Inugami Circus-dan on yksi tunnetuimmista ja pitkäikäisimmistä Japanilaisista visual rock -bändeistä. Neljän hengen bändiä edustaa vahvaääninen Inugami Kyouko ja häntä tukevat Inugami Jouji II (II siksi, että hän on toinen Jouji-niminen jäsen bändissä) kitarassa, Inugami Zin bassossa ja Inugami Akira rummuissa. Yhdessä he muodostavat erikoisen ja arvoituksellisen joukon, joka nimettiin kulttiohjaaja Sugi Terayaman elokuvan mukaan.
On kerrottu, että Inugami Circus-danin tarina alkoi musiikkilehteen jätetystä jäsentenhakuilmoituksesta joulukuussa 1994. Ilmoituksen jätti Akira, bändin tuleva johtajahahmo. Kyouko vastasi Akiran ilmoitukseen, ja keskusteltuaan asiasta he päättivät alkaa toimia yhdessä. Ajan kuluessa bändiin liittyi kitaristi Jouji, jonka tilalle tuli kuitenkin pian Jouji II, ja tämän jälkeen Zin liittyi hoitamaan basistin tehtäviä. Jäsenistö ei ole jälkeenpäin muuttunut kertaakaan, ja näyttää pysyvän vakaana tulevaisuudessakin.
Heidän ensimmäinen keikkansa oli vuoden päästä perustamisesta. Jotkin heidän ensimmäisistä keikoistaan olivat kykykilpailuissa, joissa he voittivat kolme kertaa peräkkäin ennen. Bändin musiikki oli tähän aikaan melko vapaamuotoista ja enemmän noise-tyylistä kuin heidän myöhemmät melodisemmat tyylinsä.
Tästä eteenpäin Inugami Circus-danilla alkoi olla enemmän keikkoja ja he myös aloittivat CD:iden julkaisun. Heillä oli myös kappaleita monilla kokoelmalevyillä, esimerkiksi A TRIBUTE TO THE STALINilla ja angura-kokoelmalevyllä Igyou no Utage, yhdessä bändien kuten Onmyou-za ja Guruguru Eigakan kanssa. Bändin julkaistua joukon levyjä, alkoi heidän liittymisestään major-levy-yhtiölle liikkua huhuja, ja lopulta huhut osoittautuivat todeksi ja Inugami Circus-dan teki sopimuksen Zetima-nimisen levy-yhtiön kanssa lokakuussa 2003.
Pian he julkaisivat ensimmäisen major-maxi-singlensä, Inochi Mijikashi Koi Seyo Jinrui!:n, jota seurasi vain hieman alle vuoden päästä heidän seuraava maxi-singlensä, Saisho no Tobira. Vuoden 2004 keväällä bändi julkaisi best of -albumin, jolla oli 18 kappaletta heidän indies-uraltaan, ja jota seurasi DVD nimeltään Seppuku, jolla oli joitakin heidän musiikkivideoitaan. Molemmat julkaisut olivat menestyksekkäitä ja eläteltiin toivoa, että bändi saisi ansaitsemaansa arvostustam, mutta bändi näytti päättäneen esiintyvänsä omien ehtojensa mukaisesti.
Jälleen kului vuosi ennen kuin he julkaisivat ensimmäisen kokopitkän albuminsa major-bändinä. Fanien pitkä ja harras odotus palkittiin Sukeban Rockin julkaisun myötä, ja levy sai myös hyvät arvostelut. Kuolema-teeman ympärille rakennettua vuonna 2006 julkaistua Keijijo no Eros -albumia edelsi lyhyt kiertue. Heillä oli muutama keikka lisää, mutta pian he joutuivat pitämään keikkataukoa Akiran loukattua kätensä. Bändi kuitenkin elpyi pian, ja suuntasivat takaisin studioon tekemään uutta mini-albumiaan, Machiwabita Hi - Keijijo no Eros Gaidenia.
