JaME Suomen levyraati: SiM

JaME Suomen levyraati -artikkeleissa yksi tiimin jäsen vuorollaan esittelee yhtyeen, kertoo suhteestaan siihen ja antaa arvosteltavan kappaleen videon tai nimen. Artikkeleita ilmestyy säännöllisesti, joten pidäthän silmällä JaME:a levyraadin varalta. Sinäkin voit nimittäin osallistua arvosteluun.


SiM on suhteellisen tuntematon yhtye meille länsimaisille kuuntelijoille, vaikka sen ura alkoi jo vuonna 2004. Nelijäseninen bändi perustettiin Japanin Kanagawassa maaliskuussa ja sen vokalisti on MAH, kitaristi SNOW-HATE, basisti SIN ja rumpali GODRI. SiM kuvailee musiikkiaan virallisilla kotisivuillaan reggaepunkin tyyliseksi, mutta muualla genreksi on esitetty punkrockia tai skata. Bändi on tehnyt kuusi julkaisua, mutta uusi minialbumi on juuri nyt tekovaiheessa.


allisapp: Tutustuin SiMiin vasta pari kuukautta sitten, kun selailin yhtyeen levy-yhtiötoverin, coldrainin musiikkivideoita. Ensimmäinen kappale, jonka kuulin, oli vuonna 2009 julkaistu Murderer-raita, joka suorastaan lennätti sydämeni ulos rinnasta. Ei kestänyt kauaakaan, ei ehkä edes kuukautta, kun tajusin studioalbumi SEEDS OF HOPEn tulevan myyntiin parin päivän päästä. Kyseisen albumin musiikkivideo on nähtävillä tämän tekstin alapuolella.

JaME-tiimi arvostelee:

Kuismali: Videosta tulee mieleen ikivanha Green Day, kun pojat vielä riehuivat. Biisi iskee tällaiseen vähän raskaamman melodian ystävään kuin sata volttia: tykkään myös siitä, että vaihteeksi kuulee ihan selkeitä sanoja sieltä örinän välistä. Tämä hyvä! Miinuksena voidaan pitää sitä, että soundi on kaikenkaikkiaan melko länsimainen - vertaisin vaikkapa Billy Talentiin.

rreichu: Meininki videolla on mielestäni tosi menevä, joka antaa biisille plussaa, samoin kuin se, että musiikkivideon taustalla näkyy kappaleen sanat siinä kohtaa, missä mennään. Musiikkityyli itsessään tuo minulle mieleen Fear, and Loathing in Las Vegasin, ja on tosi mukava huomata, että on useampia yhtyeitä, jotka ovat sekoittaneet örinää sekä selviä lauseita keskenään. Lisää plussaa antaa ehdottomasti solistin hyvin selvä lausunta örisemisenkin aikana. Miinukseksi minullakin kyllä nousi valitettavasti sama asia, minkä Kuismali jo mainitsi; bändin soundia voi verrata aivan hyvin länsimaalaiseen musiikkiin.

fvea: Ensimmäisenä kappaleesta jäi mieleen, että vaikka sen sointi on raskas ja kitaravoittoinen, se on myös miellyttävän selkeä ja kirkas. Ryminän ja melodisten osioiden vuorottelu piti mielenkiintoa yllä, oikeastaan kappale etenee hyvinkin koukuttavasti. Vokalistin ääni on monipuolinen, mutta elektroninen muokkaus tuntuu turhalta kikkailulta. Energisyydessään biisi toimii hyvin, mutta mitään kovin uniikkia siitä on turha koittaa etsiä.

Leonor: Liityn vokalistin englannin lausumisen sujuvuudesta positiivisesti yllättyneiden joukkoon, sillä suurin osa lyriikoista on selkeästi ymmärrettävissä. Vokalistin ääni myös iskee minuun, mutta olen kuitenkin jo ohittanut sen vaiheen, jossa lyriikoiden ääneen karjuminen viehättäisi. Sanoitukset eivät nekään tehneet suurta vaikutusta, sillä olen tottunut syvällisempiin lyriikoihin, mutta kertosäkeen melodia oli tarttuva ja jää helposti soimaan päähän jo muutaman kuuntelukerran jälkeen. Pidän henkilökohtaisesti pidempikestoisista kappaleista, mutta Killing Men kohdalla myönnän, että jos se olisi yhtään pidempi, alkaisi se todennäköisesti ärsyttää. Biisi ei valitettavasti yllä kuuntelulistalleni, mutta ei se siitä huolimatta täysin huonokaan ole.


Voit kertoa oman mielipiteesi tästä kappaleesta, musiikkivideosta tai bändistä alta löytyvän kommentointilaatikon kautta.