HYDE - Evergreen

Hyden ensimmäinen soolosingle Evergreen julkaistiin lokakuussa 2001, minkä jälkeen kappale sisällytettiin vielä vajaa puolen vuoden kuluttua ilmestyvälle Roentgen-albumille. Tämä sopivan neutraali mutta hieno sävellystyö toimi hyvänä ponnahduslautana soolouran alulle asettamatta turhan tarkkoja ennakko-odotuksia siitäkin huolimatta, että monet aluksi yllättyivät Hyden valitsemasta suunnasta.

Evergreen on tyyliltään tasainen ja rauhallinen, ehkä joidenkin mielestä dramatiikanpuutteessaan jopa hieman tylsä. Hyden pehmeä ääni toimii aivan erityisen hyvin vastaavissa, hidastempoisissa ja emotionaalisissa, kappaleissa, ja tämä onkin – ehkä osittain debyyttisinglen tittelillä ansaitun tunnearvonsa vuoksi – miehen soolouran parhaimmistoa. Loppua kohti vain aavistuksen voimistuva Evergreen ei tarjoa yllätyksiä tai ennenkuulumatonta instrumenttikikkailua, mutta se on ehdottomasti kaunis ja täydellisesti tiettyyn mielentilaan istuva viisiminuuttinen.

Singlen toinen raita on periaatteessa sama kuin ensimmäinen, mutta huomattavien muutosten kera. Evergreen ~English ensemble~ on nimensä mukaisesti englanniksi laulettu, ja soittimista esiin nousevat pääosin piano ja viulu. Siinä missä nimikkoraidan muutamat hengästyneen kuuloiset englanninkieliset säkeet (”This scenery is evergreen”) toivat kappaleeseen lisäpontta ja tunnelmaa, Evergreen ~English ensemble~:ssä englannin kielen käyttö lähinnä häiritsee. Hyden lausuminen on parempaa kuin monen japanilaisartistin, mutta ei tarpeeksi hyvää, jotta se kuulostaisi sujuvalta. Kauniit lyriikat pääsevät kuitenkin edukseen japania taitamattomienkin korville, joten tätäkin versiota kyllä kuuntelee mielellään, vaikka se ei missään nimessä yllä ensimmäisen raidan tasolle.

Viimeistään tällä debyyttisinglellään Hyde osoitti hallitsevansa sekä laulun ja lyriikoiden että sävellyksen osalta monenlaisia musiikkityylejä. Mieheltä sujuvat niin mukaansatempaavat rock-kipaleet kuin Evergreenin kaltaiset pehmeät, raukeat balladitkin; allekirjoittaneen mielestä viimeksi mainittu tyyli on kuitenkin parhaiten miehen lauluääneen ja imagoon sopiva. Evergreen tuskin saa silmiä kostumaan, mutta on siitä huolimatta fiilistelymusiikkia parhaimmillaan.