Kiyoharu julkaisi 15-vuotisen uransa kunniaksi Singles-kokoelman, jonka kautta voi hyvin tutustua muusikon persoonalliseen tyyliin.
Uuden vuoden vaihtumisen paikkeilla Kiyoharu juhlistaa 15-vuotista muusikon uraansa lukuisin julkaisuin ja konsertein. Yksi näistä juhlajulkaisuista on Kiyoharun soolouran ensimmäinen kokoelmalevy Singles, joka sisältää 13 muusikon sinkkukappaletta. Kappaleet on järjestetty levylle suurin piirtein julkaisujärjestykseen, ja vaikka muutama Kiyoharun sinkkubiisi onkin jäänyt pois, Singles-levystä saa helposti kokonaiskuvan Kiyoharun soolotuotannosta.
Levyn ensimmäiset biisit Aurora ja Emily johdattelevat aivan loistavalla tavalla Kiyoharun soolomusiikin maailmaan. Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt hänen soolouransa alkutuotannosta paljon enemmän kuin uudemmasta, ja nämä biisit ovat kestäneet ahkeraa kuuntelua esimerkillisesti. Aurora lähtee liikkeelle melko rauhallisesti, mutta tiivistää tahtiaan loppua kohden tunnelman kasvaessa hienosti. Emily puolestaan on uskomattoman tarttuva ja mieleenjäävä kaikessa yksinkertaisuudessaankin. Tätä en osaa edes kuvailla, vaan musiikki ja fiilis on kuultava ja koettava itse. Mielessäni näen Kiyoharun soittavan akustista kitaraansa ylävartalo paljaana kuten musiikkivideossa, ja ajattelen, että tästä musiikki ei voi juuri paremmaksi muuttua.
HORIZON on ensimmäinen balladi, ja erittäin kaunis sellainen. Biisi kuuluu mielestäni Kiyoharun parhaimmistoon, sillä musiikki on kohtalaisen yksinkertaista akustisen kitaran ollessa suuressa osassa. Melodiat ja kappaleen rakenne ylipäätään on kuitenkin todella kaunis ja tunnelmataan talvinen, ja Kiyoharun ääni kruunaa koskettavan kappaleen. Layra jatkaa kohtuullisen rauhallista tunnelmaa, mutta fiilis on nyt hieman positiivisempi ja raikkaampi. Biisiä voisi sanoa todella mukavaksi ja miellyttäväksi kuunnella.
Bask in art ja Wednesday edustavat tällä levyllä harvinaista herkkua, eli edes hieman rokkaavampaa ja menevämpää tyyliä. Molemmissa on tietyllä tavalla hieman "likainen" ja "laiska" fiilis, ja niistä tulee mieleen Kiyoharun ajoittain harrastama glam-vaikutteisuus. Seiza no yoru muuttaa annin jälleen kauniimpaan suuntaan, muttei ole kuitenkaan varsinaisesti balladi, sillä tempoa on keskinkertaisesti ja sähkökitarat kuuluvat kohtalaisen voimakkaina. Kimi no koto ga on kuitenkin taas rauhallinen ja nätti balladi, joka tunnelmaltaan muistuttaa HORIZONia melko paljon.
Slow ja Carnation sijoittuvat jonnekin kevyen rockin ja balladien välimaastoon, ja edustavat ehkä sitä kaikkein tyypillisintä Kiyoharun soolotyyliä. Väliin mahtuu muutama kitarasoolo, mutta missään vaiheessa meininki ei muutu riehakkaaksi, vaan säilyy aikuismaisen hillittynä ja tyylikkäänä. Biisit eivät mielestäni kuulut Kiyoharun parhaimmistoon, sillä tuntuu, että näissä noudatetaan juuri sitä tuttua ja turvallista kaavaa, joka ei enää monen kerran jälkeen jaksa säväyttää.
Rinne on jälleen yksi sydäntäsärkevän kaunis täysiverinen balladi, jonka parhain puoli on ehdottomasti Kiyoharun persoonallinen ääni. MELODIES on keskitempoinen ja tavallaan myös aika keskinkertainen. Kertosäe kyllä on onnistunut, ja sen melodia jää mukavasti mieleen, mutta varsinkin kappaleen alkuosa tuntuu liian pitkään paikallaan junnaavalta. Sinkkukokoelman saattaa päätökseen Aibu, joka alkaa rauhallisesti, mutta mukaan tulee pian yllättäen elektronisuutta, ja lopulta biisi osoittautuukin Kiyoharun normaaliin soolotasoon verrattuna hyvin rokkaavaksi. Sähkökitarat ovat ajoittain jopa rosoisia, mutta mihinkään suurieleiseen revittelyyn ei vieläkään ryhdytä. Biisi on varsin hyvä, mutta silti albumi olisi kaivannut tätäkin roisimman kliimaksin - nyt tuntuu, ettei kokoelma säväytä aivan niin paljon kuin Kiyoharun taidoilla olisi voinut. Kohtalaisen toimiva lopetus kuitenkin.
Kiyoharun tunteville Singles ei tarjoa oikeastaan mitään ekstraa tai muuta erityisen kiinnostavaa, sillä kaikki kappaleet on julkaistu aiemmin eikä niitä ole muokattu mitenkään. Uusille kuuntelijoille tämä ensimmäinen kokoelma antaa kuitenkin helposti hyvän kuvan siitä, minkälaista musiikkia Kiyoharu on reilun viiden vuoden aikana tehnyt. Levyn biisit ovat joko hidas- tai keskitempoisia, ja vaikka välissä on muutama rokkaavampikin veto, on kokonaisuus kuitenkin hyvin balladipainotteinen. Toisaalta juuri sellainen on Kiyoharun soolourakin enimmäkseen ollut. Singles sopii siis varsin hyvin Kiyoharun nykyiseen tyyliin tutustumiseen, mutta samalla kannattaa muistaa, että kyseinen muusikko on urallaan tehnyt paljon muutakin kuuntelemisen arvoista.
