Sadie - MADRIGAL de MARIA

Visual kei -yhtye Sadie on ehtinyt kulkea japanilaisten bändien nykyisessä elinkaaren mittakaavassa pitkän ja raskaan tien tarjoten matkansa varrella aina jotain uutta ja kuuntelun arvoista. Yhtye on ollut allekirjoittaneella enemmän tai vähemmän seurannan alla vuonna 2005 julkaistusta Dekiai-singlelohkaisusta asti. Karismaattisen vokalistin Maon ja kumppaneiden kehittyessä ja etsiessä yhtyeelle omaa vakituista soundia on oma mielenkiintoni herrojen musiikkia kohtaan kuitenkin ollut vuosien mittaan melkoista ylä -ja alamakeä, kunnes yhtyeen viimeisimmät singlejulkaisut nostivat korkeita odotuksia tulevaa albumia kohtaan.

Sadielle ominaista melankoliaa sekä kristillisiä elementtejä yhdistävä neljäs kokopitkä, MADRIGAL de MARIA julkaistiin Japanissa 16. lokakuuta sekä rajoitettuna että normaalina versiona. Siinä missä rajoitettu versio sisältää THE REQUIEM -laulun musiikkivideolla varustetun bonus-DVD:n, kattaa normaali CD-painos puolestaan akustisen version Soukoku no tsuya -singlellä nähdystä face to face -kappaleesta. Japanin ohella tuore albumi on saatavilla lokakuun 18. päivästä lähtien myös Euroopan markkinoilla saksalaisen Gan-Shin Recordsin tarjoamana. Kyseinen eurooppalainen versio vastaa sisällöltään Japanissa nähtävää normaaliversiota.

Albumin aloittaa synkkä Demons cradle, joka vie kuuntelijan pianomelodian saattelemana levyn maailmaan. Kappaleen edetessä raskaat kitarariffit pääsevät esiin sekä Maon viileästi puhtaiden vokaalien että urkumaisen pianon pimeistä uumenista. Kein rummutuksella ja Maon karjahduksella käynnistyvä THE REQUIEM on sen sijaan puhtaasti musiikkivideolle sopivaa ainesta, jonka tehtävänä on antaa jokseenkin tiivistetty kuva albumin tarjoamasta kokonaisuudesta, mistä se myös suoriutuu tyydyttävin tuloksin. Albumilla jokainen kappale näyttäisi kulkevan omaa tietä ollen kuitenkin onnistuneesti osana työstettyä kokonaisuutta. Loppupuolella säkenöivä YASASHIKU KOROSHITE sekä keskivaiheilla menoa rauhoitteleva Uso ni mamireta shinjitsu no soko ovat Sadien herkälle puolelle ominaisia, pianoon ja kitaraan painottuvia balladeja, jotka eivät jätä kuuntelijaa kylmäksi. Lisäksi mukaan mahtuu sekä reggaemaista kokeilua omaava Kannou to Paradox että digitaalista kitarointia ja syntetisaattoria hyödyntävä viper, joista erityisesti jälkimmäinen sai allekirjoittaneen korvat tunnelmoimaan. Decadence edustaa sen sijaan puhtaasti levyn raskainta kärkeä siinä missä länsimaalaisvaikutteisempaa äänenkäyttöä kokeileva, reippaasti rokahtava Jealousy yhdessä STARRING-kappaleen kanssa edustavat yhtyeen menevämpää linjaa. Soukoku no tsuya -singleltä poimitut Madara ja Setsugekka sopivat hyvin muun tarjonnan sekaan jälkimmäisen ollessa itselleni pienen totuttelun jälkeen ihan mukiinmenevä rock-balladi. Erityisesti japanilaista mytologiaa sekä Maon monipuolista äänenkäyttöä että pianomelodioita raskaaseen soundiin ujuttava, lieviä DIR EN GREYn Obscure-kappaleen vivahteita omaava Madara lukeutuu jo vanhempanakin kipaleena levyn parhaimmistoon.

Normaaliversiolla albumin lopettaa face to face -raidan akustinen versio. Henkilökohtaisesti en muista kuulleeni kappaleen alkuperäistä versiota ollenkaan. Sitä ilman kuitenkin myönnän, että Sadien työstämät akustiset tulkinnat kappaleistaan eivät ole ikinä olleet niin sanotusti heikkoja, eikä face to face ole poikkeus. Kappaleen voi nimittäin laskea onnistuneimpien akustisten versioiden joukkoon.

MADRIGAL de MARIA on onnistunut sekoitus monenlaista Sadieta ollen samalla omalaatuinen kokonaisuutensa. Muutaman yksittäisen mieleenpainumattoman yrityksensä takia se ei kuitenkaan yllä oman suosikin, MASTER OF ROMANCE -debyyttialbumin tasolle. Tästä huolimatta MADRIGAL de MARIA on onnistunut todistamaan, ettei Sadie ole jäänyt seisoskelemaan paikoilleen vaan lähtenyt työstämään jo olemassaolevan raskaan soundillisen pohjansa jatkoksi uudenlaisia kokeiluja. Näin yhtyeen on mahdollista pysyä musiikillisesti tyylilleen uskollisena pystyen kuitenkin tarjoamaan itseään mielenkiintoisesti raikkaana ja tuoreena.