Arvostelussa illionin tuore ja kokeellinen debyyttialbumi.
RADWIMPSin nokkamiehenä parhaiten tunnettu Yojiro Noda julkaisi nimellä illion ensimmäisen sooloalbuminsa UBUn. illionina hän suuntaa kohti Euroopan lavoja. Se on tavoite, jota pääbändillä ei ole ollut. Laulaja-lauluntekijän soolodebyytti on kaukana RADWIMPSin helposta poprockista, ja tällä albumilla Noda on laajentanut musiikillista ilmaisuaan enemmän kansanmusiikin ja vaihtoehtorockin suuntaan.
En tiennyt lainkaan, mitä odottaa albumista: RADWIMPS on kuulunut jo vuosien ajan suosikkiyhtyeisiini, mutta nähdessäni ensimmäisen musiikkivideon, Mahoroban, olin hieman hämmentynyt. Kappale on outoa autotunen värittämää futuristista poppia, enkä aluksi ymmärtänyt sitä. Kuitenkin nyt albumin kuunneltuani, aloin pitää siitä huomattavasti enemmän. Kappale ei kuitenkaan kuvastanut kovin hyvin albumin kokonaisuutta, ainakaan musiikkityyliltään. Levy on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia musiikillisia kokeiluja, ja Noda on halunnut irroittaa albuminsa pääbändilleen luomista kaavamaisista popkappaleista.
Albumin aloitus- ja lopetuskappaleet Brain Drain ja Birdie ovat kauniita balladeja, jotka muodostavat hyvän kuvan albumista. Brain Drainissa pianoballadiin yhdistyy nykivä rumpukomppi, Birdie taas on kovin perinteinen popkappale. Nodan englanti on varsin hyvää, ja se välittää molempien kappaleiden tunnetilat tehokkaasti saaden tekstit tuntumaan henkilökohtaisemmalta. Toisessa kappaleessa, Aiwagumassa, päästään aivan erilaisiin tunnelmiin. Kappale alkaa moniäänisellä kansanmusiikkimaisella laululla, jonka taustalle tulevat sähkökitarat ja rytmisoittimet luovat erikoisen mutta toimivan kontrastin. Yhdennessätoista kappaleessa, Gasshow'ssa, päästään samoihin tunnelmiin, tosin modernien rocksoittimien kirjon sijaan kuullaan muun muassa taiko-rumpuja. Eniten Nodan pääbändin kappaleita muistuttavat Beehiven rytmikäs poprock, jossa on jo RADWIMPSin kappaleista tutut nykivät rummut ja funkahtava kitara, ja Especiallyn naiivilla tekstillä varustettu rullaava poplallatus. Myös Finger Printin raskaahkoissa kitaroissa on jotain pääbändiin viittaavaa.
Levyn ehdottomasti erikoisin ja mielenkiintoisin kappale on levyn puoleenväliin sijoitettu Gamma. Sen kantava teema on rullaava pianokuvio, jonka päälle yhtyvät tökkivät rummut ja erilaiset elektroniset instrumentit. Noda räppää kappaleen selkeällä englannilla ja sen tunnelma on synkempi ja pessimistisempi kuin muilla albumin kappaleilla. Jo mainitsemieni kappaleiden lisäksi levylle on sijoitettu joitakin singer-songwriter -kappaleita, joissa Noda laulaa yksinkertaisten taustojen päälle. Suurimmassa osassa Noda säestää itseään pianolla tai kitaralla ja taustalla rämisevät erikoiset rumpuloopit ja muut elektroniset elementit. Musiikillisesti nämä eivät joka kerta ole kovin erikoisia, mutta niissä pääpaino on teksteillä. Lauluosuudet ovat muutenkin levyllä erinomaisia. Moniäänistä laulua löytyy lähestulkoon jokaisessa kappaleessa ja Nodan ääni soi miellyttävänä läpi levyn. Tuntuu myös hyvältä kuunnella levyä, jossa ymmärtää suurimman osan kappaleista
illionin albumilla tekstit ovatkin tärkeimpiä osia. Nodan tarinoiden kertojat ovat usein introverttejä ja rankasti sisäänpäin kääntyneitä. He kuitenkin havainnoivat ympäristöään tarkasti, mutta pääbändinsä teksteistä poiketen ote on pessimistisempi. UBU oli itselleni kuuntelukokemuksena eräs parhaista pitkiin aikoihin. Levy on pitkä, 14 kappaletta, mutta se piti otteessaan koko kestonsa ajan. Levylle ei ole päätynyt yhtään hutia, vaan kaikilla kappaleilla on selkeä paikkansa kokonaisuudessa. Kappaleet muodostavat selkeän kaaren ja mielestäni albumi on parhaimmillaan kokonaisena kuunneltuna. En voi kuin toivoa, että Noda jatkaisi tämänkaltaisen musiikin tekemistä, sillä hän on päässyt selvästi toteuttamaan ideoitaan täysin vapaalla kädellä. Suosittelen albumia kenelle tahansa, joka osaa arvostaa hyvää popmusiikkia hieman valtavirrasta poikkeavalla tavalla toteutettuna. Levyä on saatavilla Warner Brothers Recordsin julkaisuna sekä Euroopassa että Japanissa. Projektin suuntautumisesta länsimaihin kertoo se, että albumi julkaistiin Briteissä ennen Japania.
