JaME Suomen levyraati: DAZZLE VISION

JaME Suomen levyraati -artikkeleissa yksi tiimin jäsen vuorollaan esittelee yhtyeen, kertoo suhteestaan siihen ja antaa arvosteltavan kappaleen videon tai nimen. Artikkeleita ilmestyy säännöllisesti, joten pidäthän silmällä JaME:a levyraadin varalta. Sinäkin voit nimittäin osallistua arvosteluun.


DAZZLE VISION perustettiin vuonna 2003 sisarusten Maikon (laulu) ja Takuron (basso) toimesta. Kokoonpano on vaihdellut useasti aina vuoteen 2010, jolloin yhtye esiintyi Seattlen Sakura-Conissa. Perustajajäsenten lisäksi bändissä on nyt mukana John (kitara) ja Haru (rummut).

Raura: Harvemmin olen screamon ystävä, mutta Maiko vastikään muutti käsitystäni naisten äänialasta ja sai minut mukaan tyylilajin pauloihin. Hänen äänensä ei ole Japanissa tyypillisintä kuultavaa ja se jos mikä miellyttää enemmän länsimaisen korvaa. En todellakaan ole kuunnellut yhtyettä vielä pitkään, mutta se on ansainnut jo paikkansa esikuvieni listalla. Kiitos YouTube tämän kerran, kun heitit DAZZLE VISIONin relative-videoihin! Ilman pinkkien hiusten houkutusta linkin pikkukuvassa olisin missannut tämänkin mahtavuuden tyystin.



JaME-tiimi arvostelee:

rreichu: Itse olen kuunnellut screamoa vuodesta 2009 lähtien, joten tyylilaji ei ollut minulle mitenkään uusi. Naislaulaja taaskin oli. Itseasiassa kun kaverini linkitti tämän kappaleen mesessä samoihin aikoihin kun itse tutustui bändiin, luulin, että kappale ei tarjoaisi mitään uutta, kuin vain naislaulajan. Hämmennyin kuitenkin positiivisesti, kun kuulin alun kitarariffit ja Maikon karjaisun. Ilmeeni oli luokkaa "leuka lattiassa". Maikon ääni on hyvin puhdas ja hänen screamo-osuudet kappaleessa suorastaan sulattavat tärykalvoni. Kappaleessa on paljon kitarakikkailua, joka on upeaa, sillä kokoonpanoonhan kuuluu vain yksi kitaristi. Kaikki soittimet ovat kappaleessa sopusoinnussa ja tasavertaisesti esillä, esimerkiksi basso on helposti havaittavissa, eikä huku rumpujen alle. Lyhyesti sanottuna; Kappale on upea, ja tarjoaa monenlaista kuunneltavaa aina puhtaasta laulusta screamoon ja hullun nauruun.

BAKANAMI: Rakastan screamo-kappaleita ja olen useasti toivonut kuulevani naislaulajan laulavan screamoa. Toiveeni toteutui! Mikä parasta, ei tarvinnut pettyä. Laulajalla oli upeasti hallussa aggressiivinen karjunta ja samalla suloinen ja pehmeä ääni. Kitaristi teki upeaa työtä kappaleen aikana, melkein iho meni kananlihalle kuunnellessa kitaraa. Ainoa miinus tuli siitä, että kertosäe alkoi pikkuisen huonontua loppua kohden - olisin ehkä kaivannut mukaan enemmän maskuliinisuutta, mutta söpö japanilaistyttö puski päälle. Toimii myös hyvin näin, no problem. Laulajalla on hauska tyyli, vähän kuin olisi otettu kaikenlaisista tyyleistä vähän jotakin. Täytyy sanoa, että olen erittäin otettu kun sain kuunnella naisen laulavan screamoa, vieläpä japanilaisen naisen, jotka ovat tunnettuja ehkä vähän kevyemmistä kappaleista. Hyvä Japani ja Maiko!

Elina: Yleensä pidän raskaasta musiikista ja screamoakin tulee kuunneltua aina välillä, mutta tämä biisi ei kuitenkaan tehnyt minuun kovin kummoista vaikutusta. Haluan kuunnella screamoni screamona ja poppini poppina - tässä biisissä on sekoitettu näitä genrejä tavalla, joka ei mielestäni toimi. Välillä karjutaan ja välillä lauletaan puhtaasti melodian ollessa melkoista poppia. Biisi toimii korkeintaan hauskana kuriositeettina (pieni ja söpö japanilaistyttö huutaa, oho!), mutta ei herätä minussa sen kummempaa kiinnostusta tai ihastusta.