Faneilla on asiaa! -projekti on JaME Suomen tempaus sivuston ilmeen piristämiseksi. Tavoitteena on tarjota lukijoillemme tavallisten yhtyeiden haastattelujen, keikkaraporttien ja julkaisujen arvostelujen lisäksi myös jotain hieman omaperäisempää, ja mikä parempi tapa tehdä se kuin antaa puheenvuoro itse lukijoille. Tarjoamme mahdollisuuden sukeltaa kanssakuuntelijoiden ajatuksiin ja saada selville, mitä he todella ajattelevat mistäkin yhtyeestä. Mikä parasta, voit itse halutessasi ottaa osaa kysymyspaneeliin, jossa haastattelemme vuoron perään eri bändin kuuntelijoita. Annetaan siis suunvuoro faneille ja selvitetään, mitä heidän mielessään liikkuu, mikä on heidän tarinansa kunkin yhtyeen kuuntelijana, miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä ja paljon muuta!
Moi! Kuka olet ja miten tutustuit the GazettEen?
Elina: Olen Elina, 21-vuotias lappeenrantalainen. Minulle the GazettE tuli tutuksi vuonna 2007, kun keskustelin eräällä animanga-aiheisella foorumilla eri jrock-bändeistä. Gaze mainittiin useaan otteeseen, ja tulin uteliaaksi ja kuuntelin Youtuben kautta muutaman kappaleen bändiltä. Vielä tuolloin en kuitenkaan kiinnostunut, vaan varsinainen faniutuminen tapahtui syksyllä 2009.
Zebra: Moi, olen nimimerkillä Zebra Itä-Suomesta. the GazettEn löysin pari vuotta sitten YouTuben kautta, kun halusin löytää uusia japanilaisia bändejä kuunneltavaksi.
ne0wa: Moi! Olen ne0wa ja tutustuin the GazettEen kaverini kautta. Hän aikanaan hehkutti bändiä ja soitti pätkiä minulle. En ihastunut heti, koska olin silloin etääntynyt raskaammasta musiikista, joten päätin pureskella pikkuhiljaa kuulemaani. Hieman sen jälkeen, kun olin joillain biiseillä lämmitellyt itseäni vähitellen Gazerockin pariin, niin elämäntilanteeni muuttui niin, että tarvitsin jotain raskaampaa ja tummempaa. Siihen aikaan vastikään ilmestynyt DIM-albumi oli kuin veistetty minun tarpeitani varten.
Genkaku: Hei. Olen 17-vuotias henkilö ja liikun netissä paljon nimellä Genkaku. GazettEen tutustuin 3–4 vuotta sitten ensin Youtuben kautta etsiessäni mielenkiintoisia bändejä, joihin haluaisin tutustua. Varsinainen tutustuminen alkoi jälkikäteen, kun kaverini linkitti minulle muutaman kappaleen, ja selattuani bändin tuotantoa paremmin, aloin pikkuhiljaa pitämään siitä enemmän ja enemmän.
paramnesia: Moro! Olen paramnesia, pieni otus keskeltä-ei-mitään. Tutustuin the GazettEen jo yläasteella puoli vahingossa ystäväni kuunnellessa bändiä. Sattumalta hänellä oli vielä pari live-dvd:tä, jotka hän pyysi katsomaan kanssaan. Tästä eteenpäin vuodet vierivät, mutta the GazettE jäi elämääni pysyvästi.
Miksi juuri the GazettE? Mikä bändissä viehättää? Mikä tekee heidän musiikistaan juuri sinulle erityistä? Kertoisitko myös mielipiteesi bändistä näin yleisesti.
Elina: Tämä on aina yhtä vaikea kysymys. En ole koskaan osannut kunnolla selittää, miksi jokin bändi on minulle niin tärkeä kuin on. Joka tapauksessa the GazettE on ensimmäinen koskaan kuuntelemani bändi, joka koskettaa minua näin syvästi ja henkilökohtaisesti. En pidä vain poikien musiikkia upeana, vaan pidän myös heitä itseään, niin muusikkoina kuin ihmisinäkin. Fanittamiseenhan ei muuta tarvita kuin se, että pitää musiikista oikeasti, mutta Gazea kohtaan tunnen paljon enemmän. Tämä erottaa sen muista kuuntelemistani bändeistä. Sillä on hirveästi tunnearvoa.
Zebra: Kun kuuntelin ensimmäisiä kertoja the GazettEn kappaleita, ajatus oli, että heistä ei turhaan pidetä. Tykkäsin eri kappaleiden tyylilajeista, ja myös se vähän raskaampikin puoli meni kuin vettä vain. Bändin musiikki osaa toimia sekä levyllä että livenä (DVD-livejen ja kuulemien perusteella), ja Rukin ääni toimii tilanteessa kuin tilanteessa. (hymy)
Hmm... En osaa näin äkkiseltään sanoa, mikä tekee heidän musiikistaan erityistä. Sanotaan vaikka että aina löytyy kappale, joka sopii tiettyyn tilanteeseen.
ne0wa: Vasta myöhemmin huomasin, kuinka hienoa on kuunnella raskasta musiikkia, missä on silti näin paljon glamouria ja tyyliä kuin GazettEssa on. Aluksi Rukin englannin kielen sulattamisessa meni aikansa, mutta nykyään näen sen jopa etuna, koska se on erittäin persoonallista. En edes haluaisi kuulla täydellisesti lausuttua englantia. Totta kai bändin visuaalinen ulosanti viehättää paljon, enkä varmasti visual kei -fanaatikkona kuuntelisi bändiä enää lähellekään niin paljon, jos GazettE jättäisi visuaalisen tyylinsä. Erityisen viehättävää on Gazerockin laaja skaala. Löytyy sekä rosoista että pehmeää, punk rokkia, metalcorea ja niin edespäin. Kaikki se mielikuvitus, mitä musiikkia tehdessä käytetään, on jotain erittäin antoisaa. Koskaan ei tiedä, että mitä tulee seuraavaksi.
Yleinen mielipiteeni bändistä? Hyvä kysymys. Tähän voisin kirjoittaa vaikka mitä, mutta sanotaan, että GazettE on ollut lempibändini jo vuosia, ja tulee varmasti olemaan jatkossakin, sekä myös yksi siisteimmistä bändeistä koskaan.
Genkaku: the GazettE pitää mielenkiintoni yllä kappaleillaan, joista löytyy selkeä sisältö. Sanoja ei ole vain laitettu toistensa perään ja sitten levytetty ilman minkäänlaista intoa. Jäsenet tuntuvat tavalla tai toisella eläytyvän kappaleisiinsa, mikä on hyvin tärkeää minulle. Myös se, miten jäsenet kertovat itsestään ja välittävät toisistaan tekee yhtyeestä minulle tärkeän. Yleismielipiteeni bändistä on selkeä. Pidän yhtyeestä. Hyvän musiikin lisäksi on hauska seurata, miten jäsenet tuovat persoonaansa esille esimerkiksi haastatteluissa. Tämä tekee vakuuttuneeksi siitä, että yhtye ei juokse ainoastaan rahan perässä, vaan jäsenet nauttivat oikeasti siitä mitä tekevät.
paramnesia: Viehätys on ehdottomasti monipuolisessa musiikkityylissä, jota on mahdoton laittaa mihinkään tiettyyn lokerikkoon. Pystyn löytämään useista kappaleista minua kuvaavia lyyrikoita, mikä tekee the GazettEn kuuntelusta entistä henkilökohtaisempaa. Bändi on pystynyt pitämään imagonsa itselleen tyypillisenä, vaikka tyyli onkin muuttunut vuosien varrella. Vaikea olla ihailematta.
Mikä the GazettEn julkaisuista on suosikkisi ja miksi? Entä osaatko nimetä yhtä lempikappaletta?
Elina: Sanoisin, että DIM ja DIVISION yhdessä ovat suosikkini bändin kaikista julkaisuista. Näillä kahdella levyllä on paras kokonaisuus ja yleinen sävy, joka erityisesti DIMillä on omaan makuuni sopivan synkkä, melankolinenkin. DIVISION osasi yllättää positiivisesti monipuolisuudellaan, vaikka onkin jo bändin kuudes kokopitkä julkaisu. DIMiltä löytyvä OGRE on ja on aina ollut lempikappaleeni, kiitos aggressiivisen tunnelmansa ja hyvin voimakkaiden kitaroidensa.
Zebra: Suosikkijulkaisuista varmaan pääpalkinnon vie PLEDGE-single. Tykästyin heti kaikkiin singlen kappaleisiin, mikä yleensä on harvinaista minkään bändin kohdalla. (hymy) Kuitenkin lempikappaleiksi pitää sanoa: Guren ja UNTITLED. Molempien kappaleiden sanoitukset osaavat herättää tunteita ja ovat sen takia tärkeitä.
ne0wa: Julkaisuista suosikkini on ehdottomasti DIM. Miksi? Koska se on hyvin tasapainoinen, musiikillisesti eeppinen, sydäntä särkevä ja polttava mestariteos, joka on levyn kansikuvaa myöten loppuun ajateltu kokonaisuus. Jos yksi lempikappaleeni pitää mainita, niin sanottakoon SHIVER; sitä olen kuunnellut ehdottomasti eniten.
Genkaku: Lempikappaleen nimeäminen on helpompaa kuin suosikkijulkaisun. Pidän loppu viimeksi kaikista julkaisuista. Jokaiseen mahtuu enemmän tai vähemmän onnistuneita kappaleita, mutta ne toimivat silti kokonaisuutena. Lempikappaleeksi nimeäisin Redin. Suurimpia syitä on mielenkiintoa ylläpitävä nopeatempoisuus, joka kuitenkin pysyy inhimillisissä rajoissa eikä riistäydy käsistä. Myös Rukin selkeä laulu eikä liian itseään toistava rakenne tekevät kappaleesta mieluisan, pienten yksityiskohtien monipuolistaessa sitä.
paramnesia: Yhtä suosikkia on mahdoton nimetä. Live-DVD:t tietysti kokonaisuudessaan ovat mieleeni, koska sieltä löytyy biisejä laidasta laitaan. Lempikappale on yhtä vaikea kysymys, mutta Miseinen on koskettanut minua syvältä heti ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen.
Oletko saanut the GazettEn kautta uusia ystäviä ja tuttavuuksia? Millaisena muuten kuvaisit yhtyeen fanikantaa?
Elina: Kyllä, aloitettuani the GazettEn kuuntelemisen olen saanut runsaasti ainakin nettikavereita, muutaman ystävänkin. Rakkaus bändiin on myös huomattavin minua ja useimpia ystäviäni yhdistävä tekijä. Tästäkin suurkiitos bändin olemassaololle. Minulle on kuitenkin kehittynyt varsin negatiivinen kuva siitä, millainen bändin fanikanta on, kun miettii kokonaisuutta. Fanit kehittävät herkästi älytöntä draamaa pikkujutuista. Uskon ja tiedän silti, että joukossa on paljon kypsiäkin faneja, jotka osaavat kohdella idolejaan järkevästi ja kunnioittaa omistaan poikkeavia mielipiteitä.
Zebra: En nyt pääasiallisesti the GazettEn kautta ole saanut uusia ystäviä, mutta kyllä osa uusista tuttavuuksista kuuntelee kyseistä bändiä. Fanikanta on mielestäni todella suuri ympäri maailmaa, ja jos sattumoisin löydän jonkun japanilaista musiikkia kuuntelevan ihmisen blogin yms., niin melko usein the GazettEn nimi sieltä löytyy.
ne0wa: En ole saanut montaa ystävää tai kaveria, ainakaan vielä. Pohjois-Suomessa asuessani en löytänyt GazettE-faneja yhtä lukuun ottamatta. Tällä hetkellä voisin sanoa yhden sanan ainakin länsimaisesta fanikannasta. Sana on himoitseva, nimittäin maailmankiertueen suhteen. Itselläni himo on tullut jo uniin.
Genkaku: Bändin fanikantaa voisi kuvata yhdellä sanalla: värikäs. Yhtyeen kautta olen tutustunut hyvin moneen ihmiseen ja saanut muutaman ystävänkin. Olen iloinen siitä, että vaikka the GazettE on iso nimi fanien keskuudessa, suurin osa heistä kuitenkin on vastaanottavaisia ja positiivisia uusien ihmisten suhteen. Kukaan ei kilpaile suurella määrin siitä, kuka on parempi fani kuin joku toinen, vaikka muutamia poikkeuksia tähänkin tuntuu löytyvän. Harmikseni on kuitenkin myönnettävä, että osa faneista tuntuu pitävän GazettEa nimenomaan bändinä, jolta voi vaatia mitä vain, jäsenten hyvinvointia ajattelematta.
paramnesia: Olen saanut. Puheenaiheet eivät lopu kesken toisten fanien keskuudessa, ja bändistä onkin saatu aikaiseksi monta pitkää keskustelua.
Mikä oli ensimmäinen kappale, jonka kuulit the GazettElta? Mitä ajatuksia se herätti?
Elina: Ellen väärin muista, ensimmäinen kappale oli SHADOW VI II I. Se oli myös ensimmäinen biisi, johon kiinnyin, ja ainoa aktiivisesti kuuntelemani kappale lähes vuoden ajan. Kiinnitin erityisesti huomiota basson kuuluvuuteen, mikä on aina plussaa, ja Rukin ääneen. Jostain syystä en tosiaan kiinnostunut koko bändistä, vaikka tämä yksi biisi vei sydämeni täysin.
Zebra: Ensimmäinen kappale oli Kare Uta. Se yllätti minut heti positiivisesti, ja kappaleen loputtua olin todella liikuttunut. (nauraa) Lähdin sitten jatkamaan kuunnellen lisää kappaleita.
ne0wa: Ensimmäinen kokonainen kappale, jonka kuulin, oli muistaakseni Guren. Se videoineen herätti mielenkiintoisen tunteen bändistä, kauniin ajatuksen kappaleesta. Se oli myös lähtölaukaukseni Gazerockin maailmaan. Kappale videoineen hakee kyllä vertaistaan.
Genkaku: Ensimmäinen kappale, jonka kuulin, taisi olla Cassis. Ajatukset olivat lähinnä: "Mitä tämä luulee olevansa, ja miksi tuolla yhdellä miehellä on toi liina nenällään?" Kuitenkin saatuani kappaleen toistamiseen kuunneltavakseni, kiinnitin huomiota enemmän musiikkiin kuin jäsenten ulkonäköön. Pidin siitä huomattavasti enemmän toisella kuin ensimmäisellä kuuntelukerralla.
paramnesia: En mene vannomaan, mutta muistelisin kappaleen olleen Bath Room. Tämä sai aikaan mielettömät kylmät väreet. Se oli hyytävä, mieleenpainuva ja kerrassaan loistava fiilis.
Basisti REITAn imagoon kuuluu huivi, jolla hän peittää nenänsä. Mitä pidät tästä erikoisesta tyylivalinnasta? Onko se hienon omaperäinen, hilpeyttä herättävä, salaperäinen vai jotain aivan muuta? Miten reagoisit, jos hän ilmestyisi varoittamatta jollekin keikalle ilman liinaa nenänsä peittona?
Elina: Omaperäisyys ja salaperäisyys ovat hyviä sanoja kuvaamaan Reitan nenärättiä ja oikeastaan koko miestä. Millään lailla naurettavannäköisenä en häntä pidä. Olen niin tottunut Reitaan nenäänsä peittävine rätteineen, että jos hän yhtäkkiä lakkaisi käyttämästä sitä, hän näyttäisi varmasti oudolta (hyvällä tavalla kyllä), ja joutuisin totuttelemaan siihenkin. Mutta oli nenärättiä tai ei, se ei miestä muuta.
Zebra: Pidän Reitan tyylistä juuri sellaisena kuin se on, enkä oikeastaan osaisi kuvitella häntä ilman mitään hänen nenänsä edessä, vaikka joskus sellaisiin kuviin olenkin törmännyt. Se tekee Reitasta oman itsensä – omaperäisen ja samaan aikaan vähän salaperäisen.
Hmm… Olisihan se melkoinen yllätys (shokki?), jos Reita joskus tulisikin lavalle ilman liinaa, mutta ehkä myös näkemisen arvoinen asia hyvässä mielessä.
ne0wa: Mielestäni se on kaikkia yllämainittua. Hilpeyttä lähinnä siksi, kun alkaa miettiä, miksi hän pitää huivia; onko hänellä kenties epävisuaalinen nenä? Keikalla se aiheuttaisi pienen shokin, kun on tottunut nykyiseen Reitan lookiin ja siihen, että hän huiveineen on osa bändiä.
Genkaku: Reitan käyttämä liina on huomiota herättävä, mutta samalla positiivisen persoonallinen ja omaperäinen. Pidän basistin jääräpäisyydestä tyyliseikan suhteen, sillä hän on varmasti kohdannut negatiivisia kommentteja tästä liinasta, muttei ole luopunut sen käytöstä. Mikäli näkisin Reitan ilman kasvoja peittävää liinaa, todennäköisesti tuijottaisin miestä hämmentyneenä. Kuitenkin kunnioittaisin hänen päätöstään luopua siitä, vaikka koen liinan olevan jotenkin osa Reitaa, enkä ainakaan aluksi olisi kovin tyytyväinen sen poisottoon.
paramnesia: En nyt väitä tätä mitenkään erikoiseksi. Kukin tyylillään, eikä minulla ole siihen oikein mitään sanomista. Kuuntelen bändiä enemmän musiikin kuin vaatteiden takia.
the GazettE on vieraillut Suomessa vain kerran aikaisemmin, vuonna 2007, mutta sen jälkeen heitä ei Japanin ulkopuolella ole näkynyt. Hiljattain julkaistussa haastattelussa RUKI kuitenkin sivumennen lupaili, että kiertue Eurooppaan saattaisi olla piakkoin luvassa. Kuinka kovasti odotat yhtyeen palaavan Suomeen? Entä oletko nähnyt heitä livenä kertaakaan aikaisemmin? Jos olet, millainen kokemus se oli?
Elina: En ole toistaiseksi nähnyt the GazettEa livenä. Ottaen huomioon, että tämä fakta vaikuttaa ikävästi mielenterveyteeni, toivon näkeväni lempibändini lavalla aika paljon. Olen turhautumiseen asti käynyt läpi kaikki mahdolliset keikkaan liittyvät mielikuvat. Upeinta olisi kyllä nähdä the GazettE Japanissa. Se on pitkään ollut suurin unelmani.
Zebra: Luovuin ajat sitten toivosta, että the GazettE eksyisi takaisin Suomeen tai ylipäätänsä muualle kuin Japaniin, mutta Rukin haastattelun jälkeen sain taas eloa toivooni. En osaa mittapuussa kertoa, miten paljon odotan heidän palaavan takaisin; joinakin päivinä todella paljon, joinakin taas en miltei ollenkaan. En ole yhtyettä aiemmin nähnyt livenä.
ne0wa: En ollut tutustunut GazettEen ennen Suomen vierailua enkä ole ollut millään keikalla. Mutta menen ensi kuussa (marraskuu) Niigataan keikalle. Sitä odotan todella innoissani. En ole koskaan vielä Suomessakaan mennyt millekään japanilaisen artistin keikalle, joten odotukset ovat korkealla, eivätkä the GazettEn julkaisemat live-DVD:t helpota odottamista ollenkaan.
Genkaku: En ole nähnyt yhtyettä kertaakaan livenä, vaikka halu tähän olisi suuri. Henkilökohtaisesti en odota yhtyeen Suomeen palaamista kovinkaan suurella innolla tähän väliin. Tämän mielipiteen takana on eräänlainen pelko siitä, jaksavatko the GazettEn jäsenet kokoaikaista kiertuetta ja keikkailua. Muutamasta jälkimmäisestä videokommentista katsottuna miehet tuntuvat olevan melko väsyneitä. Olisi kuitenkin hienoa saada the GazettE taas Suomeen tai ainakin Eurooppaan niiden fanien kannalta, jotka eivät pysty lähtemään esimerkiksi Japaniin asti katsomaan yhtyettä. Jotenkin myös näen, että yhtyeen kannalta olisi kasvattavaa keikkailla muuallakin kuin kotimaassa, kunhan aikataulu kiertueella ei vain olisi liian uuvuttava.
paramnesia: En ole, mutta asiaan kyllä tulee vielä muutos joskus! Odotan innolla the GazettEn paluuta Eurooppaan ja lupaan, etten silloin tule jäämään mistään hinnasta pois.
the GazettE julkaisi uusimman albuminsa DIVISIONin tänä syksynä. Mitä pidit tästä julkaisusta? Entä mitä mieltä olet yhtyeen musiikkityylin kehittymisestä? Onko muutos sinusta hyvä vai huono asia, vai kenties täysin yhdentekevä?
Elina: Kuten aiemmin tuli ilmi, DIVISION oli tosiaan hyvin positiivinen yllätys minulle. En millään jaksanut uskoa, että the GazettElta tulisi enää mitään DIMin veroista. TOXIC oli kyllä lähestulkoon täydellistä laatua sekin, vaikka pieneen alamäkeen sen myötä lähdettiinkin. DIVISION kuitenkin käänsi suuntaa jälleen parempaan päin. Minusta on hyvä, että the GazettE on käyttänyt kappaleissaan uusia elementtejä, sillä ainakin musiikin tapauksessa kaikki uusi on mielestäni jotenkin jännittävää. Sitä paitsi tietyt Gazelle ominaiset musiikilliset piirteet ovat pysyneet mukana koko ajan. En voi siis sanoa bändin tyylin menneen parempaan tai pahempaan suuntaan.
Zebra: Minun täytyy myöntää, että olin ensin pettynyt kyseiseen albumiin ja monesti mietin, että miten ihmiset pystyvät kehumaan sitä. Kuitenkin muutaman kerran jälkeen onnistuin näkemään albumin hyvät puolet, enkä tuomitse sitä enää niin jyrkästi, mutta silti edelleen myönnän, ettei tuo mene ainakaan tässä vaiheessa TOXIC-albumin edelle.
En ole heidän musiikkityylinsä kehitykseen kiinnittänyt sen pahemmin huomiota, joten se on minulle oikeastaan yhdentekevää.
ne0wa: Itse asiassa en ole vielä ehtinyt kuunnella mahdottomasti Divisionia, mutta ennen keikkaa se tulee varmasti opeteltua ulkoa. Musiikkityylin kehittyminen on aina hyvä ja myös pakollinen tyyli bändin olemassaolon kannalta. Myös musiikin suuren kehittymiskäyrän kannalta pidän Gazerockista.
Genkaku: Division oli mielestäni hieman liian kiireellä tehty. Albumiin mahtuu kuitenkin huonojen kappaleiden lisäksi onnistuneitakin teoksia. Kokonaisuudessaan albumi oli kuitenkin ihan onnistunut, vaikka veikkaan, että paremmalla ajalla GazettE olisi pystynyt tekemään 10-vuotis levystään paremman. Musiikkityylin kehittymiseen olen kuitenkin tyytyväinen. Tuntuu, että jokainen muusikko on kasvanut persoonana, mutta myös the GazettE on kasvanut kokonaisuutena aikuismaisemmaksi. On kuitenkin lohduttavaa huomata, ettei yhtye ole muuttunut täysin. Ainoana negatiivisuutena esille tulee länsimaalaistuminen, sillä toivoisin GazettE:n pitävän enemmän yllä visual kei -meininkiä ja vähentävän länsimaalaisia piirteitä.
paramnesia: Muutos on aina positiivinen asia. Erityisesti the GazettEn kohdalla, jolloin ei voida puhua musiikin muuttumisesta millään lailla huonompaan suuntaan. On hienoa kuulla levyltä uusia teemoja ja löytää jotain, mitä ei ole ennen kuultu. Välillä pelkäänkin, milloin tulee muutoksissa raja vastaan, vai onko tässä bändi, mikä kykenee vuodesta toiseen kehittymään aina enemmän ja enemmän.
YouTubesta löytyy kasa fanivideoita, jotka on omistettu nimenomaan rumpali KAIn hymylle. Onko hänen hymynsä sinusta ihana?
Elina: Ihanin. Tai olisi, ellen näin kyltymättömänä Aoi-fanina rakastaisi ennen kaikkea juuri Aoin hymyä. On silti aika lailla fakta, että Kain hymy vaikuttaa kuin auringonpaiste. Todella vaikea sitä katsellessa on olla hymyilemättä itsekin. Toisaalta kaikkien Gaze-poikien hymyt vaikuttavat minuun juuri näin. Jokaisella on oma persoonallinen hymynsä, myös Kailla.
Zebra: Täytyy myöntää, että eniten kiinnitän huomiota Reitan ja Rukin hymyihin (nauraa). Eli en osaa oikein sanoa Kain hymystä juuta tai jaata.
ne0wa: Koen Kain tosi hyvänä ja rehellisenä tyyppinä, ja totta puhuen miehenä olen myös sitä mieltä, että hänen hymynsä on ihana.
Genkaku: Kain hymy on ainakin hellyttävä, mutta onhan se myös ihana. Lähes poikkeuksetta kyseiset fanivideot saavat hymyilemään, oli takana kuinka huono päivä tahansa.
paramnesia: En voi kieltää, etteikö olisi. On aina ihanaa katsoa, kun joku on hyvällä tuulella eikä suotta peittele sitä.
Oletko koskaan lähettänyt jollekin bändin jäsenistä fanipostia? Jos et ole, niin tahtoisitko lähettää, ja jos tahtoisit, mitä sanoisit?
Elina: Lähetin kerran Uruhalle englanniksi fanipostia. Muistaakseni kehuin miehen kitaransoittotaitoja ja pyysin bändiä palaamaan Suomeen, koska heitä kaivataan täällä kovasti. Kun nyt mietin, koko viesti tuntuu jotenkin turhalta. Olisi mukavaa sanoa jotain hieman omaperäisempää.
Zebra: En ole aiemmin lähettänyt, eikä se oikeastaan ole pahemmin suunnitelmissa. Niin, mitä nyt joskus Twitteriin olen kommentoinut heidän twiittauksiinsa, mutta tätä nyt ei oikeastaan lasketa mukaan.
ne0wa: En ole lähettänyt, mutta jos lähettäisin, sanoisin, että älkää koskaan lopettako (kuten monet vk-bändit tekevät), vaikka mikä olisi. Ja pyyntöni olisi, että Ruki käyttäisi sanoituksissaan vähemmän englannin kieltä, koska japanin kieli on vain yksinkertaisesti paljon kauniimpaa, eikä englannin kieli ole eurooppalaisille kuuntelijoille yhtä siistiä kuin aasialaisille kuuntelijoille – ja japaninkielisiä kappaleita japanilaiset ymmärtäisivät paljon paremmin.
Genkaku: En ole, mutta haluaisin kyllä. Keskeinen sisältö viestissäni olisi varmasti suuren kiitoksen välittäminen yhtyeen jäsenille, sillä heidän musiikkinsa ja lyriikkansa ovat tulleet hyvin lähelle minua. Eritoten haluaisin kiittää Rukia ja Reitaa. Molempia siitä, että he ovat omilla tahoillaan rohkaisseet olemaan oma itseni, ja Reitaa myös siitä, miten hän inspiroi minua oman musiikillisuuteni kanssa.
paramnesia: En ole, mutta tahtoisin kyllä. Kertoisin bändille, kuinka paljon heidän musiikkinsa on vaikuttanut minuun henkisesti. En epäröisi kertoa haluavani heidän jatkavan uraansa vielä pitkään ja kannustaisin heitä pitämään kiinni siitä, mikä heitä ajaa tekemään noinkin hyvää musiikkia.
Vielä viimeiseksi, minkä kappaleen kuunteluttaisit ystävällesi, joka haluaa tutustua the GazettEn musiikkiin?
Elina: Mielestäni the GazettElla on vähän enemmänkin tähän tarkoitukseen sopivia kappaleita. Mitä kevyempää ja rennompaa musiikkia, sen parempi, koska kaikkiin ei vetoa DISCHARGEn yms. kaltaiset niin sanotusti raa'at kappaleet. Esimerkiksi SHIVERiin ja REDiin on todella helppo päästä sisälle ensimmäisellä kuuntelukerralla, ne ovat miellyttäviä ja jotenkin pehmeitä Gazen mittakaavassa, mutta eivät kuitenkaan massaa. Jos taas haluaisi jo ensimmäisellä kerralla näyttää uusille ihmisille, ettei bändin musiikki ole ihan niin leppoisaa, FILTH IN THE BEAUTYkin kelpaisi. Vaihtoehtoja on useita.
Zebra: Tuttuni ainakin tykästyi Miseineniin ensimmäisenä ja myöhemmin muihin kappaleisiin, joten soitattaisin varmaan sitten Miseinenin, jonkin lempikappaleistani tai sitten sellaisen kappaleen, joka vastaisi ystäväni musiikkimakua.
ne0wa: Riippunee ystävästä, mutta tällä hetkellä kappaleet olisivat Filth in the Beauty, Vortex tai Shiver, koska ne ovat meneviä ja kuulostavat mainioilta – ja saavat ainakin minun sydämeni pomppimaan.
Genkaku: Kuunneltavia kappaleita GazettElta on paljon. Sekä vanhemmasta että uudesta tuotannosta löytyy paljon kappaleita, jotka olisi hyvä kuunnella, sillä bändi on tehnyt paljon erilaisia kappaleita. Kuitenkin valitsisin jonkun uusimmista kappaleista; sellaisen, joka on lähellä yhtyeen nykyistä musiikkityyliä. Todennäköisesti linkittäisin hänelle Divisionilta Ibitsu-nimisen kappaleen. Tämä on tavallaan rauhallinen mutta myös menevä ja tuo hyvin esille, millaisilla vesillä GazettE liikkuu nykyisin.
paramnesia: Paha kysymys! Taion on yksi legendoista, mikä on osunut ja uponnut moneen ihmiseen. Useamman ihmisen olen saanut kiinnostumaan bändistä juuri edellä mainitun biisin avulla, etenkin kun olen avannut biisin synkkiä taustoja. Tästä moni innostui, koska huomasivat the GazettEn osaavan tehdä kappaleita aroista ja vaietuistakin aiheista.
JaME haluaa kiittää kaikkia paneeliin osallistuneita ajastaan ja mielipiteistään!
_____
Seuraavalla kerralla ääneen pääsevät
Mix Speaker’s,Inc.:in fanit, jotka voivat ilmoittautua mukaan lähettämällä sähköpostia osoitteeseen leonor(at)jame-suomi.com sisältäen seuraavat tiedot:
nimesi tai nimimerkki, jolla tahdot esiintyä, bändi, jonka paneeliin tahdot osallistua ja kysymysehdotukset, jos niitä on – ja saa sitä toki muutakin höpötellä, jos siltä tuntuu! Ilmoittautumisen eräpäivä on 25.11.2012.
Halutessasi voit ilmoittautua mukaan, ehdottaa kysymyksiä tai antaa palautetta myös täyttämällä alla olevan lomakkeen.
Jos sinulla on ehdotuksia seuraavien kertojen bändivalinnoiksi, kerro rohkeasti ideasi meille joko kommenttina tähän artikkeliin tai laittamalla sähköpostia yllä mainittuun osoitteeseen. Muista myös, että jos tunnet jonkun vierasmaalaisen henkilön, jonka tiedät tahtovan osallistua projektiin, JaME-tiimi kääntää mielellään kysymykset hänelle englanniksi!
Pidäthän myös mielessäsi, että sinun ei tarvitse olla kovan luokan fani ottaaksesi osaa paneeliin, vaan riittää, että pidät edes muutamasta yhtyeen kappaleesta!
