D’espairsRay Hollywoodissa

D’espairsRay saattoi Pohjois-Amerikan kiertueensa vauhdikkaasti käyntiin 3. elokuuta 2010 energisellä rock-show’lla The Roxylla Hollywoodissa. Intiimi rock-klubi tunnetaan paikkana, jossa monet nimekkäät muusikot ovat aloittaneet uransa. Klubi täyttyi verkkaisesti innostuneista faneista, ja keikka alkoi hieman myöhässä. Jonossa odottavia faneja tämä ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan.

Illan aloitti lämmittelijäbändi Opus Dai, joka oli lahjakas paikallinen metallibändi. Vaikka se ei lämmittelijänä ollutkaan suurin odotuksen kohde, yleisö vaikutti kiinnostuneelta. Bändi soitti puolisen tuntia ja liitti soittonsa joukkoon välispiikkejä, joissa se nostatti yleisön tunnelmaa D’espairsRayta varten. Setin päättymistä seurasi ensin valojen himmeneminen ja sitten viidentoista minuutin tauko.

Kun valot sammuivat uudestaan, kimeät kiljahdukset täyttivät klubin huolimatta siitä, että suuri osa yleisöstä oli miehiä. Verhot avautuivat ja yksi kerrallaan D’espairsRayn jäsenet astelivat lavalle näyttäen yhtä innostuneilta kuin faninsakin. Otettuaan paikkansa lavalla bändi aloitti DEATH POINTilla, joka edustaa yhtyeen uuden materiaalin raskaampaa puolta. Hizumi intoutui moshaamaan biisin tahtiin, vaikka monet faneista eivät kyenneet seuraamaan esimerkkiä peläten, että tilaa ei olisi tarpeeksi.

Kappaleen jälkeen Hizumi piti ensimmäisen, lyhyen välispiikkinsä englanniksi: “Tervetuloa Pohjois-Amerikan Human-clad Monsters -kiertueelle!” Vokalistin puhuessa Zero tuli lähemmäs yleisöä leikitellen häntä kohti kurottavien fanien kanssa. Välispiikin jälkeen bändi aloitti välittömästi seuraavan kappaleensa, REDEEMERin. Hizumi antoi syvällä karjunnallaan kaikkensa kappaleen alulle. Karyun energia tuntui loputtomalta: kitaristi hypähteli ja heilautteli hiuksiaan, kun taas basisti Zero keskittyi hymyileviin faneihin.

Seuraava kappale oli uudehko, tarttuva single LOVE IS DEAD. Vaikka yleisö ei osoittanut tätä kappaletta kohtaan yhtä suurta kiinnostusta kuin aiemmin kuultujen kohdalla, bändin jäsenillä itsellään vaikutti olevan mitä hauskinta. Tsukasakin kurkotti aiempaa useammin valtavan rumpusettinsä takaa hymyillen. Pian kappaleen päätytyä oli jälleen aika lyhyenpuoleiselle välispiikille. Seuraava kappale oli 13 –Thirteen-, ja sen alussa jo paitansa riisunut Hizumi kannusti yleisöä taputtamaan kappaleen tahtiin.Tästä yleisö seurasi innolla mukana PROGRESSiin.

Seuraavassa välispiikissä Hizumi kysyi yleisöltä suppeahkolla englannillaan “Mitä kuuluu?”, ja kysymys sai äänekkään vastauksen. Bändi vaikutti tyytyväiseltä, ja Hizumi huusi: “Olemme niin onnellisia!” Tämän jatkoksi hän saattoi alkuun Human-clad Monsters -kappaleen huutamalla sen nimen. Seuraava kappale MIЯROR sai väkijoukon laulamaan ja hyppimään mukana. Myös bändin jäsenet hyppelivät ympäri lavaa jättäen välillä omat paikkansa. Hizumi ja Zero kieppuivat ympäriinsä törmäten lopulta toisiinsa, minkä seurauksena he katsoivat toisiinsa ja nauroivat villisti.

Seuraavaksi D’espairsRay yllätti yleisönsä vanhemmalla kappaleella, Infectionilla. Intron soidessa yleisön mielentila tuntui seestyvän. Vihreä valaisin kohdistui Hizumiin, mikä loi aavemaisen tunnelman. Seuraavat kolme kappaletta esittelivät bändin teosten kirjoa. Ensimmäinen näistä oli abyss joka erottui illan raskaan musiikin teemasta popmaisella keveydellään. Seuraavana oli vuorossa FALLING, joka sai yleisön moshaamaan Hizumin huutojen tahtiin. Viimeinen kolmesta, SIXty∞NINe, oli ehdoton yleisön suosikki: kappale sai myös vielä paikoillaan seisseet laulamaan, tanssimaan ja moshaamaan.

Lyhyen tauon ja parin raskaamman kappaleen jälkeen bändi soitti Hollow’n. Kappaleen alku poikkesi hieman studioversiosta, sillä se alkoi hitaasti ja keräsi vähitellen tempoa normaaliin. Loppua kohti se alkoi kuulostaa samalta kuin useat bändin kappaleista: studioäänityksen täydelliseltä toistolta. Viimeinen kappale ennen encorea oli Garnet, joka oli ääni kaukaa bändin menneisyydestä. Yleisö osoitti suosiotaan ja aloitti moshauksen. Muutama yritti myös crowd surfingia, mutta ensimmäisten päädyttyä lavan etureunaan se pysäytettiin nopeasti.

Tämä ei pysäyttänyt fanien ja bändin hauskanpitoa. Karyu ja Zero vaihtoivat puolia, leikittelivät ja hymyilivät faneille. Hizumi villiintyi täysin käyden joka puolella lavaa, missä vain pystyi. Hän jopa kurotti pitkälle yleisöön ja kävi lavan molemmissa kauimmaisissa etunurkissa. Musiikki hiljeni vähitellen, ja bändin jäsenet - myös Tsukasa - hyvästelivät faninsa ja kävelivät pois lavalta. Verhot sulkeutuivat, ja yleisö aloitti välittömästi bändin huutamisen takaisin lavalle.

Vartin kestäneen, ajoittain sammuneen huutelun jälkeen bändi palasi lavalle pukeutuneena kiertueen t-paitoihin. Encore käsitti kolme kappaletta, joista jokainen oli edellistä innokkaampi. KAMIKAZEa soitettaessa Karyu ja Zero vaikuttivat kiinnostuneemmilta ympäri lavaa juoksentelusta ja fanien villitsemisestä kuin itse soittamiseen keskittymisestä. Kun keikka lopulta päättyi, fanit olivat edelleen innostuneita: bändi oli ilmoittanut yllätyksestä, keikan jälkeisestä nimikirjoitustilaisuudesta. Vaikka energiantäyteinen konsertti päättyi myöhään, monet fanit järjestyivät nopeasti jonoon tavatakseen bändin - uhraten näin omaa yöuntansa voidakseen olla vielä hetken lähellä D’espairsRaytä.

Settilista:

01. DEATH POINT
02. dope
-MC-
03. REDEEMER
04. GOING ON!
05. LOVE IS DEAD
-MC-
06. 13 -Thirteen-
07. PROGRESS
-MC-
08. Human-clad Monsters
09. MIЯROR
10. Infection
11. CROSSED ARROWS
-MC-
12. abyss
13. FALLING
14. SIXty∞NINe
-MC-
15. DEVIL'S PARADE
16. angeldust
17. HOLLOW
18. garnet

Encore:
01. TRICKSTER
02. bullet
03. KAMIKAZE