Straightener tarjoilee uutukaisellaan menevää rockia ja vuoden oudoimpiin kuuluvan kertosäkeen.
Resplendent on brittirockista vaikutteita ottavan Straightenerin uusin minialbumi. Se sisältää viisi aiemmin julkaisematonta kappaletta.
Minialbumi alkaa todella räyhäkkäästi kappaleella Cinderella song. Sen rummut takovat energisinä, kitarat helisevät tuttuun tapaansa ja kaikkea dominoi Hidekazu Hinatan tunnistettavat bassolinjat. Kappale on pirteä, mutta siinä on myös jonkinlaista herkkää melankoliaa. Kappale on sinällään juuri sitä, mitä yhtyeeltä on totuttu kuulemaan. Samalla se silti onnistuu kuulostamaan tuoreelta. Seuraavaksi tuleva BRILLIANT DREAMER aloittaa funk-vaikutteisella säkeistöllä, mutta kertosäkeessä se muuttuu hieman voimaballadihenkiseksi. Atsushin englanti kuulostaa aiempaakin selkeämmältä, ja sitä onkin miellyttävää kuunnella.
Kolmas kappale on se, jota odotin etukäteen eniten. Kyseessä on BLACK DYED, jonka musiikkivideosta julkaistiin lyhyt versio. Kappale ottaa vaikutteita hiphopista ja sen huomaa hyvin. Kappaleessa ei ole paljoakaan sanoja, mutta niitä toistetaan ja paljon. Englanti on täysin selkeää, mutta tahtoisin kyllä tietää, mistä kappale kertoo. Ehkä vuoden kummallisimpiin kuuluva kertosäe "Black dyed sheep/White stripes penguin/Bad girl's dream/What's confusing me" on nimittäin kaikessa käsittämättömyydessään todella nerokas. Plussaa kappaleelle myös kitarasoolosta, on hienoa kuulla bändin kappaleissa oikeita sooloja. SCARLET SCARLET alkaa todella popisti. Atsushi laulaa akustisen kitaran säestämänä melko hempeästi, mutta ensivaikutelma muuttuu pian. Kappale alkaa rullata nopeana, ja kertosäkeessä Shinpein rummut yltyvät jopa punkhenkiseen mäiskeeseen, joka muistuttaa bändin alkuaikojen kappaleista. SCARLET SCARLET nouseekin suosikkieni joukkoon tällä minialbumilla.
Viimeisenä tuleva WISH I COULD FORGET on oikea balladi. Näissä Straightener on aina onnistunut. Yhtyeellä on uskomaton melodiataju, ja he onnistuvat aina saamaan kiinni siitä melankolisesta ja nostalgisesta tunnelmasta, jota he tavoittelevatkin. Kappale on melko mahtipontinen etenkin kertosäkeessä kuultavien jousien ansiosta.
Resplendent on hieno minialbumi. Ennen kaikkea se tuntuu olevan soolokitaristi Jun Oyaman taidonnäyte. Aiempaa useammassa kappaleessa on hänen soittamiaan kitarasooloja, joita ei bändin aiemmassa tuotannossa ole kuultu. Yhtye kurottelee tällä minialbumilla jopa aiempaa enemmän funkrytmiikan suuntaan, mistä pidän suunnattoman paljon. Vaikkei kappaleiden joukossa tunnu olevan yhtäkään varsinaista hittiä, se ei haittaa lainkaan. Mielestäni se kertoo aika paljon minialbumin vahvuudesta.
