Fanina paikalla: An Cafen VIP-tilaisuus

Hartaasti paluuta odotettuaan An Cafen fanikanta paljasti kyntensä ja yllätti Neo Tokyon ylläpidon suurella koollaan: serverit kaatuivat useaan otteeseen liian suuren nettiliikenteen vuoksi. Myyntipäivää jouduttiin lykkäämään, ja ostajat vaativat toimivaa myyntiaikataulua. Monen mutkan ja takaiskun kautta VIP-liput menivät kuitenkin kuin kuumille kiville.

Sitten alkoi entistä tiiviimpi ja malttamattomampi aika – pojat saapuisivat pian Suomeen, eikä kukaan halunnut pysyä enää nahoissaan sisäistäessään tämän tiedon. Yleinen kevyt hysteria olisi sopiva sana kuvaamaan sitä malttamattomuutta, joka heräsi lokakuun vaihtuessa marraskuuksi. Sen päivän koitettua lähti käyntiin rantatuulessa värjöttely, joka toiselta nimeltään jonotuksena tunnetaan. Monet faniprojektit kiersivät keräämässä jonossa terveisiä faneilta An Cafen jäsenille. Ilmassa oli ehdotonta tervetuliaisten huumaa.

Viimeiset odotuksen hetket palkittiin lopulta Nosturin ovien avautuessa n. 40 minuuttia myöhässä ja VIP-lippujen ostaneiden päästessä sisään. Laminaatit jaettiin ovella, jonka jälkeen jokainen oli jo riisumassa ylimääräisiä vetimiä päältään ja etsimässä fanilahjojaan laukkujensa pohjalta. Narikkaan vaatteiden jättämisen jälkeen malttamattomina fanit kerääntyivät kasaksi portaikkoon johtavan oven tietämille, jolloin oli aika kohdata itse musiikin mestarit. Pojat astuivat tilaan, ja seinät raikuivat innostuneista huudoista.

Jokainen oli iloisella mielellä, varsinkin yu-ki, joka hyppeli paikalle energisesti loistaen. Jäsenet muodostivat rivin narikan tiskin taakse ja aloittivat esittelemällä itsensä. Tässä kohtaa syttyi sievoinen pettymys, olihan faneille luvattu teekutsut. Nyt tilanne vaikutti paljolti pressitilaisuudelta, eikä kukaan syönyt tai juonut mitään.

terukin kiitettyä faneja paikalle tulemisesta huonosta säästä huolimatta, tulkki kysyi, josko faneilla olisi kysyttävää itse An Cafelta. Joko ujous iski tai kenelläkään ei yksinkertaisesti ollut mitään erikoista kysyttävää. Olikin siis aika antaa fanilahjat ja tervehdykset itse jäsenille yksitellen. Fanit muodostivat jonon ja kättelivät jokaista jäsentä omalla vuorollaan. Hieman hämmennystä jäsenten kasvoilla oli nähtävissä, sillä eihän heidän kulttuurissaan tervehdittäessä ensimmäisenä tarjota kättä.

Lavallekin tuotu faniprojektina tehty lakana sai mikun haukkomaan henkeään. "Tämä tulee lavalle" taisi olla hänen kommenttinsa. Viimeisenä rivissä ollut kanon antoi jokaiselle nimikirjoituksin varustetun julisteen ja pienen paketin, joka sisälsi fanitavaraa.

Lahjojen, kättelyiden ja halien jälkeen fanit pääsivät samaan polaroid-kuvaan yhtyeen jäsenien kanssa. Oli mielenkiintoinen kokemus seistä niinkin lähellä ihailemaansa yhtyettä.

Nopeaan loppui sekin ilo. Toinen osuus oli silti yhä tulossa. Riemuiten fanit kapusivat portaat ylös saliin ja sytyttelemään valotikkujaan. Teetä ei saatu, mutta seura oli mitä parhainta. Nyt oli aika jäädä odottamaan h-hetkeä.


Keikkakuvista kiitos Anna Nikkiselle.