Faneilla on asiaa! -projekti on JaME Suomen tempaus sivuston ilmeen piristämiseksi. Tavoitteena on tarjota lukijoillemme tavallisten yhtyeiden haastattelujen, keikkaraporttien ja julkaisujen arvostelujen lisäksi myös jotain hieman omaperäisempää, ja mikä parempi tapa tehdä se kuin antaa puheenvuoro itse lukijoille. Tarjoamme mahdollisuuden sukeltaa kanssakuuntelijoiden ajatuksiin ja saada selville, mitä he todella ajattelevat mistäkin yhtyeestä. Mikä parasta, voit itse halutessasi ottaa osaa kysymyspaneeliin, jossa haastattelemme vuoron perään eri bändin kuuntelijoita. Annetaan siis suunvuoro faneille ja selvitetään, mitä heidän mielessään liikkuu, mikä on heidän tarinansa kunkin yhtyeen kuuntelijana, miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä ja paljon muuta!
Moi! Kuka olet ja miten tutustuit Gacktiin?
Aysha: Hola, olen Aysha, 24-vuotias tuusulalainen. Törmäsin Gacktoon ensimmäisen kerran, kun tutustuin nykyiseen hyvin läheiseen ystävääni lukion ensimmäisellä luokalla. Hänen mappinsa/vihkonsa kanteen oli teipattu kuva
hyvin viehättävästä, jopa eteerisen naisellisesta aasialaisesta henkilöstä perinteisissä vaatteissa, ja totesin, että ”onpas kaunis nainen”, johon kaverini totesi, että ”tuota, se on Gackt ja se on mies…”. Kinastelimme asiasta varmaan puoli vuotta, kunnes jouduin myöntämään asian laidan *naur*. Kuuntelin silloin muutamia kappaleita, joista pidin kovasti, mutta erinäisistä syistä aloitin kuuntelemisen kunnolla vasta kesällä 2007.
Alice: Moi. Kuljen netissä nimellä Alice (olen suomalainen) ja tutustuin GACKTiin ensimmäisen kerran 4 vuotta sitten.
Maria: Moikka! Olen Maria, pian 23-vuotias Dear (Gackthan siis kutsuu fanejaan nimellä Dears) Imatralta. Gacktin musiikkia kuulin ensimmäisen kerran olisikohan se ollut vuonna 2006, kun tuttavani suositteli minulle videoita, joiden joukossa oli Gacktia. Se ei kuitenkaan ollut varsinaista rakkautta ensikuuntelulla, nimi vain jäi jonnekin mielen sopukoihin talteen, ja Dear lasken olleeni vasta vuodesta 2011, jolloin törmäsin Gacktin musiikkiin täysin sattumalta uudelleen, en edes muista mitä kautta, mutta sille tielle sitten jäin!
Miksi juuri Gackt? Mikä artistissa viehättää? Mikä tekee hänen musiikistaan juuri sinulle erityistä?
Aysha: Minulle Gackt oli virkistävää vaihtelua useamman vuoden rock- ja heavy-vaiheille, koska hänen kappaleensa ovat meneviä, niissä on innostava tempo ja ne ovat monipuolisia (yhden kappaleen alussa odotin jopa räppiä *naur*). Hänestä löytyy myös useita puolia - varsinkin, jos tutustuu hänen koko tuotantoonsa. Erityisesti hänen vanhemmat kappaleensa ovat vuosien jälkeenkin vetovoimaisia ja saavat virtaamaan suonissa sen saman innostuksen, jonka tunsin kyseisiä kappaleita ensimmäisen kerran kuunnellessani. Ehkä se, että hänen kappaleensa ovat vielä tänäkin päivänä nostalgisia - jopa hiukan uudemmatkin - on hänen voimansa.
Alice: Kuunneltuani enemmän hänen tuotantoaan ja tutustumalla häneen paremmin, jokin hänessä vaan veti puoleensa. Mikä sitten hänen musiikista tekee erityisen... Vaikea selittää.
Maria: Gackt on uskomaton monitaituri niin muusikkona, näyttelijänä, kirjailijana jne., ja hänen tuotannostaan löytyy materiaalia monipuolisesti jokaiseen tunteeseen, mielialaan, tilanteeseen ja kaikkeen mitä vain voi keksiä! Musiikista puhuttaessa, hänen äänensä on kaunis ja miellyttävä kuunnella, sävellykset mielenkiintoisia ja vaihtelevia, sanoitukset tunteikkaita ja syvällisiä (mutta myös kepeitä ja hauskojakin kappaleita löytyy!). Gacktiin ei oikein voi kyllästyäkään, hänen tuotantonsa (enkä nyt puhu ainoastaan cd-levyistä!) ja fanitavaravalikoimansa ovat niin laajoja, että aina löytyy jotain itselle uutta ja kiehtovaa, ja itselle jo tutusta materiaalista oppii löytämään aivan uusia ulottuvuuksia ajan kanssa! Vaikka en häntä tietenkään henkilökohtaisesti tunnekaan, niin voisin silti sanoa hänen olevan kovin miellyttävä ja rakastettava persoona myös noin yleisesti ottaen. Kaikkine puolineen Gackt on juuri sellainen henkilö, jota ihailen syvästi. Jotenkin kummasti hän vain on jättänyt jälkensä sydämeeni, ehkä lähtemättömästi.
Mikä oli ensimmäinen kappale, jonka kuulit Gacktilta? Mitä ajatuksia se herätti? Kerro ensivaikutelmastasi artistiin.
Aysha: Ensimmäinen kappale oli
Vanilla, kuten varmasti monilla muillakin ikäisilläni, ja kaverini laittoi minut myös lukemaan käännökset sanoista ja katsoimme samalla musiikkivideon. Ensinnäkin minulle tuli Gacktosta vaaleine hiuksineen mieleen Cloud Final Fantasy 7:sta, mikä ei ollut yhtään paha asia. Laulu (ja sanat) tekivät hänestä nopeasti omanlaisensa, mielenkiintoisen ja hyvin erilaisen laulajan. Voisi sanoa, että hän oli kaipaamallani tavalla erilainen persoona ja artisti kuin ne, joita olin kuunnellut kolmen vuoden ajan aiemmin.
Alice: Ensimmäinen kappale, jonka kuulin, oli yllätys yllätys Vanilla ja heti sen perään Mizerable. Pakko tunnustaa, että aluksi jostain syystä en mieltynyt hänen musiikkiinsa. Tosin vähän ajan päästä palasin uudestaan kuuntelemaan sitä ja no... En vaihtaisi sitä mihinkään.
Maria: Ensimmäinen kuulemani kappale Gacktilta oli, mikäs muukaan kuin Vanilla. Kuulin kappaleen katsoessani tämän kuuluisan live-videon Mars-kiertueelta ollessani 15-vuotias, ja ensivaikutelma videosta oli että: ”Mitä ihmettä minä juuri katsoin?!” *nauraa* Mutta sitten itse musiikkiin keskityttyäni pidin kappaletta oikein mukavan kuuloisena, vaikka sanoituksesta minulla ei tietenkään ollut pienintäkään ideaa. Mutta päähän se jäi soimaan! Muutamia kertoja kappaletta kuuntelin, mutta siihen se sitten jäi. Vielä silloin minulle ei jäänyt Gacktista artistina juuri minkäänlaista mielikuvaa. Sitten myöhemmin herraan uudelleen törmätessäni ensimmäisenä päädyin kuuntelemaan kappaleen Ghost, jonka Requiem et Reminiscence II -livevideo sai minut täysin mukaansa, ja siitä innostuneen aloin etsiä myös muita hänen kappaleitaan - ja tykästyin lopullisesti.
Gacktin ääntä on kuvattu yhdeksi erikoisimmista ja persoonallisimmista lauluäänistä. Mikä on oma mielipiteesi asiasta?
Aysha: Gacktolla on persoonallinen ja joltain kantilta erikoinenkin ääni - ei hän varmaan muuten olisi päässyt antamaan ääntään useammalle kuin yhdelle animaatiohahmolle ja vielä päätynyt mukaan vocaloideihinkin. Myöhemmin j-rockia kuunnellessa olen kuitenkin löytänyt omasta mielestäni vielä erikoisempia ja persoonallisimpia ääniä, niin etten voi sanoa hänen lauluäänensä tekevän enää niin suurta vaikutusta, mitä se teki vuosia sitten, jos kuulisin sen ensimmäisen kerran nyt. Tietenkin, kun kuulen hänen äänensä, tunnistan sen aika varmasti ja reagoin siihen hyvällä tavalla.
Alice: GACKTin ääni on puhdas ja voimakas. Sitä voisi kehua maasta taivaaseen, mutta sanavarasto ei riittäisi. Se tulee suoraan sydämestä.
Maria: Eihän tässä voi kuin myötäillä, että kyllä, Gacktin ääni on sieltä erikoisimmasta ja persoonallisimmasta päästä. Hänen ”tavaramerkkinsä” on syvä, samettinen ja matala ääni, mutta hän pystyy laulamaan myös monilla muilla eri tavoilla – korkealta, rosoisesti, pehmeästi… Mitä vain! Verratkaapa hänen lauluaan vaikka kappaleissa Fragrance ja 4th, niissä huomaa Gacktin äänen monipuolisuuden! Nykyisin on laulajia, jotka lähes kaikki kuulostavat samalta, eikä laulajia pysty erottamaan toisistaan pelkän äänen perusteella, mutta Gacktin äänen tunnistaa aina eikä pelkästään hänen laulaessaan vaan myös puhuessaan. Hänen äänessään vain on se jokin sanoinkuvaamaton sävy, joka saa hänet kuulostamaan uniikilta.
Paras muistosi, joka liittyy artistiin tai johonkin hänen kappaleistaan?
Aysha: Hmm… Se olisi varmaankin syksyllä 2007, kun lähdimme kaverini (sama, joka esitteli minulle Gackton ja monet muut bändit - kaiken pahan alku ja juuri) sekä muutaman muun kouluni opiskelijan kanssa viikonloppureissuun Viroon ja laivamatkalla kuuntelimme kaverini kanssa lähes kaikkia sillä hetkellä julkaistuja Gackton kappaleita, puhuimme hänestä ja kaverini luki tekemäni lyhyen tarinan - puhuimme myös fanfictionista ja ideoimista tarinoistani. En enää muista, mistä kaikesta me täsmälleen puhuimme, mutta muistan sen iloisen, inspiroituneen tunnelman ja sen, miten musiikki vaikutti ideoihini.
Alice: Vaikea valinta... Luulen, että yksi parhaimpia muistoja oli se hetki, kun katsoin hänen Eurooppa-kiertueensa (2010) dvd:n. Se loppu kohtaus, jossa GACKT puhuu todella syvällisesti, teki minuun suuren vaikutuksen.
Maria: Esimerkiksi Gacktin keikalla en koskaan ole ollut, joten sellaisia ”konkreettisia” muistoja ei ole, mutta täytyy kyllä todeta, että silti sellaisia pieniä ihania muistoja Gacktiin ja hänen musiikkinsa liittyen on paljonkin. Kuitenkin silti parasta, mitä Gackt on minulle antanut, on se kun reilu vuosi takaperin elämässäni oli melko vaikea jakso, ja sinä aikana kuuntelin paljon hänen musiikkiaan ja jollain tapaa opin löytämään siitä lohtua, turvaa, piristystä ja samaistumisen tunnetta; se auttoi pääsemään pahimmasta yli. Muutenkin tämä ”harrastus” toi paljon iloa ja mielekkyyttä, jotain elämisen arvoista, elämääni silloin. Ja voisinpa vaikka sanoa, että Gackt on yksi (melko isokin) syy siihen, että nykyisin olen ylipäätään vielä järjissäni. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mutta kun en tiedä, miten sen muuten sanoisin. *nauraa* En tiedä voiko sitä nyt ”parhaimmaksi muistoksi” sanoa, mutta merkittävimmäksi ja tärkeimmäksi asiaksi kyllä.
Gackt on kuulunut myös tunnetun visual kei -yhtyeen Malice Mizerin jäsenistöön. Oletko tutustunut kyseenomaisen bändin musiikkiin ja jos olet, mitä ajatuksia se herättää? Jos et, nopea katsaus YouTuben tarjontaan vaikkapa kappaleen ILLUMINATI
muodossa antanee jonkinlaisen mielikuvan yhtyeestä.
Aysha: Voisi sanoa, että kun kaverini tutustutti minut Gacktoon, tutustuin lähes samaan aikaan hänen vanhaan bändiinsä ja kuuntelin Malice Mizeriä paljonkin (ensimmäinen kappale Malice Mizeriltä oli tosiaan tuo
ILLUMINATI). Pidin heidänkin musiikistaan ja pidän siitä jopa enemmän kuin mitä joistakin Gackton uusimmista kappaleista. Odotukseni olisivat hyvinkin korkealla, jos Gackt päättäisi muistella hiukan menneitä ja ottaa ihan kunnolla mallia vanhasta bändistään, koska Malice Mizerin Gackton aikakauden kappaleissa oli paljon energiaa, mielenkiintoisia yhdistelmiä ja todella innostava tunnelma sekä esitys. Niissä oli jotain salakavalaa, joka tarttuu eikä päästä helpolla otteestaan.
Alice: Olen kuunnellut pari heidän kappalettaan ja katsonut muutaman live-videon. On hauska nähdä, miten paljon GACKT on muuttunut Malice Mizerin ajalta.
Maria: Malice Mizer on bändi, jonka kautta Gackt tuli tunnetuksi, joten kyllä heidän musiikkiinsa on tullut tutustuttua. Kieltämättä aika paljonkin on tullut yhtyettä kuunneltua, tosin ei kovin paljon muuta kuin vain bändin Gackt-aikojen tuotantoa. Pidän kovasti bändin hieman erilaisesta tyylistä. Aina säännöllisin väliajoin tulee sellainen sanoinkuvaamaton Malice Mizer -fiilis, jolloin tekee mieli kuunnella bändin musiikkia; siinä vain on jotain salaperäistä, teatraalista ja dramaattista, joka kiehtoo minua. Lempijulkaisuni yhtyeeltä on single Uruwashiki Kamen no Shoutaijou, joka on ensimmäinen virallinen julkaisu, jolla Gackt on ollut mukana. Musiikki kyseisellä singlellä on juuri sellaista josta pidän, ja yhdistettynä bändin ulkoiseen tyyliin se luo kokonaisvaltaisen, ihan uskomattoman fiiliksen!
Mikä Gacktin julkaisuista on suosikkisi ja miksi? Entä osaatko nimetä yhtä lempikappaletta?
Aysha: Tämä oli vaikea kysymys. Mitähän tähänkin sanoisi… Ehkä olen lusmu ja valitsen julkaisuna THE SIXTH DAY ~SINGLE COLLECTION~, koska siinä on kappaleita, joita ei ole juuri albumeilla ja lisäksi siinä on useita lempikappaleitani - ainoa miinus on se, että siinä ei tietenkään ole myöhemmin julkaistuja kappaleita, joihin olen kiintynyt. Lempikappaleita on monia, mutta nostaisin tähän kuitenkin RETURNER ~yami no shuuen~. Kappale koskettaa minua, ja siinä on sopivasti vaihtelevuutta rauhallisesta voimakkaampaan, että siitä jää hyvin vahva tunne.
Alice: Tuota, tarkoitetaanko julkaisulla albumia vai tiettyä kappaletta? Suosikkialbumia en osaa nimetä, niitä on liian monta. Lempikappaleeni on Oblivious Re:born-albumilta. Miksi? Se vaan on kaunis: sanat, tunnelma, GACKTin ääni, kaikki.
Maria: Onko pakko valita vain yhtä?! *nauraa* Ihan mahdoton tehtävä, lempikappaleet ja -julkaisut kun vaihtelevat säännöllisen epäsäännöllisesti tilanteesta riippuen. Ja muutenkin, kun Gacktin kaikki julkaisut ovat niin erilaisia keskenään, niitä on vaikea verrata! Jokaisessa niissä on omat fiiliksensä ja tarinansa. Tosin, jos nyt ihan kaikista julkaisuista levyjen lisäksi puhutaan, niin Requiem et Reminiscence I ja RR II -kiertue-dvd:t ovat aina hyviä valintoja katsella. Rakastan niiden visuaalisuutta, monipuolisuutta ja kokonaisuutta ylipäätään, ne ovat aivan upeita konsertteja juonineen ja yksityiskohtineen. Albumisuosikikseni voisin sanoa Diabolos, sillä se oli ensimmäinen kokonaisuudessaan kuulemani ja omistamani Gackt-levy. Siihen liittyy paljon muistoja ja tunteita. Musiikillisesti Diabolos on astetta raskaampi, ja kappaleiden sanoitukset ovat gacktmaisen haikeita, salaperäisiä ja tunnerikkaita - levyn musiikki on sanalla sanoen vangitsevaa, positiivisessa mielessä. Ja jos nyt ihan pakko on yksi lempikappale valita, niin sanoisinko, että mainitsemaltani Diabolos -levyltä Todokanai Ai To Shitte Ita No Ni Osaekirezu Ni Aishi Tsuzuketa... Se on yksi ehkä kauneimmista ja koskettavimmista kappaleista, jonka olen kuullut!
Gackt tunnetaan musiikkiuransa ohella myös näyttelijän suorituksistaan. Hän on esiintynyt lukuisissa tv-mainoksissa, muutamissa tv-sarjoissa sekä elokuvissa Bunraku sekä Moon Child, joista jälkimmäisessä hän esiintyi yhdessä L’Arc~en~Cielin vokalisti HYDEn kanssa. Oletko seurannut tätä puolta Gacktin urasta? Jos olet, mitä pidät hänestä näyttelijänä?
Aysha: Olen seurannut Gackton uraa jonkin verran näyttelijänä (ja myös ääninäyttelijänä). Pidän siitä, miten Gackt on valmis pelleilemään omalla kustannuksellaan. Hänestä saisi hyvin helposti cooliin hahmon, mutta sitten hän tekeekin tai sanoo jotain, mikä tekee hänestä huvittavan (pellen) tai mielenvikaisen hullun. Minusta on hauskaa, ettei hän ole liian vakava. Näyttelijän taidoissa pidän häntä kuitenkin keskivertohyvänä - laulajana hän on lahjakkaampi.
Alice: Olen seuraillut ja paljon. Ehkä kysymyksen olisi voinut muotoilla mitä GACKTiin liittyvää et ole katsonut. Hehheh... Pidän hänestä todella paljon näyttelijänä, harmi vaan, että hän ei näyttele useammin kiireittensä takia.
Maria: Voi toki olen seurannut! Tähtäimessä olisi saada katsottua kaikki Gacktin tähdittämät pätkät, ja sanoisinko olevani tällä hetkellä ehkä puolivälissä tätä ”urakkaa”. Moon Child kuuluu ehdottomasti lempielokuviini, ja olen katsonut sen useita, ehkä kymmeniä kertoja. Sen aikana saa kokea kaikki tunteet naurusta itkuun saakka. Gacktin roolisuoritus Shona on kyllä näytelty tunteella. Lisäpisteitä siitä, että Moon Child perustuu Gacktin itsensä kirjoittamaan novelliin. Viime vuoden puolella tullut tv-sarja Akumu-chan, jossa Gackt näyttelee kahta roolia, on ehdoton tv-sarja suosikkini - Gackt prinssiksi puettuna valkoisen ratsun selässä on jotain vastustamatonta! Mainoksista suosikkejani ovat E-ma-karkkimainokset, ne ovat hauskoja! Nyt kesän aikana olisi tarkoitus katsoa tv-sarja Fuurin Kazan, jossa Gackt myös näyttelee. Näyttelijänä Gackt on mielestäni ilmeikäs ja monipuolinen, hän sopii täydellisesti jokaiseen rooliin, jonka hän on näytellyt, aina tv-mainoksista teatterin lavalle asti (onhan hän näytellyt sielläkin!). Tässä tapauksessa ei päde sääntö, ettei muusikko osaisi näytellä tai näyttelijä tehdä musiikkia, päinvastoin! Onko mitään mitä Gackt EI osaisi? *nauraa*
Oletko saanut Gacktin kautta uusia ystäviä ja tuttavuuksia? Millaisena muuten kuvaisit artistin fanikantaa?
Aysha: En tiedä, voisinko sanoa saaneeni Gackton kautta ystäviä tai tuttavuuksia, koska ensin olen tutustunut tai tavannut ihmisiä ja sitten vasta on tullut musiikki puheeksi. Voisin sanoa, että yhteinen kiinnostus Gackton musiikkia kohtaan on vahvistanut tiettyjä ystävyyssuhteita tai auttanut tutustumisessa.
Mielestäni jokainen j-rockia kuunnellut on enemmän tai vähemmän Gackton fani - Gackt vain on legenda, joka on luultavasti ollut ensimmäisiä japanilaisia muusikoita, joihin ainakin minun ikäpolveni tutustui, kun sai ensikosketuksen japanilaiseen musiikkiin. Eli voisin sanoa, että Gacktolla on hyvin monipuolinen fanikanta, vaikkeivät fanit juuri enää kuuluta faniuttaan.
Alice: En valitettavasti. Olen sen verran ujo, että jos edes kuulisin jonkun puhuvan hänestä, niin en välttämättä uskaltaisi mennä juttelemaan.
Olen huomannut hänen fanikantansa olevan laaja, ja tarkoitan siis sillä, että aluksi luulin hänen fanikantansa olevan pelkkiä naisia, mutta se koostuu sekä miehistä että naisista eri ikäluokista ympäri maailmaa.
Maria: Jos en nyt ihan varsinaisia ystäviä, niin ehkä pari tuttua ainakin on tullut tavattua. Heidän kanssaan on helppo ja mukava jutella, ja erään Dearin, jonka kanssa sattumalta törmäsimme eräällä nettisivulla, kanssa olemme kirjoitelleet viimeaikoina mukavia superpitkiä viestejä toisillemme, Gacktista ja vähän muustakin. Mikäs sen kivempaa kuin jakaa ajatuksiaan jonkun kanssa joka ymmärtää täysin, mitä itse tarkoittaa, ja toisinpäin! Mutta ylipäätään, tietenkin kun näin suuresta fanikannasta on kyse, niin kyllä varmasti faneista löytyy kaikenlaisia persoonia, kaikista ääripäistä. Siltikään fanikannassa ei pitäisi olla mitään ”arvojärjestystä” tai erottelua esimerkiksi vanhojen ja uusien, ”hyvien ja huonojen” fanien välillä - jokainen fani on hyvä fani omalla tavallaan. Valitettavasti tätä jaottelua löytyy myös Gacktin fanien piiristä joidenkin, onneksi hyvin harvojen ihmisten taholta. Mutta esimerkiksi itse en ole koskaan tullut kohdelluksi alempiarvoisena siksi että olen ollut Dear vasta pari vuotta. Yleisesti ottaen kaikki toiset Dearit, joiden kanssa itse olen ollut tekemisissä edes jossain muodossa, ovat olleet aivan ihania, sydämellisiä, huomaavaisia ja ystävällisiä ihmisiä!
Vielä viimeiseksi, minkä kappaleen kuunteluttaisit ystävällesi, joka haluaa tutustua Gacktin musiikkiin?
Aysha: Tekisi mieli sanoa Vanilla, mutta olen toitottanut sitä kappaletta ihan liikaa (se vain on niin legendaarinen kappale!), mutta ehkäpä voisin valita jonkun toisen. Hmm… Sekin on tosin ihmisestä riippuvaa, minkä valitsisin, mutta voisin nyt tähän sanoa, että Ash, koska siinä näkyvät hyvin Gackton laulajantaidot ja kappaleessa on voimaa, vaikkei kappale ole nopeatempoisin tai energisin, vaan rauhallinen ja loppua kohti kasvava.
Alice: En kuunteluttaisi yhtä kappaletta, vaan monta. Kappaleita, joita kuunteluttaisin, olisivat Flower, Koakuma Heaven Last song (unplugged versio) ja Ash. Mielestäni kyseiset kappaleet luovat peruskäsityksen GACKTin musiikista.
Maria: Se riippuisi kovasti siitä, minkälaisesta musiikista tämä ystävä muuten pitää. Gacktin tuotannosta löytyy jokaiselle jotain, joten erilaisille ystäville kuunteluttaisin eri kappaleita. Esimerkiksi perusrockin ystävälle Another World, raskaamman musiikin ystävälle Lust for Blood, konemusiikin ystävälle Koakuma Heaven, popin ystävälle Kimi No Tame Ni Dekiru Koto, hempeän musiikin ystävälle Kimi Ni Aitakute… Listaa voisi jatkaa loputtomiin niin pitkälle kun vain on olemassa eri musiikkimakuja!
JaME haluaa kiittää kaikkia paneeliin osallistuneita ajastaan ja mielipiteistään!
_____
Seuraavalla kerralla ääneen pääsevät joko
L'Arc~en~Cielin tai
SCREW’n fanit, jotka voivat ilmoittautua mukaan alta löytyvällä ilmoittautumiskaavakkeella tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen leonor(at)jame-suomi.com sisältäen seuraavat tiedot:
nimesi tai nimimerkki, jolla tahdot esiintyä, bändi, jonka paneeliin tahdot osallistua ja kysymysehdotukset, jos niitä on. Ilmoittautumisen eräpäivä on 21.7.2013.
Jos sinulla on ehdotuksia seuraavien kertojen bändivalinnoiksi, kerro rohkeasti ideasi meille joko kommenttina tähän artikkeliin tai laittamalla sähköpostia yllä mainittuun osoitteeseen. Muista myös, että jos tunnet jonkun vierasmaalaisen henkilön, jonka tiedät tahtovan osallistua projektiin, JaME-tiimi kääntää mielellään kysymykset hänelle englanniksi!
Pidäthän myös mielessäsi, että sinun ei tarvitse olla kovan luokan fani ottaaksesi osaa paneeliin, vaan riittää, että pidät edes muutamasta yhtyeen kappaleesta!
