Oltuaan 80-luvun legendojen TM Networkin ja Mari Hamadan taustakitaristi, oli Tak Matsumoton maine erinomainen, ja 1988 hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Thousand Wave. Musiikkikriitikot ylistivät levyä, mutta Matsumoto tunsi tarvitsevansa oman bändin, joten hän kirjoitti lehti-ilmoituksen, jossa etsittiin hänen musiikillisiin standardeihinsa sopivaa laulajaa. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen hän sai käsiinsä Koshi Inaban demonauhan. Inaba oli täysin tuntematon ja juuri opiskelunsa lopettanut laulaja, joka aikoi matematiikanopettajaksi. Hänet kutsuttiin koe-esiintymiseen ja hän valitsi laulettavakseen The Beatlesin kappaleet Let it be ja Oh Darling. Matsumoto valitsi hänet ja näin B'z muodostui.
Ei ole aivan selvää, miksi kaksikko valitsi nimen B'z. Matsumoto sanoi kerran, että yhtyeen nimen pitäisi olla A'z aakkosten alun ja lopun mukaan. Nimi A'z kuulosti tosin liikaa sanalta aids, joten he valitsivat B'z:n. Yhtye itsessään koostuu kahdesta muusikosta, ja loput paikat täyttävät avustavat muusikot.
Ensimmäinen albumi B'z julkaistiin syyskuussa 1988, ja kuulosti tyypilliseltä 80-luvun rockilta, vaikka laulunsanat olivatkin japaniksi. Siihen aikaan oli tyypillistä, että japanilaiset yhtyeet tekivät mainoskiertueen albumin julkaisun jälkeen, mutta B'z ei tehnyt niin. He eivät halunneet soittaa livekonsertteja ennen kuin heillä olisi esitettävänään vähintään 90 minuuttia musiikkia. Joten he menivät studioon työskentelemään uusien kappaleiden parissa.
Seuraavan vuoden toukokuussa heidän toinen albuminsa Off the lock julkaistiin singlen Kimi no naka de odoritai kanssa. Sen jälkeen he aloittivat Live Gym #00 Off the lock-minikiertueen, joka myi loppuun kaikissa kolmessa kaupungissa. Vähän ajan kuluttua duo aloitti minialbumi Bad Communicationin äänityksen. Kyseistä julkaisua myytiin yli miljoona kappaletta seuraavina vuosina, mutta se ei koskaan päässyt listoilla top10:een asti.
Yhtä vuotta, albumia ja viittä singleä myöhemmin minialbumi Risky ilmestyi. Albumi äänitettiin New Yorkissa, ja oli täydellinen sekoitus tanssi- ja rockmusiikkia. Se oli ensimmäinen B'z:n albumi, joka nousi heti ensimmäiseksi Oricon-listalla. Ennen sitä vain single Taiyou No Komachi Angel oli yltänyt samaan suoritukseen. Tästä lähtien yhtyeen jokainen julkaisu pääsi kärkipaikoille listoilla. Päätettiin myös, että seuraava albumi Run ja myös muut julkaisut tulevaisuudessa keskittyisivät hieman enemmän rockiin.
Uransa aikana B'z on käyttänyt lähes jokaista populaarimusiikin tyyliä alkuaikojen poprockista bluesrockiin, joka kuuluu selvästi Loosella ja The 7th Bluesilla, ja raskaampiin kitarariffeihin Brotherhoodilla ja Elevenillä. Vuosi vuoden jälkeen heidän "Live Gym"insä ovat olleet loppuunmyytyjä. Vuodesta 2002 lähtien yhtyeen Amerikan-konsertit ovat myös kuuluneet Live Gymeihin.
Vuonna 2002 B'z avasi jalkapallon Maailmancupin Aerosmithin kanssa rocktaistelussa. Aerosmithin jäsenet olivat vaikuttuneita B'z:n esityksen korkeasta tasosta, ja myöhemmin kutsuivat duon yhtyeensä lämmittelijäksi USA:ssa.
Yhtye vietti hiljaisen vuoden 2004, mutta onneksi kumpikaan jäsenistä ei maininnut mitään tauosta, ja Arigatou julkaistiin syyskuussa. Matsumoton projekti TMG menestyi hyvin, ja heidän albuminsa TMG I julkaistiin myös Euroopassa. Sillä välin Inaba julkaisi sooloalbuminsa Piece of Mind, joka myös nousi listaykköseksi. Molemmat jäsenet pitivät kiertueet Japanissa.
Vuonna 2005 B'z:n 14. albumi The Circle julkaistiin, ja maaliskuussa he päätyivät Music Stationin tekemän listan kaupallisesti menestyneimmistä yhtyeistä ensimmäiselle sijalle.
Vuoden 2005 viimeisinä kuukausina tuli useita julkaisuja: Matsumoto julkaisi uuden albumin levy-yhtiöllään House of Strings, ja B'z julkaisi singlekokoelma The Best Pleasure II:n.
Duon viimeisin julkaisu on albumi MONSTER, jonka kappaleesta Pierrot Kamiki Aya teki coverin.
