the GazettE - Guren

the Gazetten uutta singleä, Gurenia, saatiin odottaa yli puoli vuotta STACKED RUBBISH -pitkäsoiton ilmestymisen jälkeen, ja vaikka koko single oli vuotanut nettiin viikkoja ennen virallista ilmestymispäivää, 13. helmikuuta, monet fanit olivat päättäneet kuunnella kappaleet vasta aidolta levyltä, minä muiden mukana.

Nimikkokappale alkaa Rukin laululla, jota säestää rauhallinen, akustisella kitaralla soitettu intro. Muutaman säkeen jälkeen seuraa lyhyt välisoitto, joka antaa esimakua siitä, mitä kappale on suurimmassa mitassaan - kaunista, voimakasta, tunteita herättävää. Laulun alkaessa jälleen tunnelma vaimenee hieman, kunnes kertosäkeeseen mennessä kappale kasvaa täyteen voimaansa ja erityisesti Ruki pääsee loistamaan äänenkäytöllään.

Kokonaisuutena Guren on ehdottomasti kuuntelemisen – ja hermoja riipivän odottamisen – arvoinen, kunhan pääsee ensin siihen sisälle: melodian eri osuudet liittyvät sulavasti toisiinsa, Rukin ääni kantaa kaiken yli samaan aikaan pehmeänä, tunteita täynnä olevana ja vahvana, ja muut jäsenet selvästi antavat parastaan. Kain rummut ja Reitan bassot luovat rytmillisen pohjan, ja Aoin ja Uruhan kitaraosat vaihtelevat akustisesta näppäilystä lyhyeen mutta voimakkaaseen sooloon. Aoin kaksikaulainen kitara pääsee oikeuksiinsa rytmiosissa sekä erityisesti ensimmäisen kertosäkeen jälkeen tulevassa väliosassa, ja Uruha loistaa – jälleen kerran – terävämpisointuisen kitaran varressa. Bändisoittimien lisäksi taustalla ensimmäisestä kertosäkeestä saakka pysyttelevät ja muita soittimia korostavat jouset tuovat oman osuutensa kappaleeseen.

Ruki ei lakkaa hämmästyttämästä ja ihastuttamasta laulutavallaan ja sillä taidolla, millä tunteet tulevat esiin laulusta - Gurenin vokaalit ovat herkät, surulliset ja jotenkin pyytävät. Kun laulu kasvaa täyteen mittaansa, myös Rukin ääni kasvaa, vahvistuu ja saa lisää voimaa. Ero vanhempiin kappaleisiin on selvästi kuultavissa, ja Ruki toimii erinomaisena esimerkkinä siitä, kuinka Gazette on kehittynyt kuuden toimintavuotensa aikana.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla Guren oli jokseenkin vaikeasti sisäistettävä ja eri osia oli ainakin minusta vaikea yhdistää toisiinsa. Myös kappaleen rakenne aiheutti hieman hankaluuksia - se tuntui aluksi jotenkin raskaalta ja sekavalta, mutta useampi kuuntelukerta auttoi hahmottamaan kappaleen paremmin. Kunhan ideasta saa kiinni, Guren on kaunis, taidolla tehty, tunteita herättävä ja voimakas kappale, joka vain paranee kuuntelukertojen mukana.

Sinkun B-puoli, Kugutsue, tuntuu samoin aluksi vähän raskaalta sisäistettävältä. Se on tavallaan varsin sekava kappale, koska siinä on monta eri osaa - herkkä alku ja sen jälkeen tuleva raskas särökitara, kertosäkeen naisäänet ja äkkiloppu. Alun herkkyys on hämäävää, koska (hienolta kuulostavan) bassokuvion ja kitarannäppäilyn jälkeen biisi jatkuu raskaampana - intron jälkeen kitaroista tulevat mieleen lähinnä MOB 136 BARS, Filth in the beauty tai vastaavantyyppiset uudemmat kappaleet.

Rukin ääni luo kontrastia laulamalla puhtaasti, muuttumalla rähinäksi ja päättymällä kuiskaukseen. Silti kappale ei ensimmäisellä kuuntelukerralla tunnu omalta tai tutulta, sillä aluksi tuntuu hankalalta yhdistää Rukin puhdas laulu kappaleen raskaaseen musiikilliseen taustaan. Kugutsuessa on käytetty samoja naistaustalaulajia kuin joillakin STACKED RUBBISHin kappaleilla, mutta ne sopivat yllättävän hyvin kappaleen muutenkin kummalliseen kokonaisuuteen, eivätkä muutu häiritseviksi tai rasittaviksi - erityisen hienolta kuulostaa väliosa, jossa Ruki ja naiset laulavat samaa melodiaa. Eniten Kugutsuessa kuitenkin sykähdyttävät kitarat, sillä ne ovat lyhyesti sanottuna aivan loistavat - monipuoliset, vaihtelevat ja viihdyttävät.

Kolmannen kappaleen, nimihirviö Kyomu no Owari Hakodzume mokushin alku tuo mieleen Bath Roomin tai muun NIL-tyylisen kappaleen, ja Rukin ääni kuulostaa sumuiselta ja viettelevältä. Kappale herää kunnolla intron jälkeen ja tunnelma hälvenee aavistuksen, kunnes kertosäe tuo jälleen mieleen vahvasti Gazetten parin vuoden takaisen tyylin. Kappaleen taustasta erityisesti intron piano ja Reitan bassokuviot erottuvat edukseen; vokaaleista Rukin lallatukset sekä muutamat, korkealle kohoavat loppunostot jäävät mieleen. Kappale jää kuitenkin hieman etäiseksi, sillä siitä jää puuttumaan sama tunnepitoisuus, joka Gurenissa ja Kugutsuessa oli.

Kokonaisuutena Guren on erinomainen single - vaikka jälleen kerran on jotain uutta pelissä, se on silti Gazettea varpaisiin asti. Muutaman kuuntelukerran jälkeen pääsee kappaleisiin sisälle ja saa kunnollisen otteen kappaleiden sävelkuluista, ja ajan mittaan sinkku osoittaa vahvuutensa: sitä voi pyörittää monta kertaa kyllästymättä. Kuukausien odottaminen ei todellakaan kaduta, koska sinkku on osoitus siitä, ettei the GazettE ole menettänyt otettaan vaan jatkaa jälleen hieman aikuisempana ja tyyliään muokaten.