THE NOVEMBERS tarjoaa unenomaista popmusiikkia syntymästä.
Gift on THE NOVEMBERSin vuonna 2012 julkaisema minialbumi. Sen teemana on syntymä, ja kappaleet on sävelletty tämän aiheen ympärille. Synkästä ja melankolisesta ilmapiiristä tunnetulle bändille tämä on jännittävä ratkaisu, joka kuitenkin selittyy myöhemmin julkaistavalla kuolemaa käsittelevällä minialbumilla.
Gift alkaa juhlavasti kappaleella Moiré. Se tulee itselleni täysin puun takaa. Poissa on se melankolinen kitararock, joka aikanaan sai minut tutustumaan bändiin. Sen sijaan äänikuvaa värittävät puhallinorkesteri, jylhät rummut ja juhlalliset jouset, joiden päällä Yusuken ääni soi kuulaana ja korkeana. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella, tavallaan kappale on upea irtiotto kaikesta aiemmasta, mutta se ei silti ole sävellyksenä aivan napakymppi. Kappale avautuu hitaasti, mutta usean kuuntelukerran jälkeen se saa minut pauloihinsa. On tämä yhä se bändi, johon aikanaan tykästyin.
Toisena kuultava Harem alkaa hypnoottisella ulinalla, jonka jälkeen kuulen jälleen tutumpaa THE NOVEMBERSia. Kitarat helisevät kirkkaina luoden kontrastia matalana möyrivään bassoon ja jopa marssittavaan rumpukomppiin. Kappale kuulostaa todella kauniilta ja sen tunnelma on edellisen kappaleen mahtipontisuuteen verrattuna unenomainen. Pidän tästä tunnelmasta paljon, vaikka japanintaitojeni puutteellisuuden takia en saa sanomasta kiinni. Kuitenkin kaiken unenomaisuuden keskellä on viittauksia bändin aggressiivisempaan tuotantoon.
Reunion with Marr viittaa jo nimeltään Johnny Marriin, brittiläisen The Smithsin pääasialliseen biisintekijään. Kappale kuulostaakin paljon nimeltään. Se on kaunis ja menevä popkappale, joka jättää jälkeensä kuitenkin hieman surumielisen tunnelman. Se on rytmikkäämpi kuin muut albumin kappaleet, ja pitää kuulijan paremmin otteessaan. Tähän kappaleeseen jää koukkuun, ei siitä voi muuta sanoa. U tom nukara alkaa hitaasti akustisella kitaralla luoden nostalgisen tunnelman. Kappale etenee verkkaisesti kehitellen itseään pitkin matkaa. Vaikka nautin sen tunnelmasta, se on hieman liian pitkä ja muuttumaton pitääkseen mielenkiintoni kasassa.
Viides kappale, Slogan, alkaa rytmikkäästi rummuilla ja bassolla. Niiden päälle Yusuke laulaa tällä levyllä tutuksi tulleella herkällä tavallaan. Kertosäkeessä kappale yltyy hienoiseen mahtipontisuuteen verrattuna säkeistöjen minimalistisuuteen. Kappale luo iloisuudellaan hyvää kontrastia U tom nukaran synkkyyteen ja onkin hyvä piristys albumille. Gift sulkee albumin palaamalla aloituskappaleen tunnelmaan. Se alkaa juhlavilla puhaltimilla, mutta mahtipontisuuden sijaan sen tunnelma on henkilökohtaisempi ja läheisempi. On kuin Yusuke puhuisi suoraan kuulijalle. Erityisesti kylmät väreet lyriikoissa aiheuttaa kohta, jossa hän pyytelee anteeksi. Kappale päättyy Yusuken kiitokseen ja taputuksiin.
Gift on erikoinen minialbumi. Sillä ei kuulla räimiviä kitaroita, surisevaa bassoa tai eläimellistä rääkymistä. Monelle bändin fanille tämä oli pettymys. Itse kuitenkin nautin minialbumista yllättävän paljon. Se osoitti kuinka hyviä popkappaleita ja tunnelmia THE NOVEMBERS osaa luoda, mutta se ei kuitenkaan kangistunut tavallisten poplaulujen muottiin. Kaiken kaikkiaan tämä unenomainen pop toimii todella hyvin, mutta se vaatii keskittymistä. Tämä minialbumi jättää odotuksen Fourth Wallin synkempiä teemoja kohtaan.
