Faneilla on asiaa! -projekti on JaME Suomen tempaus sivuston ilmeen piristämiseksi. Tavoitteena on tarjota lukijoillemme tavallisten yhtyeiden haastattelujen, keikkaraporttien ja julkaisujen arvostelujen lisäksi myös jotain hieman omaperäisempää, ja mikä parempi tapa tehdä se kuin antaa puheenvuoro itse lukijoille. Tarjoamme mahdollisuuden sukeltaa kanssakuuntelijoiden ajatuksiin ja saada selville, mitä he todella ajattelevat mistäkin yhtyeestä. Mikä parasta, voit itse halutessasi ottaa osaa kysymyspaneeliin, jossa haastattelemme vuoron perään eri bändin kuuntelijoita. Annetaan siis suunvuoro faneille ja selvitetään, mitä heidän mielessään liikkuu, mikä on heidän tarinansa kunkin yhtyeen kuuntelijana, miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä ja paljon muuta!
Moi! Kuka olet ja miten tutustuit Plastic Treehin?
Sabina: Olen Sabina, 23-vuotias tamperelainen jrock-harrastaja. Kuulin Plastic Treestä ensimmäisen kerran vuonna 2007 ystäviltäni, jotka aloittivat jrockin kuuntelun ennen minua ja tutustuttivat minut genreen kertarysäyksellä. Eksyin vielä myöhemmin vahingossa katsomaan yhtyeen musavideoita YouTubeen. Tutustuminen edistyi askel kerrallaan, mutta mitä enemmän heitä kuuntelin, sitä enemmän heihin tykästyin.
Minna: Olen 19-vuotias Minna ja tutustuin Plastic Treehin vahingossa. Ystäväni näytti minulle vuoden 2006 alussa Baka ni natta no ni -kappaleen musiikkivideon, koska se oli niin hauska ja värikäs. Vaikka se biisi olikin läppä, tutustuin sitä kautta bändin muuhun tuotantoon, ja sille tielle jäin.
maple_dust: Moi! Olen mapledust, 13-vuotias tyttö Etelä-Suomesta. Tutustuin Puraan vasta noin puolitoista vuotta sitten ihan vain YouTubessa pyöriessäni.
Miksi juuri Plastic Tree? Mikä bändissä viehättää? Mikä tekee heidän musiikistaan juuri sinulle erityistä? Millä sanoilla kuvailisit heidän musiikkiaan?
Sabina: Plastic Tree on minulle erityinen, koska se oli viiden ensimmäisen koskaan kuulemani jrock-bändin joukossa. (Muut olivat the GazettE, Dir En Grey, MUCC ja ayabie.) He ovat mielestäni täysin omanlaisiaan, eivätkä pelkää käyttää muuntautumiskykyään hyväkseen. Musiikkimakuni on laaja, mutta Plastic Tree ruokkii sitä osaa sielustani, joka rakastaa erikoista ja shoegazing-tyylistä rockia. Kuvailisin Plastic Treen tuotantoa vaihtoehtoiseksi ajelehdinta-musiikiksi.
Minna: Plastic Treen musiikki on monipuolista, ja sitä on sen takia hankalaa kuvailla. Purassa on tärkeintä minulle juuri monipuolisuus ja ainutlaatuisuus ja se, että Puran tuotannosta löytyy jokaista tunnetilaa kuvaava kappale. Plussaa tietenkin on myös Ryutaron ääni, upeat lyriikat ja mielettömän hieno lavaesiintyminen.
maple_dust: Plastic Treessä on paljon kaikkea viehättävää, joten tähän on vaikea vastata. Lyriikat ovat aina koskettaneet minua ja olleet hyviä, samoin melodiat. Ryutaron ääni on myös mahtava ja niin ainutlaatuinen; olen aina pitänyt siitä valtavasti. Heidän musiikistaan tekee erityistä mielestäni soittotyyli ja lyriikat, sekä juuri vokalistin laaja ääni. Lisäksi kyseiseen bändiin liittyy paljon hyviä muistoja ja pystyn samaistumaan toisinaan lyriikoihin, tosin aina ne kuitenkin koskettavat. Kuvailisin heidän musiikkiaan lähinnä ainutlaatuiseksi. Se jaksaa aina kannatella, kun olisi muuten ihan maassa.
Plastic Treen perustamisesta tulee kuluneeksi pian 20 vuotta, joten oletetustikin heidän diskografiastaan löytyy roima kopallinen erilaisia julkaisuja. Mikä näistä on suosikkisi ja miksi? Entä osaatko nimetä yhtä lempikappaletta?
Sabina: Suosikkijulkaisuni on ehdottomasti Nega to Poji -albumi. Se on vaivattoman monipuolinen olematta sillisalaattia ja sisältää suurimman osan lempikappaleistani. Suurin lempikappaleeni on tosin Thirteenth Friday, joka on kotoisin viimevuotiselta ammonite-albumilta.
Minna: Yhtä suosikkia on hankalaa sanoa. Yhtä suosikkialbumia tai -aikakauttakaan en osaa keksiä, sillä jokaisella levyllä on omat puolensa ja kuuntelen niitä tasaisesti. Mutta jos jotain suosikkeja on pakko sanoa, niin ehkä vuosien 2005–2009 levyt. Niistä löytyy ehkä ne läheisimmät kappaleet.
maple_dust: Kamalan vaikea kysymys! Vastaisin kuitenkin ehkäpä Cell, koska pidän enemmän heidän uudemmasta musiikistaan, ja kaikissa albumin kappaleissa on vain niin ihana tunnelma; pidän niistä jokaisesta erityisesti. Tämäkin on kamalan vaikea kysymys! Pidän kuitenkin vähän uudemmasta tuotannosta – sanoisin Alone Again, Wonderful World, Hello tai Spica.
Plastic Tree on huomattavasti tuntemattomampi bändi jrock-piirien isoihin nimiin verrattuna. Onko yhtye sinusta aliarvostettu? Oletko tutustunut muihin bändin faneihin esimerkiksi netin välityksellä?
Sabina: Plastic Tree on kyllä aliarvostettu, mutta se on onneksi edes jokseenkin tunnettu Suomen puolella. En ole tutustunut juurikaan muihin faneihin ja olen ystäväpiiristänikin ainoa, joka vielä kuuntelee yhtyettä aktiivisesti.
Minna: En ole tutustunut kovinkaan moneen Plastic Tree -faniin, vaikka tiedän, että niitä kuitenkin on aika paljon länsimaalaisiakin. Se, onko bändi aliarvostettu, on hankala kysymys. Tietenkin itse pidän Puran musiikkia loistavana ja bändiä lähes täydellisenä, mutta kaikkiin ei kuitenkaan iske tällainen musiikki. Lisäksi esimerkiksi Ryutaron ääni jakaa mielipiteet aika vahvasti. Suuremmassa fanikannassa on hyvien lisäksi huonot piirteensä, joten en tähän kysymykseen osaa sanoa juuta tai jaata.
maple_dust: On, valitettavasti. Olen tutustunut pariin faniin, jotka ovat suunnilleen samanikäisiä, ja täytyy myöntää, että ilman näitä tuttavuuksia en enää pärjäisi ollenkaan.
Mikä oli ensimmäinen kappale, jonka kuulit Plastic Treeltä? Mitä ajatuksia se herätti?
Sabina: Ensimmäinen kuulemani kappale oli Baka ni natta no ni. Hauskaa tässä on se, että vihasin kyseistä kappaletta! Se oli mielestäni ärsyttävä rallatus, jonka musiikkivideo aiheuttaa migreenin. En edelleenkään lue sitä bändin parhaimmistoon, mutta ainakin Baka ni natta no ni on muuttunut siedettäväksi.
Minna: Kuten jo aiemmin sanoin, ensimmäinen kappaleeni oli Baka ni natta no ni, ja silloin se lähinnä huvitti. Seuraava kappale tosin oli Aoi Tori, joka on Puralle hyvin tyypillinen hidas kappale, ja se biisi oli varmaan se, mikä innosti kuuntelemaan enemmän.
maple_dust: Ensimmäinen kuulemani kappale oli Alone Again, Wonderful World. Se kuulosti jo silloin uskomattoman hyvältä, pidin videostakin kamalasti! Lisäksi olin tottunut ennestään vain An Cafeen, joten se kuulosti hyvin erilaiselta ja siksi niin mielenkiintoiselta, että oli pakko tutustua bändiin tarkemmin.
Plastic Tree on vieraillut kerran aikaisemmin Suomessa, vuonna 2006. Haluaisitko yhtyeen saapuvan vielä uudestaan kotimaahamme? Menisitkö heidän keikalleen? Entä olisitko valmis matkustamaan johonkin muuhun Euroopan maahan, jos he eivät jostain syystä pysähtyisikään kiertueellaan Suomessa?
Sabina: Olisin ikionnellinen, jos näkisin Plastic Treen livenä. Eli jos he vielä tulevat keikalle, niin todellakin menisin sinne. Vaikka bändistä kovasti pidänkin, niin en valitettavasti matkustaisi heidän perässään ulkomaille. Ainut artisti, jonka vuoksi moista tekisin, on kyllä japanilainen, muttei kuulu jrockin genreen.
Minna: Suomen keikalle menisin ehdottomasti, ja Eurooppakaan ei olisi mahdottomuus.
maple_dust: Ehdottomasti! (Hehän taisivat luvata palaavansa?) Menisin, mielelläni. Olisin valmis matkustamaan oikeastaan vain lähinaapurimaihimme, mutten välttämättä mielelläni.
Paras muistosi, joka liittyy Plastic Treehin?
Sabina: Paras muistoni on se, kun kuulin Thirteenth Friday -kappaleen ensimmäisen kerran. Olin suorastaan hypnotisoitunut ja kuuntelin kappaleen välittömästi uudelleen. Siitä tuli kertaheitolla suosikkibiisini.
Minna: Yksittäistä muistoa ei oikeastaan ole. Puran musiikkiin liittyy kuitenkin suuri määrä pieniä muistoja, joita on hankalaa nimetä. Esimerkiksi Puran Harusaki Sentimental aamubussissa keväällä, Tetris oikein pimeänä syysiltana...
maple_dust: Ehdottomasti ihmiset, joihin olen tutustunut bändin kautta. Olen saanut tosiaan pari todella hyvää ja korvaamatonta ystävää heidän kauttaan.
Plastic Tree julkaisee 21. marraskuuta uusimman, toistaiseksi nimeämättömän albuminsa. Odotatko innolla tätä julkaisua? Mitä odotuksia sinulla on albumia kohtaan?
Sabina: Odotan aina innolla Plastic Treen julkaisuja, etenkin nyt kun edellinen albumi ammonite oli hienoinen pettymys. Ammonite oli minun makuuni liian tuttua Plastic Treetä, joten toivon bändin ottavan enemmän riskejä ja omaksuvan eri tyylilajeja seuraavalla albumilla.
Minna: Toivon parasta ja pelkään pahinta. Viimeisimmistä sinkuista en ole oikein pitänyt, tai no, ovathan ne olleet hyviä, mutta mikään niistä ei ole aiheuttanut vau-fiilistä. Viime vuosina olen kuitenkin huomannut, että sinkut kertovat loppujen lopuksi aika vähän albumista. Toivon, että tältä インク-albumilta löytyisi myös vauhdikkaampaa Puraa.
maple_dust: Todella innolla. Uskon, etten tule pettymään. Odotan aika paljolti samanlaista meininkiä kuin ennenkin, ja taas kerran, upeita sanoituksia.
Oletko koskaan lähettänyt jollekin bändin jäsenistä fanipostia? Jos et ole, niin tahtoisitko lähettää, ja jos tahtoisit, mitä sanoisit?
Sabina: En ole lähettänyt koskaan millekään bändille fanipostia. Onhan se toki hauska ajatus, mutten vain ole tullut ajatelleeksi asiaa sen tarkemmin. Kertoisin luultavasti bändin laulajalle Ryutarolle menneeni kerran kampaajalle mukanani kuva hänen hiustyylistään. Jälkeenpäin tajusin, ettei kyseinen kampaus ollut se paras vaihtoehto luonnonkiharaiselle kuontalolleni, mutta kokemus oli silti hauska.
Minna: En ole koskaan lähettänyt fanipostia, enkä koskaan oikein harkinnutkaan lähettäväni. Jos jotain kuitenkin saisin sanoa, niin kiittäisin bändiä kuluneista vuosista ja siitä, että he jaksavat yhä edelleen tehdä hyvää musiikkia. 20 vuotta on kuitenkin aika pitkä aika.
maple_dust: En ole, mutta olen kyllä suunnitellut sitä... Kehuisin luultavasti heitä yhden sivun verran ja kertoisin, kuinka tärkeitä heidän musiikkinsa ja lyriikkansa minulle ovat.
Vielä viimeiseksi, minkä kappaleen kuunteluttaisit ystävällesi, joka haluaa tutustua Plastic Treen musiikkiin?
Sabina: Kuunteluttaisin vasta-alkajalle Fukuroun. Se on malliesimerkki siitä, kuinka oivaltavia menevämpiä kappaleita Plastic Tree osaa tehdä.
Minna: En kuunnelluttaisi varmaan mitään yksittäistä kappaletta, vaan esimerkiksi kokoelmalevyjä. Gestalt Houkai on sellainen, jota voisin suositella, vaikken muuten kokoelmalevyistä oikein pidäkään. Sille on valittu monipuolisesti kaikkia hyviä biisejä, mm. melkein kaikki lempibiisini.
maple_dust: Luultavasti oman ensirakkauteni eli Alone Again, Wonderful Worldin. Tai sitten Kuchizuken, koska tämä on mielestäni loistava kappale ja näyte uusimmasta tuotannosta. Molemmilla kappaleilla on myös tunnearvoa, ja niihin liittyy eniten hyviä muistoja.
JaME haluaa kiittää kaikkia paneeliin osallistuneita ajastaan ja mielipiteistään!
_____
Seuraavalla kerralla ääneen pääsevät
the GazettEn fanit, jotka voivat ilmoittautua mukaan lähettämällä sähköpostia osoitteeseen leonor(at)jame-suomi.com sisältäen seuraavat tiedot:
nimesi tai nimimerkki, jolla tahdot esiintyä, bändi, jonka paneeliin tahdot osallistua ja kysymysehdotukset, jos niitä on – ja saa sitä toki muutakin höpötellä, jos siltä tuntuu! Ilmoittautumisen eräpäivä on 14.10.2012.
Halutessasi voit ilmoittautua mukaan, ehdottaa kysymyksiä tai antaa palautetta myös täyttämällä alla olevan lomakkeen.
Jos sinulla on ehdotuksia seuraavien kertojen bändivalinnoiksi, kerro rohkeasti ideasi meille joko kommenttina tähän artikkeliin tai laittamalla sähköpostia yllä mainittuun osoitteeseen. Muista myös, että jos tunnet jonkun vierasmaalaisen henkilön, jonka tiedät tahtovan osallistua projektiin, JaME-tiimi kääntää mielellään kysymykset hänelle englanniksi!
Pidäthän myös mielessäsi, että sinun ei tarvitse olla kovan luokan fani ottaaksesi osaa paneeliin, vaan riittää, että pidät edes muutamasta yhtyeen kappaleesta!
