Kolmiosaisen An Cafe -fanihaastattelun ensimmäisessä osassa haastatellaan sähköpostilla Charlottaa ja Reikua.
JaME järjesti kolmiosaisen haastattelun An Cafen faneille. Ensimmäisen osan aiheena on menneisyys, ja kysymyksiin vastasi kaksi fania.
Esittelisittekö itsenne?
Charlotta: Olen 14-vuotias cafekko Sastamalasta, nimeltäni Charlotta.
Reiku: Hei! Olen Reiku Kotkasta. Tutustuin An Cafeen joskus 4–5 vuotta sitten, mutta muistan alkaneeni varsinaisesti fanittaa An Cafea joskus vuonna 2008. An Cafen tauolle menemisen jälkeen kuuntelu vähän jäi, sillä satuin kuuntelemaan tuolloin vähän enemmän raskaampaa jrockia. En kuitenkaan koskaan lakannut pitämästä An Cafesta, ja bändin palattua tauolta olen kuunnellut heidän musiikkiaan senkin edestä, milloin en heitä sattunut kuuntelemaan.
Mikä on mielestäsi mieleenpainuvin aika An Cafen historiassa ja miksi?
Charlotta: Kun Bou erosi bändistä. Se oli ikävää, mutta toisaalta Bou jatkoi elämäänsä ja mukaan tulivat Takuya ja Yuuki!
Reiku: Minulle on ehkä jäänyt parhaiten mieleen se aika, kun Yuuki ja Takuya saapuivat uusiksi jäseniksi An Cafeen. Se kaikki arvostelu ja kommentit uusista jäsenistä, etenkin Yuukista, jäivät jotenkin mieleen.
Kaipaatko jotain yhtyeen aikaisempaa musiikkityyliä? Miksi juuri sitä?
Charlotta: An Cafen hieman rokahtavampaa ja Gokutama ROCK CAFE -albumin tyyliä. Pidin niistä, mutta An Cafen nykyinen musiikki ei ole kuitenkaan yhtään sen huonompaa. Yhdeksi lempikappaleistani jäi Kakusei Heroism.
Reiku: Jos totta puhutaan, niin kaipaan An Cafen vanhempaa musiikkia Boun ajoilta. On ikävä hiukan raskaampia kappaleita, vaikka uudempikin musiikki on aivan ihanaa!
Mikä sai sinut kiinnostumaan heidän musiikistaan?
Charlotta: Yhtyeen erilaisuus. Hieman kyllä nolottaa myöntää, että kaverini näytettyä An Cafen albumin kannen luulin Mikua ja Bouta tytöiksi... Bou nyt oli ymmärrettävissä, koska en ollut kuunnellut jrock-musiikkia saati visual keitä aikaisemmin. An Cafe sai minut kiinnostumaan koko musiikkityylistä.
Reiku: Kuulin Smile Ichiban Ii Onnan ja pari muuta kappaletta Magnya Cartalta ja rakastuin. Aloin ottaa enemmän selvää bändistä, ja siitä se lähti! Pidin An Cafen musiikkia alusta asti ihanan pirteänä, ja sen kuuntelu sai hymyn huulille joka kerta.
Oliko bändin imago tai tyyli mielestänne olennaisesti erilainen siihen aikaan, kun Bou oli vielä bändissä?
Charlotta: Hmm... An Cafella oli tuolloin ehkä hieman rokahtavampi tyyli, mutta minun mielestäni ei kuitenkaan mitenkään merkittävän erilainen. An Cafe on An Cafe, on aina ollut ja tulee aina olemaan – tai ainakin toivottavasti.
Reiku: Onhan An Cafen tyyli ja imago muuttuneet vuosien varrella erilaiseen suuntaan; musiikki oli raskaampaa ja muuta, mutta loppujen lopuksi pidän An Cafea edelleen sinä samana bändinä, jota aloin kuunnella vuosia sitten. En koe, että bändi olisi muuttunut kamalasti.
Onko An Cafen soundi muuttunut merkittävästi vuosien varrella?
Charlotta: Noh, An Cafella on ollut aina musiikkia hieman laidasta laitaan, hyvinä esimerkkeinä 3p ja Orange Dream. Mutta sanoisin, että An Cafe on nykyään enemmän popimpi kuin ennen. Useat luokittelevat An Cafen jo aikalailla japanilaiseksi popiksi.
Reiku: On muuttunut. Raskaampi soundi on mielestäni jäänyt hieman liian paljon taka-alalle, ja kaipaisin jälleen kuulla raskaampaa musiikkia An Cafelta. Onhan tämä pirteämpi ja kevyempi An Cafe ihanaa, mutta ehkä olen vain jumittunut vanhemman An Cafen soundiin niin pahasti, että toivon jätkiltä raskaampaa materiaalia.
An Cafe on esiintynyt Suomessa pariin otteeseen. Jos olit keikalla, niin minkälaiset olivat odotuksesi ja toteutuivatko ne?
Charlotta: Kuulin An Cafesta vasta hieman näiden keikkojen jälkeen. En siis ole ollut näillä keikoilla. Tulevalle keikalle olen kyllä menossa.
Reiku: Olin vuoden 2009 Helsingin-keikalla ja odotuksia minulla ei pahemmin ollut niihin aikoihin. Odotin päivä päivältä näkeväni lempibändini vihdoin livenä, ja kun keikka silloin alkoi ja jäsenet astelivat lavalle, kaikki tunteet muuttuivat onnelliseksi itkuksi... Muistan hämärästi itkeneeni koko ensimmäisen kappaleen, kunnes pystyin keskittymään kunnolla konserttiin, joka oli aivan mahtava! Vaikka vietinkin keikan parvella, niin muistan nauttineeni siitä erittäin kovasti. Parvella oli hauskaa ja sieltä näki kaikki jäsenet sekä kokonaisuuden hyvin.
JaME kiittää haastattelusta.
