikiltaan hyvin yksinkertainen ja selkeä, eikä jossain vaiheessa bändille tyypillistä ollutta dramaattisuutta löydy juuri ollenkaan. Tunnelma on yksinkertaisen kaunis ja pääosassa on vokalisti Ryutaron ainutlaatuisen nätti ja koskettava lauluääni.

Psychedelizm puolestaan on rosoisempi ja kaikin puolin erikoisempi veto kuin nimikkokappale. Taustalla soivat monenlaiset äänet ja Ryutaron laulua on muokattu hieman. Itse jäin odottelemaan jonkinlaista kliimaksia ja enemmän rokkaavaa asennetta, koska biisi tuntuu jotenkin liian junnaavalta ja itseääntoistavalta. Idea on ihan hyvä ja tästä olisi voinut saada oikein hyvän kappaleen, mutta ainakin minut se jätti vähän kylmäksi ja turhautuneeksi. Ainoastaan loppupuoliskon kitarasoolo kiinnitti huomion, mutta sekin jäi loppujen lopuksi turhan vaisuksi.

Hajime no xxx -raitaa on vaikea kuvailla, ja sen merkitys jäin ainakin minulle hieman epäselväksi, sillä en ymmärrä japania tarpeeksi hyvin. Taustalla soi hiljainen ja manipuloitu kappale, ja sen päällä on puhetta ja ajoittain hiljaista naurua. Hämmentävää, mutta ehkä japaninkielentaitoiset ymmärtävät idean paremmin.

Singlen lopuksi on vielä kahden ensimmäisen kappaleen instrumentaaliversiot. Alone again, wonderful world ei mielestäni toimi instrumentaalina kovinkaan hyvin sen ollessa suhteellisen yksinkertainen - Plastic Treen kappaleissa on aina ollut suurimmassa osassa nimenomaan Ryutaron laulusuoritukset. Psychedelizm toimii asteen verran paremmin, ja instrumentaalia kuunnellessa huomaa helpommin taustan erilaiset vaimeat äänet ja kitaratyöskentelyn.

Kokonaisuutena en ole täysin varma mitä ajatella Alone again, wonderful world -singlestä. Toisaalta molemmat singlen "oikeista" kappaleista ovat ihan hyviä, ei missään nimessä bändin parhaimmistoa, mutta niitä kuuntelee mielellään useammankin kerran. Kumpikaan ei tosin jättänyt mieleen mitään erityistä. Sinkku lienee siis bändin perushyvää keskitasoa, sillä Plastic Treeltä löytyy mielenkiintoisempiakin sinkkuja, mutta fanille tämäkin on kelpo hankinta.