Kymmenen vuotta nimettömään vapauteen. the GazettE esiintyi Chiban Makuhari Messellä 10. maaliskuuta 2012.
Vuodesta 2002 alkaen toiminut, maailmanlaajuisesti tunnettu the GazettE juhlisti kymmenvuotisjuhlapäiväänsä 10.3.2012 Chiban Makuhari Messellä THE DECADE -konsertin merkeissä.
Kello viiden maissa pääsen sisään Makuhari Messen konserttihalliin ystäväni Idan kanssa. Halli on jaettu kahteen osaan: A- ja B-blockiin. Löydän itselleni paikan B-blockin puolesta välistä. Keikka alkaa 20 minuuttia myöhässä.
The GazettEn jäsenten astellessa lavalle näytöille ilmestyy jokaisesta vuorollaan kuvia vuodelta 2002 lähtien. Valoshow alkaa, ja ensimmäinen kappale on yllättävä, tavanomaisesti viimeisenä encore-biisinä tunnettu Miseinen. Edestä sataa folionauhoja, ja yleisö sekoaa rynnäten täydellä voimalla eteenpäin. Akai one piece alkaa seuraavana tutulla tavalla Kain rummutuksella, johon kitarat liittyvät kappaleen alkaessa. Seuraavana on luvassa vielä vanhempaa tuotantoa; Haru ni chikeri miwa kakeru de gozaimasu on täynnä energiaa, ja hypimme kappaleen tahdissa hulluina. Ruki katsoo yleisöön, ja screeneiltä näkee lähikuvaa bändistä.
Kun kuulen ～zetsu～:n alkusäkeet, alkaa yleisö riehua entistä enemmän. Sama riehunta jatkuu Psychedelic heroinen aikana. Aiemmilta liveiltä tuttua, biisiin kuuluvaa Rukin lanteiden keinutusta saadaan myös katsella. STACKED RUBBISH -cd:ltä peräisin oleva SWALLOWTAIL ON THE DEATH VALLEY pistää huutamaan entistä enemmän, ja Rukikin huudattaa yleisöä biisien välissä. Välillä näytöillä esitetään myös kuvaa yleisöstä. Lavalle syttyy tulia, ja Ruki pudottelee ruusunlehtiä. Ganges ni akai baran alkusointujen startatessa yleisö villiintyy jälleen. Seuraava kappale Sumire seisauttaa veren kaikella nostalgiallaan. Paljon toivottua ja rakastettua Kare utaa seuraa kappale, jota ei ole hetkeen kuultu keikoilla. Bändi hiljenee hetkeksi, ja Ruki ottaa kitaransa esiin lausuen: "Cassis". Alkaa Aoin hempeät akustiset kitarasoinnut, joihin Uruhan kitara ja muu bändi yhtyy hetken kuluttua mukaan. Kappaleen loppupuolella laulamme Rukin mukana.
Hempeiden biisien jälkeen on jälleen aika riehua. THE $OCIAL RIOT MACHINE$ saa kaikki sekoamaan. Bändin jäsenet moshaavat yhtä lailla, ja taustan the GazettE -teksti vaihtuu biisin ajaksi DISORDER-logoon. Moshaus, käsien vatkaus ja hyppiminen saa jatkua edelleen, kun Ruder, VERMIN, VORTEX, HEADACHE MAN, IN THE MIDDLE OF CHAOS ja Filth in the beauty valtaavat hallin raskailla soundeillaan ja makaabereilla sanoituksillaan.
Filth in the beautyn loppuessa yleisö alkaa melkein saman tien huutaa encorea, ja pian Reita ja Kai saapuvatkin lavalle. Alkaa kaksikon yhteinen show Ride with the ROCKERS, ja Reita huudattaa yleisöä. Kai lausuu myös muutaman sanan mikkiin ja lopuksi huutaa ilman mitään vahvistinta. Jonkin ajan kuluttua myös Uruha ja Aoi saapuvat lavalle soittamaan kitaroitaan ja viihdyttämään yleisöä. Enää odotellaan Rukia, joka asteleekin lopulta paikalle. Jäsenet kääntyvät selin yleisöön kohti Kain rumpuja ja aloittavat Nausea & Shudderin. Yleisö hyppii ja toistelee furi-liikkeitä; kädet ristiin ilmaan ja peittämään kasvot puoliksi. Kaikki seuraavat tarkkaan Rukin liikkeitä. Nausea & Shudderia seuraa yksi henkilökohtaisista suosikeistani, Juyonsau no knife, jonka aikana pääsemme kuuntelemaan Reitan mahtavaa bassosooloa Rukin esitellessä "bass Reita" ja antaen basistin hypätä korokkeelle.
Seuraava kappale on nostalginen Doro darake no seishun, mikä pistää tanssimaan ja hyppimään, mutta harmikseni Ruki ei näytä kappaleeseen kuuluvaa tanssinumeroaan. Anata no tame no kono inochi pistää jälleen kaikki kiljumaan. Settilista on täynnä upeita kappaleita, joita on vain haaveillut kuulevansa livenä. Tunteiden kuohuntaa ei voi estää. Ruki puhuu kappaleiden välissä, ja yleisö kuuntelee hiljaa. Monta minuuttia kestävä Kantou dogeza kumiai saa kaikki pyörittämään päätään rajusti, ja osa faneista käy polvilleen rinkiin lattialle, jotkut yksinäänkin. Bändin jäsenet juoksentelevat ympäriinsä pitkin sivulavoja, ja Ruki suihkuttaa vettä yleisöön. Aoi sanoo jotakin Uruhalle, ja he nousevat korokkeelle soittamaan selät vastakkain. Bändi pitää hauskaa soittaessaan, ja yleisö riehuu mukana. Ensimmäisen encoren viimeinen kappale on LINDA～candydive Pinky heaven～, jonka aikana ihmiset ympärilläni hyppivät sinne tänne ja törmäilevät toisiinsa.
Kappaleen loputtua the GazettE poistuu lavalta ja osa valoista syttyy. Pelkään keikan olevan jo ohi, mutta yleisö huutaa sinnikkäästi encorea ja lyö käsiään yhteen. Yhtäkkiä soimaan alkanut Knockin' on heavens door vaimenee viimein, ja bändi palaa lavalle. Ruki puhuu ja hiljenee sitten hetkeksi. Alkaa Wakaremichi. Kappaletta ei ole kuultu moneen vuoteen keikalla. Yleisö ei hievahdakaan. Kertosäkeen aikana yleisö alkaa heiluttaa käsiä puolelta toiselle. Kappaleen hitaassa kohdassa kaikki laulavat Rukin kanssa. Ruki lopettaa laulamisen ja jää kuuntelemaan laulua, joka täyttää Makuhari Messen kaikessa tunnepitoisuudessaan. Wakaremichin loputtua Ruki puhuu jälleen ja sanoo hiljaa, että nyt tulee viimeinen biisi. THE DECADEn viimeisenä kappaleena kuullaan Reila-singlen Shunsetsu no koro. Ruki suihkuttaa vettä ilmaan ja yleisöön.
Shunsetsu no koron loputtua artistit kerääntyvät lavan eteen riviin, ja kohteliaana Ruki antaa mikin ensin Uruhalle, joka kiittää kuluneista vuosista. En saa kaikesta selvää, sillä miehet puhuvat vain japaniksi. Uruha vuorostaan luovuttaa puheenvuoron Kaille, jonka jälkeen Aoi saa mikin. Kakkoskitaristi pelaa Reitan kanssa kivi-paperi-sakset -peliä siitä, kumpi puhuu ensin, ja häviää. Mies saa yleisön nauramaan jutuillaan ja kuljeskelee ympäri lavaa. Reitan puheenvuoron jälkeen mikrofoni palaa viimein Rukille. Artistit ottavat toisiaan kädestä, ja Ruki kehottaa yleisöä tekemään samoin. Kaikki laskeutuvat kyykkyyn ja hyppäävät Rukin merkistä niin korkealle kuin pystyvät.
Yhtyeen jäsenet käyvät vielä sivulavoilla kävelemässä. Ruki heittelee vesipulloja, Aoi, Reita ja Uruha plektrojaan ja Kai rumpukapuloitaan. Jäsenten poistuttua lavalta valtavalle näytölle alkaa ilmestyä TOMORROW NEVER DIES -kappaleen alkusointujen saattelemana tulevien kiertueiden keikka-aikatauluja ja paikkoja. Lisäksi kuulemme tulevan DIVISION-levyn kappaleesta hieman esimakua. Vähitellen fanit valuvat pois hallista. Ulkona mukaamme jaetaan PS Companyn lehtisiä ja satunnaisten pikkubändien flyereita. Alkaa matka takaisin Uenoon ja hotellille. Katson vielä kerran Makuhari Messen suuntaan haikeana ja lopulta kävelen pois nousten Tokion asemalle vievään junaan.
