Hyvät mainosmahdollisuudet, sävellykset ja hienot tulkinnat - ei ihme, että singlen nimeä on saatu katsella Oriconin listoilla monet kerrat.
TOKIOlla oli alusta alkaen hyvät mahdollisuudet menestyä singlellään Sorafunella: toista nimikkokappaletta mainostamassa oli suosittu japanilainen draama My Boss, My Hero (jota myös tähdittää TOKIOn laulaja ja kitaristi Nagase Tomoya), ja toista Japanin TV:ssä paljon pyörinyt xbox 360 -mainos. Annan täydet pisteet sekä draamalle että mainokselle, enkä pelkästään kappaleiden erinomaisuuden takia: katsokaa, niin tiedätte. Singlen suosiosta kertoo myös fakta, että se pysyi yli vuoden Oriconin listoilla, sekä se, että sitä myytiin arviolta noin 400000 kopiota.
Sorafune itsessään on melodinen, paikoin nopeatempoinen rock-/pop-kipale, johon esimerkiksi torvisoitinten käyttö tuo myös mahtipontisuutta. Kappaleessa on vaativat, nopeat vokaaliosuudet, joista Nagase kuitenkin selviää kunnialla, eikä miehen äänenkäyttöä - ja sen kehitystä vuosien varrella - voi kuin ihailla.
Hieman edellistä pirteämmän ja vähintäänkin yhtä menevän Do! Do! Do!:n kertosäkeessä on japania ja englantia sekaisin, mikä on korostuksen kanssa oikeastaan melko suloisen kuuloista. Plussaa lisäksi mukavan koruttomista, mutta positiivisella asenteella kirjoitetuista lyriikoista, jotka sopivat loistavasti melodiaan. "One way doko made, ikeba do! do! do! Every day mienai, asu e do! do! do!"
Kolmantena seuraa hieman joukkoon kuulumattoman oloinen Reply. Kappaleen lauluosuuden hoitaa tällä kertaa yhtyeen basisti Yamaguchi Tatsuya. Sen lisäksi, että vokalisti on eri, myös sävellys on jokseenkin epätokiomainen - tuskin tunnistaisin kappaletta TOKIOn omaksi, jos en paremmin tietäisi. Joka tapauksessa Reply on erittäin kaunis balladi, ja olen iloinen, että valitsin singlestä juuri sen version, jolla tämä kappale on. Vaikka se on hyvin erityylinen kuin Sorafune ja Do! Do! Do!, se ei missään tapauksessa ole huonompi.
Neljäs raita oli melkoinen yllätys - yllätys siksi, että totesin sen hyväksi ja toimivaksi. Kyseessä on Sorafune ~acoustic version~, enkä tosiaan olisi uskonut tällaisen kappaleen toimivan akustisena, mutta niin se vain kuulostaa erittäin hyvältä Nagasen laulun päästessä kunnolla etualalle. Sitä seuraa jälleen sama kappale, tällä kertaa instrumentaalina. Sorafune ~backing track~ pistää tietenkin huomion kiinnittymään sataprosenttisesti instrumenttien käyttöön, ja se saa kunnioitukseni sävellystyötä (josta kiitos Miyuki Nakajimalle) ja muita jäseniä, kuin laulajaa, kohtaan kasvamaan. Alkuperäiselle ja akustiselle versiolle tämä ei kuitenkaan vedä vertoja, vaan kuulostaa jokseenkin yksinäiseltä ilman laulua.
Single pyörähtää loppuun Do! Do! Do!:n instrumentaalin jälkeen. Viimeinen raita sai heti ensikuuntelemalta lätyn mitäänsanomattomimman raidan tittelin.
Sorafune oli se, joka minut TOKIOon tutustutti, ja kappale kuulostaa todella hyvältä vielä näin kuukausien luukutuksen jälkeenkin. Singlellä riittää kuunneltavaa, enkä yrittämälläkään keksi, mikä tässä julkaisussa ei olisi kehumisen arvoista.
