Plastic Tree aloitti joulukuussa 1993. Bändin rumpalia jouduttiin vaihtamaan muutamaan otteeseen, jonka jälkeen kokoonpanoksi muodostui: Ryutaro vokalistina, tunnettu äänestään ja synkistä sanoituksistaan, mutta myös henkisestä epätasapainostaan. Tadashi bassossa, säveltäen suurimman osan musiikista. Akira kitarassa, myös säveltää, ja Takashi rummuissa.
Useita singlejä jaettiin ilmaiseksi Plastic Treen keikoilla ennen kuin ensimmäinen minialbumi -strange fruit- kimyou na kajitsu julkaistiin vuonna 1995. The Curen ja Radioheadin kaltaisten bändien vaikutus oli hyvin kuultavissa ja siispä yleisvaikutelma oli hyvin synkkä.
1997 Plastic Treestä tuli major-bändi ja he julkaisivat toisen albuminsa nimeltä Hide and seek. Tätä, ja kolmatta albumia Puppet Show (julkaistu 1998), pidetään laajalti Plastic Treen parhaimpana antina.
Syyskuussa 2000 seuraava albumi Parade ilmestyi kauppoihin. Vaikkakin yhä synkkä, se oli hieman yksinkertaisempi, jonka johdosta osa faneista alkoi syyttää yhtyettä popiksi muuttumisesta kaupallisin päämäärin. Nämä fanit eivät hyväksyneet mitään Plastic Treen julkaisuista tämän levyn jälkeen.
Riipaisevat syytökset eivät tainneet olla aivan tuulesta temmattuja, sillä vuonna 2001 ilmestyi 2 best of -kokoelmalevyä, Cut ja Single Collection. Niiltä ei löytynyt yhtään kokonaan uutta kappaletta, vain uusia versioita vanhoista.
Tuolloin bändi vaihtoi rumpalia Takashista Sasabuchi Hiroshiin (lempinimeltään Buchi), jonka toivottiin antavan muuten rakastetulle Plastic Treelle uutta potkua. Uusi alku totisesti tulikin, mutta ei välttämättä fanien kaipaamaan suuntaan. Huhut kaupallisuuteen kääntymisestä vahvistuivat.
Träumerei ilmestyi vuoden 2002 lopussa ja sen jälkeen vielä yksi kokoelmalevy, Premium Best.
Entinen fanikanta kuihtui kuihtumistaan bändin muuttuessa yhä popimmaksi ja kaikki tuntui muuttuvan aina vain pahempaan suuntaan. 2003 Plastic Tree julkaisi kaksi cover-laulua (Baka ni natta no ni ja Moshimo piano ga hiketa nara), jotka olivat taas kerran jotain aivan uutta. Siltikin vanhaa soundia epätoivoisesti odottelevat fanit pettyivät jälleen.
Lokakuussa 2003 viides albumi Shirochronicle ilmestyi kauppojen hyllyille. Vielä mukana pyristelevät fanit huokaisivat jälleen kerran. Vanhat ilkeilyt massojen miellyttämisestä nousivat taas ihmisten huulille.
Tämän jälkeen Plastic Tree palasi kuin palasikin juurilleen, mitä pidettiin miellyttävänä yllätyksenä. Uusin, järjestyksessään kuudes albumi Cell näki päivänvalon elokuussa 2004.
Plastic Tree teki muutoksia palkkaamalla uusia ihmisiä levytystä varten, mutta suurin muutos tuntui tulevan suoraan sydämestä: Kuin he olisivat nauttineet taas silkasta mahdollisuudesta voida soittaa musiikkia.
Muutokset jatkuivat vuoden 2005 alkupuolella: Plastic Tree kertoi irtautuneensa levy-yhtiö SWEETHEARTilta. Bändi kuului nyt J-ROCK yhtiölle. Nettisivut muuttivat ja faniklubin nimikin vaihtui Sickroomista muotoon Jellyfish breed. Vuosi 2005 jatkui muutaman singlen ja kahden kokoelma-albumin julkaisuilla.
Uusi albumi Chandelier ilmestyi kesällä 2006. Julkaisun jälkeen bändi lähti ensimmäiselle maailmankiertueelleen. Listaan kuului Japani, Saksa, Ranska, Suomi ja Meksiko.
