Keikkakuvat ovat PS Companyn kuvaajan ottamia. Ne toimitettiin JaME Suomelle joulukuun alussa.
Vuonna 2002 perustettu PS Company -levy-yhtiön johtotähti
the GazettE on tuttu kokoonpano lähestulkoon kaikille japanilaiseen rockiin ja visual kei -suuntaukseen tutustuneille. Viisihenkisen yhtyeen jäsenet eivät ole vaihtuneet vuosiin, mutta
näyttävään tyyliin kuuluva ulkoinen olemus on. Musiikillisesti the GazettE taas on aina ollut hyvin kokeileva rockbändi, jonka kappaleista löytyy yhteisen linjan lisäksi vaikutteita niin punkista, metallista kuin hiphopista. Viimeksi yhtye teki pidemmän
kiertueen ulkomailla vuonna 2007.
The GazettEn pitkään odotetun, toisen maailmanvalloituskiertueen päätöskeikan päivä oli tuulinen ja harmaa, mutta kaikkien onneksi sateeton. Ihmisiä alkoi ilmaantua torille jonottamaan muutamia tunteja ennen ovien aukeamista. Jonot ja tunnelma tiivistyivät
kellon raksuttaessa eteenpäin.
Jonoja oli todellakin tällä kertaa varsin toimivasti useampia. VIP-lipun ostaneet pääsivät sisälle ensimmäisenä puoli kuudesta eteenpäin. Seuraavaksi pääsivät bändin faniklubin, Heresyn, jäsenet, ja sitten saapumisjärjestyksessään
muut jonottajat. Selkeät, riittävän ajoissa informoidut jonotusohjeet tekivät odottavasta ilmapiiristä myös leppoisamman.
The Circus oli hyvä valinta keikkapaikaksi. Se on isompi kuin Tavastia, jolle liput vuoden 2007 konserttiin myytiin loppuun,
muttei ylimitoitettu. Liput menivät tälläkin kertaa hyvin kaupaksi, joten fanit olivat selvästi valmiita maksamaan bändistä. Yllättävät monet ostivat VIP-lipun, joka oikeutti aikaisempaan sisäänpääsyyn sekä lahjaksi saatuun avainkaulanauhaan.
Aulatiloissa
kuuli paljon muitakin kieliä kuin suomea: ainakin saksaa, venäjää, ruotsia ja englantia. Juuri näiden ulkomaalaisten osallistujien avulla vielä hiukan isompikin sali olisi voinut täyttyä.
Narikan viereen isketty lahjapöytä notkui tavaran määrästä
jo ennen tavallisten lippujen ostajien sisäänpääsyä. Jono fanituotteiden ääreen oli nälkävuoden mittainen, joten valikoiman lähempi tarkastelu sai jäädä väliin. Luonnollisesti ainakin paitoja ja laukkuja oli saatavilla.
The Circuksen hyviin puoliin
kuului myös sisätilojen rakenteiden monipuolisuus. Ihmisten oli helpompi asettua eri tasoisille paikoille ja useammat näkivät lavalle paremmin.
Jännitys oli alusta alkaen käsin kosketeltavaa. Yleisö pulisi ja porisi mielettömästi, taputti käsiään
jo ennen seitsemää. Ympärillä oli helposti havaittavissa suuria tunteita – monet kohtasivat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, löysivät vanhoja tuttuja ja jakoivat muistoja ensimmäiseltä the GazettEn keikalta Suomessa.
JrockSuomen edustajat tulivat
kertaamaan tapahtuman säännöt hyvissä ajoin. He myös totesivat bändin olevan innoissaan illan keikasta. Ilmeisesti jonottajien valuminen sisään oli sujunut niinkin sutjakasti, että soitto oli mahdollista aloittaa jopa etuajassa.
Erittäin tekninen intro,
[XI] DIVISION -levyltä, sai yleisön nostamaan kädet ilmaan ja huutamaan kuin henkensä hädässä. The GazettE ilmaantui lavalle tutussa järjestyksessä: ensin rumpali, sitten basisti, kolmanneksi kitaristit ja lopulta
vokalisti. Jäsenet olivat ulkoasultaan uskollisia tutulle visuaaliselle pukeutumiselleen. Vokalisti
Rukin mustavalkoisen, kuvioidun puvuntakin selkämyksen neonvihreä HOMME-teksti hohti pimeässä, basisti
Reitan liivi kimmelsi takariveille asti, mutta rumpali
Kain sekä kitaristien,
Aoin ja
Uruhan, vaatteet pysyttelivät
värimaailmaltaan tummalla, hillitymmällä linjalla. Asut olivat kutakuinkin samat kuin
FADELESS-musiikkivideolla.
Ensimmäisenä kappaleena ilmoille pamahti
TOXIC-albumin iskevä sinkkubiisi
VORTEX, joka toimi oikein hyvin avauksena. Rankimmissa kohdissa Rukin ääni ei aivan yltänyt jylisevien kitaroiden yläpuolelle, mikä onkin melko yleinen ongelma
rock-keikoilla. Asian saattoi pistää myös sen piikkiin, että ilmeisesti vokalistikaan ei ollut aivan terve esiintymisen hetkellä. Akustiikka toimi kappaleiden aikana kiitettävän hyvin, vaikka jonkin sortin teknisten pulmien takia bändi joutui pitkin keikkaa
pitämään pieniä suunnittelemattomia taukoja biisien välissä. Tästä ei kuitenkaan ollut liiemmin haittaa, vaan pikemminkin se antoi faneille hyviä mahdollisuuksia huudella esiintyjille mitä mieleen juolahti.
LEECH jatkoi samalla räjähtävällä energialla, vaikka harmillisesti räppiosiotkaan eivät kuuluneet kovin hyvin. Yleisömassa hyppi ja vatkasi kollektiivista tukkamertaan, eikä yhtä villisti ja kepeästi musiikkiin liikkuvan Rukin tarvinnut yllyttää
ihmisiä heittäytymään mukaan. Kaksi ensimmäistä kappaletta osoittivat heti kättelyssä the GazettEn tuotannon parhaimmat liveominaisuudet: menevyyden, moniosaisuuden ja mielenkiinnon ylläpitämisen.
Kolmaskaan kappale ei hidastanut tahtia.
BEFORE I DECAYn on kokonaisvaltaisesti vähän raskaampi kappale, mutta silti sopivan tasapainoinen erilaisten osuuksiensa ansiosta. Aoi tanssahteli ja taipuili flirttailevasti kitaransa kanssa, kun taas
ykköskitaristina soittava Uruha pysytteli enemmän paikoillaan katsellen kuitenkin tiiviisti yleisöä.
Ensimmäinen pieni tauko tykityksen välissä toi mukanaan Rukin ensimmäisen, joskin lyhyen, spiikin. Faneihin selvästi vetosi, kun mies kysyi epävarmalla suomella: ”onko kivaa?” Saman reaktion vokalisti sai suomenkielisiin kiitoksiinsa.
GABRIEL ON THE GALLOWS oli ehkä odottamaton, mutta mieluisa yllätys settilistalle. Ihmiset lauloivat äänekkäästi mukana, mikä taisi innostaa bändinkin jäseniä repäisemään. Aoi otti oman osansa parrasvaloista soittamalla keskikorokkeella, ja Ruki
harrasti erittäin provosoivaa toimintaa viemällä kätensä haaroihinsa.
Viides kipale,
VENOMOUS SPIDER'S WEB, sai yleisön taputtamaan nopeaan tahtiin alkunsa mukana. Muutoinkin mielenkiintoisista osista kasailtu biisi tanssitti katsojia. Uruhan soolo-osuus oli mukavaa katsottavaa. Mieleen jäivät myös Reitan taustakarjahdukset
eri kohdissa, mikä on yleinen ja toimiva ominaisuus yhtyeen kappaleissa. Harmillisesti basisti vain jää muiden varjoon, koska ei pyri niin hanakasti liikkumaan lähemmäs lavan etureunaa taaemmalta paikaltaan. Rumpuja ansioituneesti paukuttavaa Kaitahan
allekirjoittanut ei tainnut nähdä kuin silloin, kun hän oli joko tulossa tai lähdössä lavalta. Rukin eleet taas saivat paljonkin huomiota, kun mies levitti käsiään puolijumalan elkein – minkä vaikutelman muutti erilaiseksi varsin syntinen huokailu mikkiin
biisin lopussa.
Toisen lyhyen hengähdyksen aikana fanit tuntuivat lähinnä sekoavan siitä, etteivät saaneet samantien lisää viihdettä. Seuraava kappale alkoikin hitaammin, melko mystisellä ja naksahtelevalta introlla. Se oli
THE SUICIDE CIRCUS, jonka nimi
istui esiintymispaikkaankin. Rukin englannin ääntäminen vaikutti kehittyneen verrattuna levyn lauluosuuksiin, varmasti toisto ja ehkä maailmankiertuekin olivat auttaneet asiassa. Yleisö oli odotettavasti fiiliksissä tutusta sinkkulohkaisusta. Hitaammin
elekielessään lämpenevä Uruhakin alkoi päästä enemmän vauhtiin, ja Aoi kumarsi yleisöä kohti täsmälleen samalla tavalla kuin hän tekee kappaleen musiikkivideossakin.
Konsertin seitsemäs etappi lähti käyntiin hyvin ylimaallisella, teknisellä introlla.
DRIPPING INSANITY oli yllättävä, mutta toimivasti hiukan poikkeava valinta settilistaan. The GazettE soitti aivan täydestä sydämestään. Uruhan kitarasoolo
oli tarkkaa taiturointia, se soi kirkkaasti ja puhtaasti.
UNTITLED oli ensimmäinen todella rauhallinen osio hengästyttävän nopeatahtiseen pakettiin. Rukin ääni pääsi oikeuksiinsa, kun soittimet eivät olleet niin aggressiivisessa osassa. Fanit osasivat nämäkin lyriikat oikein hyvin. Aoin tapa laulaa mukana
kiinnitti hauskana yksityiskohtana huomion moneenkin otteeseen keikan aikana.
UNTITLEDin jälkeen Ruki otti verbaalisen, englanninkielisen kontaktin yleisöön. ”Hello Finland, having a good time?”, ”let's rock, Finland!” ja ”are you ready?” olivat vokalistin valintoja huudatukseen, joka johdatteli
DERANGEMENTiin. Se
lopetti turhan lepäilyn ennen kuin sellainen oli oikeastaan alkanutkaan. Tunnelma tiivistyi entistä intiimimmäksi hyvin kaikkivoipan biisin aikana, ja sama jatkui hyvin sujuvasti
HEADACHE MANiin. Se räjähti ilmoille Rukin suorastaan mielipuolisen
kuuloisen naurun saattelemana. The GazettEn liveihin kuuluvatkin oleellisena osana hyökkäävät, rankemmat biisit, joiden suurin tarkoitus taitaa olla ihmisten vetäminen mahdollisimman fyysiseen riehumiseen. Jos tämä ei viimeistään tehnyt innokkaiden keikalle
tulleiden niskoja kipeiksi, niin sitten ei mikään. Kaikki bändin jäsenet pääsivät laulamisen makuun ”we are the cause of your headache” -rallatuksen myötä. Erityisesti Ruki liikehti varsin röyhkeästi ja vihjaavasti, mikä sopi kappaleen linjaan. Muutenkin
vokalistin luontaista liikkumista, käsimerkkejä ja tanssahtelua oli ilo seurata koko illan ajan.
HEADACHE MAN myös päättyi samaan mieleenpainuvaan nauruun, jolla se alkoikin.
Vauhdikas
SLUDGY CULT oli omiaan tuomaan Kain taidokkaan rummutuksen esiin. Muut esiintyjät innostuivat tulemaan aivan lavan etulaitaan kiinni, mikä viimeistään puristi vielä vähän lisää intoa vellovasta ihmismassasta.
Riehumista jatkoi vanhempaan tuotantoon kuuluva
COCKROACH. Yhtye hyppyytti yleisöä kappaleen selkeään tahtiin, juomapulloista viskottiin vettä fanien päälle. Ei voinut olla huomaamatta, miten hyvin ihmiset tunsivat niin uudet kuin vanhatkin
laulut. Tällaisten monien vuosien takaa ponnistavien hyvien keikkabiisien aikana myös itse bändistä vaikutti kuoriutuvan aivan erityistä iloittelua ja voimaa.
Tunnelmaa ei lainkaan laskenut
FILTH IN THE BEAUTY, jonka voi sanoa kuuluvan the GazettEn suosituimpien tekeleiden joukkoon. Vaikka fanit eivät kyenneetkään laulamaan sanoja aivan niin lujaa ja tarkkaan kuin Ruki olisi toivonut, äänet kohosivat
tutummissa kohdissa aivan äärirajoille.
Bändin poistuttua encorea edeltävälle tauolle huuto salissa ei tuntunut loppuvan hetkeksikään. Vasta nyt tuli kiinnittäneeksi huomiota siihen, miten uskomattoman paljon lämpötila oli noussut. The Circuksen työntekijät laittoivat eturivin kautta vesipulloja
kiertoon siihen osaan yleisöä, joilla ei edes ollut mahdollisuuksia päästä liikkeelle hakemaan itse vettä. Kunnon metelin saivat aikaan myös toisen kerroksen katsojat, kun he hakkasivat ja potkivat yläkerran laitoja. Korvat soivat viimeistään sitten,
kun sinnikäs möly palautti the GazettEn lavalle. Kaikki muut paitsi vokalisti olivat vaihtaneet kiertueen viralliset t-paidat ylleen.
Encoren avasi
SHIVER, jonka rytmi on iloluontoinen ja kepeä. Ruki innostui bailaamaan ja muutkin bändin jäsenet vaikuttivat rentoutuneemmilta – kuin se virallinen osuus olisi ollut ohi ja olisi tullut jatkojen aika. Aoi revitteli soolo-osuudellaan,
jollaisia on aina yhtä miellyttävä kuulla muiltakin kuin ykköskitaristilta.
Jos on ollut hiemankin isompi tai pidempiaikaisempi fani the GazettElle, mitä luultavimmin riemastui seuraavasta vanhemman tuotannon biisistä,
Ruderista. Se on bändin keikkojen kunnon riehumisklassikko, joka saa sekä ison osan vokalistin sanoista
että yleisön vaikuttamaan täysin sekopäisiltä. Reita pääsi vetäisemään bassosoolon, kitaristit soittivat keskikorokkeella selät vastakkain, huudatus tuntui jatkuvan jatkumistaan, mutta pitkäkestoinen sekoilu on Ruderin tarkoituskin.
Konsertin päätöskappale oli odotetusti myöskin pitkäikäisempi
LINDA ~candydive Pinky heaven~, johon kuuluvan käsientaputuksen suurin osa yleisöstä osasi vaivattomasti. Tässä vaiheessa kuuluikin asiaan tiristää ne kaikki jäljellä olevat energiat
ja ihmiset moshasivat ja riehuivat ilman, että kenenkään lavalla olevan tarvitsi siihen kehottaa. Aoi sooloili jälleen. Rukin lantio pyöri vimmatusti, mutta niin pyörivät kyllä kaikki bändiläiset kokonaisuudessaankin. Kenenkään muun kuin laulajan bravuureihin
ei sen sijaan kuulu monille faneille sydämentykytyksiä aiheuttava oman housujen etumuksen hipelöinti, ja Ruki kyllä teki parhaansa antaakseen tuntuvan annoksen fanservicea yhtyeen kannattajille.
Kun keikka loppui, se loppui hämmentävän yllättäen. The GazettEn jäsenet kiittivät hyvästä keikasta ja lavalta lensi niin plektroja, vesipulloja kuin rumpupalikoitakin. Fanit vaikuttivat siltä, että olisivat halunneet ripustautua miesten housunlahkeisiin
pitääkseen heidät vielä hetken esillä, mutta onnellisesti hymyilevä bändi livahti varsin nopeasti takahuonetiloihin.
Huomattava lohko yleisöstä huusi vielä uudelleen encorea – oli ymmärrettävää odottaa jonkinlaista ekstraa kiertueen loppuhuipennukselle,
mutta toive osoittautui harmi kyllä turhaksi. The Circuksen sunnuntainen pääesiintyjä oli vetäytynyt, eikä mukana olleiden auttanut muu kuin aloittaa pitkä jonotus päästäkseen ulos tapahtumapaikalta.
Fanit vaikuttivat suurimmilta osin siltä, että taivaan pilvistä laskeutuminen kestäisi vielä tovin. Ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä, että The Circuksen ulkopuolella ihmiset tulivat kysymään, mitä oikein oli tapahtunut – epämääräisiä läjiä ihmisiä
hengasi siellä täällä ulko-ovien tuntumassa niin itkemässä, nauramassa kuin avautumassakin. Ei hätää, kyseessä oli vain täysin normaali reaktio hyvään keikkaan.
Jotenkin pitkään varrotusta keikasta jäi kuitenkin sellainen olo, että yleisö antoi kaikkensa,
mutta bändiltä ei välittynyt aivan samaa. Kiertue oli varmasti ollut rankka eivätkä herrat olleet välttyneet tutuilta flunssaongelmiltakaan, mutta ulkomailla keikkailun päätökseen olisi pitänyt rutistaa kaikki, mitä bändillä on. Juttelin monien kanssa
kokonaisvaltaisesta kokemuksesta konsertin jälkeen, ja useammatkin tuntuivat olevan sitä mieltä, ettemme saaneet ainakaan kaikista the GazettEn jäsenistä sataprosenttista läsnäoloa irti. Myös tuttua bändiläisten esittelyä jäätiin kaipaamaan sekä hieman
pidempää settilistaa ja toista encorea.
Tosiasiahan on, ettei mikään ole täydellistä, ei edes the GazettE, joka kuitenkin teki mainiota työtä vieraillessaan Suomessa kuuden vuoden jälkeen. Kaiken kaikkiaan keikasta jäi suuhun hyvä maku, joten ehkä
vain osallistujien odotukset olivat liian korkealla? Ehkä myös pitkä aikaväli maailmankiertueissa sai monet odottamaan kuuta taivaalta. Voimme vain toivoa, että saamme suositun bändin pian kiertämään Eurooppaa uudelleen. Ainakin yhtyeen jäsenet taisivat
olla oikeutetusti hyvin tyytyväisiä saamaansa vastaanottoon.
Settilista:
Intro: [XI]
1. VORTEX
2. LEECH
3. BEFORE I DECAY
4. GABRIEL ON THE GALLOWS
5. VENOMOUS SPIDER'S WEB
6. THE SUICIDE CIRCUS
7. DRIPPING INSANITY
8. UNTITLED
9. DERANGEMENT
10. HEADACHE MAN
11. SLUDGY CULT
12. COCKROACH
13.
FILTH IN THE BEAUTY
Encore:
1. SHIVER
2. Ruder
3. LINDA ~candydive Pinky heaven~
