Muddy Apes - Fairy Dirt No. 5

Muddy Apes ei varmaan ole kovin monelle JaME:n lukijalle tuttu, joten pieni esittely lienee paikallaan. Kyseessä on nelihenkinen rockin superkokoonpano. Sen muodostavat brittiläisen Feeder-yhtyeen basisti Taka Hirose ja kitaristi Dean Tidey, 8ottosta tuttu laulaja Maeson ja LUNA SEAn kitaristi Inoran. Yhtye soittaa omaperäistä ja rouheaa vaihtoehtorockia. Heidän toisen albuminsa, Fairy Dirt No. 1:n, julkaisee Euroopassa Okami records.

Albumi alkaa kappaleella New Sunday. Sen surisevat kitarat, raskas basso- ja rumpuvalli ja puheenomainen laulu antavat hyvän kuvan albumin sisällöstä. Tämän yhtyeen musiikki ei pyytele mitään anteeksi, vaan rynnii päälle voimalla. Kappaleen kertosäkeen melodiassa on kuitenkin yllättävää herkkyyttä, joka tasapainottaa raskasta äänivallia. Seuraavana tuleva Kizuna Drive jatkaa samalla linjalla. Se rullaa eteenpäin menevän bassoriffin varassa jonka päälle soolokitara soittaa erikoisella soundilla nopeita kuvioita. Kappale on nopeampi ja energisempi kuin edeltäjänsä, mutta sen kertosäe ei ole aivan yhtä tarttuva.

Kolmas kappale Beautiful Drunk onkin sitten aivan toista maata. Äänimaisema on raskas, mutta se kulkee rytmikkään funkkaavana eteenpäin. Loppupuolella kappale yltyykin massiiviseen pauhuun, joka kuulostaa todella hyvältä. Erityisesti pidän kappaleessa sen kertosäkeestä ja varsinkin siinä olevista taustalauluista, jotka tuovat lisää syvyyttä. Tämä on ehdottomasti lempikappaleitani albumilta. Seuraavana tuleva Tequila No 5 sen sijaan ei kuulu omiin suosikkeihini. Se on liian samankaltainen kuin kaksi ensimmäistä kappaletta, mutta siitä puuttuu niiden kertosäkeiden herkkyys.

Viidentenä tuleva Space Monkey alkaa elektronisella rumpubiitillä. Pian kappaleeseen ilmaantuu yllättävän melodista ja kaunista laulua, joka peittyy jälleen valtavaan kitaravalliin. Kappale ei ole parhaita albumilla, mutta se ei ole myöskään huono. Pidän varsinkin industrial-musiikista otetuista vaikutteista, joita kappaleessa viljellään. Peep Show sen sijaan saa minut hämilleen. Kappale on todella pirteän kuuloinen. Albumin tähän asti hyväntuulisin kappale saa minut jostain syystä hymyilemään. Se häpeämätön flirtti popmelodioiden ja raskaan kitaroinnin välillä on uskomattoman tarttuvaa.

Terasu Karma onkin albumin ainoa hidas kappale. Se on kaunis ja sen tunnelma on todella maalaileva ja unenomainen. Kappale on oikein onnistunut ja toimii hyvin tasapainottamassa muuten raskasta albumia. Kaksi viimeistä kappaletta ovat jälleen enemmän muun albumin tyylisiä. Angel Devil Booom on hidas kappale, jonka laulusuoritukset muistuttavat hieman rap-musiikista. Veikeällä alkulaskennalla alkava Generation 555 on nopeampi ja metelöivämpi jopa punkia muistuttava repäisy. Loistavan energinen päätös albumille.

Kokonaisuutena albumi oli oikein hyvä. Muutamaa heikompaa kappaletta lukuunottamatta se oli vahva taidonnäyte konkarimuusikoilta. Levyltä kuuluu eletty elämä ja vuodet, jotka on käytetty bändien kanssa soittaen. Albumi jakaa mielipiteet taatusti kahtia äänimaisemansa takia. Jos pitää siitä, on koko albumi todella miellyttävää kuunneltavaa. Jos metelöivä vaihtoehtorock ei tunnu lainkaan omalta jutulta, se kannattaa kiertää kaukaa.