JaME tapasi Matenrou Operan Anime USA -tapahtumassa. Keskusteluaiheiksi nousivat yhtyeen ensimmäinen Yhdysvaltojen-esiintyminen ja tulevaisuuden tavoitteet.
Yhdysvaltojen Virginiassa järjestetty Anime USA 2011 -tapahtuma oli Matenrou Operan ansiosta täynnä ihmisiä. Normaalisti pukeutunut bändi käytti päivänsä rentoutumalla ja viettämällä aikaansa kulissien takana. JaME:lla oli mahdollisuus tavata bändin jäsenet ja kysellä miten heidän matkansa on mennyt.
Voisitteko esitellä itsenne ja kertoa meille jotakin mielenkiintoista siitä, mitä teille on tänä viikonloppuna tapahtunut?
Sono: Olen vokalisti Sono. Lentokentällä maahantulotarkastuksessa yksi työntekijöistä tuli kysymään mitä teen työkseni. Kun vastasin hänelle olevani hevimetallibändin vokalisti, hän sanoi että minun pitäisi osata puhua jonkin verran englantia.
Anzi: Olen kitaristi Anzi. Hauska asia, mitä minulle tapahtui, oli kun stylistimme kävi eilen hakemassa Life Savers -karkkeja. Rakastan niitä ja söin ne, mutta ne maistuivat aivan saronpasuilta (lappuja, joita laitetaan ihoon kiinni, jos on lihaskipuja). Mietin, että onko nämä oikeasti syötäväksi kelpaavaa ruokaa? Luulin että ne ovat lääkettä. (kaikki nauraa)
Ayame: Olen Ayame ja soitan kosketinsoittimia. Juuri aikaisemmin olin kävelemässä tapahtumahallissa ja otin kuvia cossaajien kanssa. Pidän paljon animesta, joten pystyin puhumaan hieman englantia niiden ihmisten kanssa, jotka cossasivat hahmoja pitämistäni sarjoista.
Yo: Olen basisti Yo. Tapahtuman ajan jaan kahden hengen huoneen (mies)managerimme kanssa. Yleensä minulla on yksityinen huone, jossa olen alasti. Minusta tuntui pahalta kun jouduin pitämään vähintään bokserit ylläni. Sitten managerimme tuli huoneeseemme täysin alastomana. (kaikki nauraa) Aika varmasti hän tulee tänäänkin olemaan täysin alasti.
Yuu: Olen rumpali Yuu. Tämä on pikemminkin ikimuistoinen asia, mutta menimme eilisiltana lounaalle ja päivälliselle ja ruoka-annokset olivat todella isoja. Minä todella rakastan syömistä, ja se, miten isoja ruoka-annokset olivat, oli minulle ikimuistoista.
Täällä on paljon cosplay-harrastajia. Jos voisitte pukeutua joksikin hahmoksi, kuka se olisi?
Yuu: (poseeraa) Dragon Quest. Minä haluan vain pukea panssarin ylleni ja pidellä kilpeä ja miekkaa. Haluan vain olla joku Dragon Questistä.
Anzi: Vegeta Dragonballista.
Ayame: Full Metal Alchemistin Edward Elric.
Yuu: Tietävätköhän kaikki Amerikassa Hunter x Hunterin? Hunter x Hunterin Dancho, ryhmäjohtaja - tämän päivän asukokonaisuuteni oikeastaan näyttää hieman hänen asukokonaisuudeltaan. Joka tapauksessa, jos cossaisin jotakuta, olisi se Kurapika Hunter x Hunterista.
Sono: Lelouchia Code Geassista.
Kun sävellätte kappaleita, mitkä asiat inspiroivat teitä?
Sono: Yleensä se on musiikki, joka inspiroi meitä kirjoittamaan lyriikat kyseiseen kappaleeseen. Muutoin inspiraatio saattaa tulla elokuvista, draamoista tai novelleista, joita olemme lukeneet tai katsoneet lähiaikoina.
Entäpä musiikki sitten?
Sono: Mitä tulee musiikkiin, mikään ei oikeastaan laukaise inspiraatiota. Se kun vain on iskeäkseen. Saatan esimerkiksi olla suihkussa tai kävelyllä kun se iskee.
Voisitteko kertoa kosketinsoittimien tärkeydestä Matenrou Operan soundissa?
Ayame: Minä olen bändin kosketinsoittaja. On olemassa monia bändejä, joilla ei ole kosketinsoittajaa. Kosketinsoittimet auttavat luomaan sen pohjan, mikä meillä on Matenrou Operana, ja välittäämään maailmalle sitä, mitä me haluamme luoda.
Matenrou Operalla on merkittävä historia; mikä on mielestänne suurin aikaansaannoksenne?
Sono: Vastaus on luultavasti erilainen jokaisen jäsenen kohdalla. Ensimmäinen oneman-keikka Akasaka BLITZillä oli meille suuri askel.
Ayame: Mielestäni myös tänne Amerikkaan tulo oli iso askel.
Yuu: Akasaka BLITZ oli iso juttu myös minulle, mutta isoin asia on se, kun katsomme myyntilistoja ja näemme itsemme TV:ssä. Se vain iskee hieman enemmän. Major-sopimus saatuamme meillä on mahdollisuus kokea tuollaisia asioita.
Luuletteko, että indie-aikojenne ja nykypäivän minänne eroavat paljonkin toisistaan?
Sono: Major-sopimus on antanut meille paljon julkisuutta. Visual kei -maailma on loppujen lopuksi hyvin pieni, mutta nyt myös ”ulkopuolinen” maailma on nähnyt meidät. Se on iso muutos.
Yuu: Musiikin puolella olimme aiemmin omatoimisempia, mutta nyt kaikki tehdään isommassa mittakaavassa. Emme ole vielä siinä pisteessä, että joku muu tuottaisi meitä, mutta henkilökuntaa on paljon enemmän ja meillä on myös enemmän tulevaisuudensuunnitelmia.
Vaikka teillä olikin vaikeuksia indie-aikoina, kaipaatteko pienempää ympäristöä ja lähempää sidettä fanien kanssa? Tehän ette enää näe samoja kasvoja, ja soitatte suuremmalle yleisölle jne. Vai onko isompi yleisö innostavampi kuin pieni?
(kaikki kikattavat)
Sono: Ei se muuttunut noin paljoa, vielä! Meillä on yhäkin mahdollisuus vetää keikkoja, joissa voin halutessani vain kurottaa ja koskettaa fania. Emme ole vielä niin pitkällä, joten emme ole kokeneet asiaa.
Yksi eniten kuulluista valituksista nykypäivinä on se, että kaikki visual kei -bändit kuulostavat samanlaisilta. Mitä Matenrou Opera aikoo tehdä säilyttääkseen uniikin identiteettinsä?
Sono: Asiat, joita halusimme tehdä, poikkesivat muiden tavoitteista. Niinpä kaikki hyväksyivät nämä ainutlaatuisina juttuinamme ja niin myös jatkamme.
Jos ette olisi muusikkoja, mitä te sitten olisitte?
Sono: Minä kirjoittaisin novelleja.
Yuu: Minun unelmani on olla jalkapallon pelaaja, mutta olisin ramen-kaupan omistaja. Minä rakastan ramenia.
Anzi: Minä olisin suunnittelija, pidän tosi paljon piirtämisestä ja taiteista. Esimerkiksi autoista yms.
Ayame: Minä olisin yliopiston professori Amerikassa.
Yo: Minä olisin sosiaalityöntekijä Japanin maaseudulla.
Missä näette itsenne kahden vuoden päästä?
(bändin jäsenet keskustelevat hetken aikaa keskenään)
Anzi: Pidämme maailmankiertueen, johon lukeutuu myös Japani yhtenä pysähdyspaikkana. Meillä ei ole ollut mahdollisuutta kiertää Eurooppaa pääesiintyjänä, joten haluaisimme tehdä sen.
Vuosi 2012 on lähellä. Kyseessä on teidän viisivuotisjuhlavuotenne, eikös? Onko teillä erityisiä suunnitelmia sitä varten?
(bändin jäsenet keskustelevat hetken aikaa keskenään)
Anzi: Ensimmäinen yhtye, joka otti meidät siipiensä alle oli Versailles, joka myös viettää viisivuotisvuottaan ensi vuonna. Olemme miettineet, että olisi mukavaa, jos voisimme tehdä jotain yhdessä.
Jättäisittekö lopuksi faneillenne jonkin viestin?
Sono: Tällä kertaa meillä oli mahdollisuus tulla vain tänne yhteen paikkaan. Amerikka on kuitenkin niin iso, niin haluaisimme pitää Amerikan kiertueen.
Ayame: Amerikka on viihteen keskus ja amerikkalainen viihde sisältää paljon korkealaatuista tavaraa. Joten meille, Matenrou Operalle, mahdollisuus esiintyä täällä ja olla amerikkalaisten fanien nähtävänä täyttää halumme nähdä millaisia arvioita saamme amerikkalaiselta yleisöltä. Odotamme sitä innolla.
Anzi: Minä pidän tosi paljon sievistä amerikkalaisista tytöistä.
(kaikki nauravat)
Yuu: Amerikassa on paljon isoja rock-yhtyeitä ja myös me haluaisimme kehittyä sellaiseksi amerikkalaiselle yleisölle. Haluaisimme tulla takaisin ensi vuonna.
Yo: Joka kerta kun menemme ulkomaille, tuntuu kuin kieli olisi muuri ja siten pieni ongelma. Joten nyt haluaisin opiskella englantia. Minulla on Twitter-profiili ja yritän twiittailla englanniksi, joten jos kaikki voisivat seurata sitä, arvostaisin sitä todella.
JaME kiittää Midori Maejimaa ja Anime USA:ta, jotka tekivät tämän haastattelun mahdolliseksi.
