Arkistojen kätköistä: Laulaja-pianisti Ayano Onoderan haastattelu

JaME löysi Ayano Onoderan työpajastaan Pariisista pari päivää ennen naisartististin konserttia Sunsidessa 8. toukokuuta 2006. Haastattelussa auttoi hänen ystävänsä, sillä vaikka Onodera ymmärtää ja puhuu hiukan ranskaa, hän halusi nyt ilmaista itseään japanin kielellä.


Kertoisitko hiukan itsestäsi niille, jotka eivät vielä tiedä sinua?

Ayano Onodera: Tällä hetkellä työskentelen Tokiossa, jossa olen esiintynyt monissa eri konserteissa. Kirjoitan kappaleeni japaniksi, en englanniksi tai ranskaksi. Musiikkini laatu on yksinkertainen. Yritän ilmaista tunteeni perusmusiikin kautta, koska haluan sen olevan yhtä puhdasta kuin vesi. Kappaleet riisumalla musiikkityylistäni tulee japanilaisen taiteen muoto, jota arvostetaan sen yksinkertaisuuden takia.

Mikä sai sinut aloittamaan pianon soiton nelivuotiaana?

Ayano Onodera: Löysin musiikin ja herkkyyteni sitä kohtaan ollessani päiväkodissa. Mozartin sävellys sytytti minut elämässäni niin aamulla, lounaalla, päiväunilla ja niin edelleen sillä tavalla, että minun täytyy kiittää Mozartia siitä, että valitsin musiikin. Päiväkodilla oli piano, jolla yritin soittaa kaikkea mitä kuulin. Eräs tarhatädeistä ehdotti äidilleni, että minun pitäisi opetella soittamaan pianoa.

Ovatko Mozartin teokset jättäneet jälkensä sinuun?

Ayano Onodera: Tavallaan. Mozartin yksinkertaisten sävellysten ansiosta pystyn rentoutumaan jo ensimmäisen kappaleen aikana. Hänen musiikkinsa on kuin kotelo, joten hänen musiikilleen on helppo antautua.

Hiroki Miyano, joka on soittanut aikaisemmin yhdessä Earl Klugh'n kanssa, ja jota on jopa kiitetty hänen albumillaan, auttoi sinua säveltäjäurasi alussa. Kertoisitko hiukan siitä kuinka tapasit tämän lahjakkaan kitaristin, ja miten päädyit tähän alaan?

Ayano Onodera: Kaukaisten ystävien avulla minulle informoitiin, että Hiroki Miyano suunnittelee konserttia. Menin sinne ja se oli todella shokeeraava positiivisellä tavalla. Olen aina pitänyt hänen musiikistaan ja myös hänen käytöksestään. Tunsin, että minun täytyi ilmaista tunteeni hänelle konsertin aikana. Kerroin hänelle, että kuunnellessani hänen musiikkiaan tunsin olevani lähellä häntä. Siihen aikaan en tuottanut musiikkia vielä samalla tavalla, soitin vain pianoa. Hiroki Miyano kysyi, että sävellänkö musiikkia. Vastasin siihen, että olin vain harjoittanut hiukan pianolla. Hän halusi minun soittavan kappaleen hänelle, joten yritin tosissani miettiä jotain, mitä olin aikaisemmin säveltänyt. Soittaessani hän pyysi minua laulamaan mukana. Silloin tunsin, että minun pitäisi jatkaa tällä tavalla, eikä minulla ollut minkäänlaisia aikomuksia muuttua millään tavalla. Hän muistutti, että tälläisten ajatusten sovittaminen on vaikeaa.

Lauloitko silloin ensimmäisen kerran jonkun henkilön edessä?

Ayano Onodera: Kyllä, tai ainakin se oli ensimmäinen kerta, kun lauloin omia sävellyksiäni. Olen aikaisemmin ollut cover-bändeissä.

Oletko yhä ollut yhteydessä Hiroki Miyanon kanssa? Hänhän soitti myös kitaraa kahdella albumillasi. Mistä tämän yhteistyön idea syntyi?

Ayano Onodera: Kyllä, koko ajan. Hiroki Miyano on tunnettu jazz-kitaristi, mutta hän soittaa kitarallaan monenlaista tyyliä: flamencoa, latinalaista ja muunlaista musiikkia. Yritän vieläkin hahmottaa hänen tyyliään näistä vaihtoehdoista.

Urasi alkuvaiheilla yritit perustaa ryhmän, mutta olet nyt keskittynyt soolouraan. Miksi tämä muutos tapahtui?

Ayano Onodera: Ryhmän jäsenenä on tärkeää kunnioittaa jokaisen mielipidettä. Erilaiset artistit tulkitsisivat sävellyksiäni, ja lopulta musiikkini tuotettaisiin heidän tulkintojensa mukaan - en halunnut sitä alun perinkään. Oman tulkintani kunnioittamisen vuoksi tykkään olla tietynlaisessa artistiryhmässä. Eli valitsen artistit sävellyksieni mukaan.

Mitä olet oppinut klubeilla soittaessasi?

Ayano Onodera: Hmm, vaikea kysymys! (nauraa) Sen ja studiossa äänittämisen välillä on todella paljon eroja. Ympäristö vaikuttaa minuun helposti. Jos yleisö on erilainen jokaisella soittokerralla, niin on myös ympäristönikin. Nämä elementit vaikuttavat musiikkin lopputulokseen. Opin tämän keikkaillessani.

Yleisöstä puheen ollen, soittaessasi ranskalaiselle yleisölle, yritätkö tuoda musiikkiasi esiin eri näkökulmasta ympäristönmuutoksen takia?

Ayano Onodera: Noh, otan yleisön vastaan samalla tavoin kuin Japanissa. Yritän pysyä samana, koska haluan pysyä uskollisena musiikilleni. Joskus Ranska tuo kuitenkin tärkeitä mahdollisuuksia, jolloin keskityn enemmän yleisön tulkintaan.

Mikä kiinnostaa sinua eniten: soittaminen, säveltäminen vai laulaminen?

Ayano Onodera: Tämä on myös aika vaikea kysymys. Tunnen itseni onnellisimmaksi laulaessani. Mutta säveltäessä ilo, jota koen, on paljon keskeisempää, koska teen jotain konkreettista. En ole vielä sillä tasolla, mitä toivoisin pianon soittamisesta, joten en ole sitä tehdessäni vielä niin onnellinen.

Musiikkityylisi on aika vaihteleva: siitä löytyy traditionaalista vivahdetta, joka muuttuu jazz-tyyliseksi, mutta soveltaa myös pehmeän kuuloista balladia sekä latinalaista musiikkia. Haluaisitko luoda yhdenlaisen tyylin, vai oletko mielummin avoinna kaikenlaisille genreille?

Ayano Onodera: En tee musiikistani tarkoituksella latinalaista, traditionaalista tai jazzia, mutta en kiellä etteikö musiikistani löydy erilaisia tyylejä. Säveltäessäni olen kiinnostunut tietynlaisesta tyylistä. En pysty kuvittelemaan muuttuvani vuosien varrella, mutta tällä hetkellä olen kiinnostunut Kiboussa käyttämästäni instrumentista, kotosta. Minulla on paljon ideoita sen käyttötavoista.

Kuinka löysit koto-soittimen ja mikä sai sinut käyttämään sitä sävellyksissäsi?

Ayano Onodera: Koto on vanha, tunnettu soitin Japanissa. Ajattelin sitä ensimmäisenä silloin, kun sävelsin Kiboun ensimmäisen kappaleen, Mezamen, jonka suunnittelin alun perin pianolle. Japanissa musiikkiani ajatellaan popmusiikkina ja tämän soittimen käyttö popissa on todella harvinaista; minusta tuntuu, että olen ainoa joka niin on tehnyt. Se oli todella mielenkiintoinen kokemus. Olin ollut aikaisemmin koto-konsertissa ja kiinnostuin tästä soittimesta. Koto ja sen kielet ovat todella pitkiä (noin 180 senttimetriä). Viimeisen nuotin soittaessa se tuottaa voimakkaan kuuloisen äänen, joka vain kovenee. Pidän siitä todella paljon.

HARU#-kappale antaa kuvan vanhan ajan Pariisista. Halusitko tämän efektin olevan näkyvillä?

Ayano Onodera: Kyllä, Japanissa ollessani kuvittelin Pariisin noin.

Inspiroiduitko kappaleen tekoon tietyistä artisteista?

Ayano Onodera: En kenestäkään tietystä. Inspiraatio tuli enemmän televisiosta kuuluneesta musiikista, tai mitä kuulin vanhoista ranskalaisista elokuvista.

Mistä elokuvista esimerkiksi?

Ayano Onodera: Olen unohtanut nimet, mutta pidän todella paljon Francis Laista. (Francis Lai on tunnettu ranskalainen säveltäjä, joka tunnetaan muun muassa elokuvista Love Story ja Bilitis).

Un homme et une femme? (Mies ja nainen)
Ayano Onodera: Kyllä, aivan varmasti.

Olet perustanut oman tuotantoyhtiön, UtoUto Musicin. Miksi valitsit tämän nimen ja miksi ylipäätään perustit yhtiön?

Ayano Onodera: UtoUto Music, koska se matkii hengellistä tilaa, joka vallitsee mielen juuri ennen nukahtamista; tyyntä tilaa. Kuten sanoin haastattelun alussa, haluan musiikkini olevan yhtä puhdasta kuin vesi sen rientäessä ihmisten korviin. Sen lisäksi pidän siitä, miltä UtoUto kuulostaa!

Jos vain pystyn perustamaan oman levy-yhtiön, niin miksipäs ei. Kuten sanoit, musiikkini on jazzin, popin, traditionaalisen sekä muun musiikin sekoitus. Kun halusin myydä musiikkiani japanilaisessa musiikkikaupassa, henkilökunta ei tiennyt mihin tyylihyllyyn minut laitettaisiin. Kun yritin tavata rockmusiikkiin keskittyneiden yhtiöiden kanssa, he sanoivat, että musiikkini ei ollut rockmusiikkia. Sama juttu jazzin ja popin kanssa. Oli hankalaa löytää levy-yhtiö, joka pystyisi ottamaan vastaan musiikkini. Tavoitteeni on löytää muutkin osat maailmassa musiikillani, ja jotta voin saada tämän tavoitteen läpi, minun täytyi löytää professionaalinen alusta itselleni.

Haluatko myydä albumeitasi Ranskassa?

Ayano Onodera: Kyllä, se olisi ihanaa.

Albumeittesi taiteesta löytyy Ayakuma-niminen maskotti, joka on kotoisin onlinegalleria HORY'S WORLDista. Kuinka löysit tämän sivuston ja miksi valitsit juuri tämän hahmon?

Ayano Onodera: Tunnen taitavan kuvittajan, Horyn, joka loi nämä hahmot minulle. Hän tarjosi tätä hahmoa minulle, koska se esitti minua.

Joten tiesit hänet entuudestaan?

Ayano Onodera: Kyllä, olen aina arvostanut hänen teoksiaan.

Suunnitteletko kutsuvasi muita artisteja levy-yhtiöösi?

Ayano Onodera: Tällä hetkellä en, koska jo nyt minulla on jonkin verran ongelmia taloudellisella puolella, tämä on todella iso investointi. Jos työskentelen toisen artistin kanssa yhtiössäni, mukaan tulee mainonta, tiedotus sekä lehdistö. Jos joku ottaisi tämän vastuulleen, tulisi hänen ajatella kaikkia näkökulmia tarkasti. Jonain päivänä voin toivottavasti osallistua tämänlaiseen sopimukseen.

Jos ajattelet kaikkia sävellyksiäsi, mikä muistuttaa sinua eniten ja miksi?

Ayano Onodera: Taas vaikea kysymys! (nauraa) Se olisi Kibou, toisen albumini viimeinen kappale. Se kuvaa tämän hetkistä tunnetilaani parhaiten; kuinka pitkälle pääsemme unelmiemme kanssa? Tätä asiaa toistan itselleni tällä hetkellä.

Millaisia unelmia sinulla on?

Ayano Onodera: Toivoisin musiikkini saavan huomiota. Rakastan säveltämistä, joten olisi unelmani saada kaikki kuulemaan sitä. Haluan yhdistää ihmisten ajatukset ja sielut musiikkiini.

Miksi päätit tulla Ranskaan?

Ayano Onodera: Soitin aluksi pääasiassa klassista musiikkia. Kun kyseessä on klassinen musiikki, saatamme aina ajatella Eurooppaa. Löysin kaikenlaista musiikkia: brasilialaista, afrikkalaista, itämaista. Opin, että vain Pariisissa löytyy tälläinen valikoima. Myös Lontoossa ja New Yorkissa löytyy samantyylistä musiikkia. Mutta koska minulla on klassisen musiikin tausta, valitsin Pariisin. Olen aina ollut kiinnostunut tänne tulosta.

Kaipaatko jotain Japanista?

Ayano Onodera: Juuri nyt en mitään. Olen yhteyksissä perheeni ja ystävieni kanssa internetin kautta.

Suunnitteletko tämän esiintymisen jälkeen uusia konsertteja Ranskassa, Euroopassa tai Japanissa?

Ayano Onodera: Haluan keikkailla kaikkialla, mutta juuri nyt Sunsidessa olleen konsertin jälkeen haluaisin esiintyä Pariisissa ja Euroopassa yhä useammin. Vuoden 2006 aikana palaan Japaniin konsertoimaan.

Keiden ranskalaisten artistien töitä arvostat?

Ayano Onodera: Claude Debussyn, Michel Pertruccianin, Henri El Salvadorin, Serge Gainsbourgin, Francoise Hardyn, Edith Sparrowin ja Barbaran.

Kuinka löysit heidät?

Ayano Onodera: Äidillä oli näiden ranskalaisten artistien levyjä.

Mitään muita ajankohtaisia artisteja?

Ayano Onodera: Sylvain Chauveau ja Carla Bruni.

Oletko harkinnut työskentelemistä ranskalaisten artistien kanssa?

Ayano Onodera: Kyllä olen. Olen ideoinut projektia, mutta en saa kertoa asiasta enempää.

Yksi konsertin artisteista, Alfonso Pacin, soittaa erilaisia instrumentteja. Hän on esiintynyt yhdessä monenlaisten artistien kanssa, ja on yhteydessä niin tangon, jazzin kuin argentiinalaisen musiikin maailmaan. Kuinka sait hänet esiintymään tässä konsertissa?

Ayano Onodera: Minulla on itse asiassa ystävä, joka on tunnettu jazz-pianisti ja jonka tapasin Tokiossa. Kerroin Gerardo di Giustolle lähteväni Pariisiin ja pyysin häneltä joitain neuvoja. Sanoin, että minun täytyisi tavata muusikko, joka ymmärtäisi musiikkiani. Hän kertoi Alfonso Pacinista, joten menin Sunsideen nähdäkseni Tregua-nimisen bändin konsertin. Alfonso soitti bändissä, ja koska olin liikuttunut hänen esiintymisestään, pyysin häntä työskentelemään kanssani. Hän on todella vaikuttava muusikko.

Kuinka tapasit Guillermo Benavidesin, joka on esiintynyt aktiivisesti jazz-konserteissa?

Ayano Onodera: Tapasin hänet Alfonson kautta. Aloin soittamaan Alfonson kanssa ja eräänä päivänä hän sanoi tuntevansa jonkun, joka saa musiikkini kuulostamaan upealta hänen kontrabassollaan. Hän on todella taitava kontrabasson soittaja.

Miksi valitsit tämän kokoonpanon soittamaan konsertissasi?

Ayano Onodera: Soitin Tokiossa aina kahden ihmisen kanssa. Minulle oli siis luontevaa etsiä kaksi muuta soittajaa. Tokiosta ei tosin löydy montaa kontrabasson soittajaa.

Kumman luot ensin säveltäessäsi: musiikin vai lyriikat?

Ayano Onodera: Musiikin! Täytän sanoitukset musiikin ja fiiliksieni mukaan.

Toisella albumillasi Kiboulla on vähemmän instrumentaalisia osuuksia kuin ensimmäisellä. Halusitko luoda tunnelman, joka oli intiimimpi ja henkilökohtaisempi?

Ayano Onodera: Kyllä, halusin luoda läheiselleni jotain paljon henkilökohtaisempaa. Albumi rakennettiin tällä menettelytavalla: yksi kappale äänitetään vain yhdellä instrumentilla. Sooloartistina minun täytyy aina liikkua eteenpäin. Yritän jättää ylimääräiset asiat pois. Tämän albumin jälkeen olen kiinnostunut luomaan uusia kappaleita niin vähillä instrumenteilla kuin vain mahdollista.

Jos musiikissasi olisi jokin viesti, jonka haluat kertoa, mikä se olisi?
Ayano Onodera: Musiikissani ei ole olemassa vain yhtä viestiä. Yritän kertoa jokaiselle maailmassa, että rakkaus ja onnellisuus on olemassa. Musiikistani löytyy tuonlaisia ideoita ja jos ihmiset ymmärtävät ja toteuttavat ne, tavoitteeni on täytetty.

Kiitos erittäin paljon.

Ayano Onodera: Kiitos.

JaME kiittää Ayano Onoderaa ja Shizuka Takahashia haastattelun mahdollistamisesta.