Mr. Children on ollut yksi Japanin parhaiten myyviä yhtyeitä jo lähes kaksi vuosikymmentä. Nelikko tutustui toisiinsa teini-ikäisinä Tokiossa aikaan, jolloin Japanissa oltiin innostuneita yhtyeistä. Ei ole siis ihme, että nämäkin neljä nuorukaista halusivat soittaa yhdessä. Suzuki, Tahara ja Nakagawa päättivät perustaa yhtyeen, ja päättivät jo ennen perustamista mitä kukakin soittaisi. Sitten vasta ostettiin soittimet. Sakurai, joka tutustui muihin myöhemmin, oli myös hyvin tosissaan musiikin suhteen jo nuorena, ja perusti lukioaikaan oman yhtyeensä. Nelikko kuitenkin päätyi vähitellen yhteen soittamaan, tosin muut kolme olivat käyneet jo esiintymiskokeissa ja soittaneet jopa livenä ennen kuin Suzuki liittyi yhtyeeseen, päästäen Sakurain rummuista mikrofonin ääreen. Tässä vaiheessa yhtye kulki vielä nimellä The WALLS, mutta yhden epäonnistuneen esiintymiskokeen jälkeen he ottivat nimeksi Mr. Children. Vuosi oli 1989.
Muutaman vuoden ajan Mr. Children soitti livenä, kunnes saivat tehtyä sopimuksen Bad Musicin kanssa, ja tutustuivat tuottaja Takeshi Kobayashiin, joka ei epäröinyt sanoa mielipidettään musiikista. Ja viimein, 10.5.1992, ilmestyi Mr. Childrenin debuuttilevy Everything. Mr. Children halusi päästä huipulle, ja 1.12.1992 ilmestyi jo tuotteliaan yhtyeen toinen levy, KIND OF LOVE. Kolmannelle levylleen he halusivat luoda jotain uutta, ja levyttivät 1.9.1993 ilmestyneen versus-albumin New Yorkissa.
Mr. Childrenin musiikkia on kuultu muuallakin kuin lavalla ja levyillä: Replay-single pääsi välipalamainokseen, ja CROSS ROAD tv-draaman teemalauluksi. Ihmiset ihastuivat lauluihin, levyt myivät ja kiertueet olivat suosittuja. innocent world hitin myötä suosio vain vahvistui. 1.3.1994 ilmestynyt Atomic Heart oli kokeellinen albumi, ja sitä seurasivat tuottaja Kobayashin kehittämät kaksi aivan erilaista kiertuetta, TOUR INNOCENT WORLD ja TOUR Atomic Heart. Toinen kiertue keskittyi itse esitykseen, ja toisessa oli suurella lavalla mukana viimeisintä teknologiaa. Samaan aikaan kuvattiin myös dokumentti yhtyeen historiasta.
Suuri osa vuodesta 1994 meni kiertueilla, ja matka huipulle jatkui heti vuoden 1995 alusta uudella kiertueella. Mr. Children osallistui myös Act Against AIDS konsertteihin, kuvasivat dokumenttia varten ulkomailla asti, ja loivat tietenkin musiikkia. 1996 Mr. Children oli huipulla: singlet menivät suoraan listojen kärkeen, levymyynti rikkoi rajoja. Mutta huipulla ei ole välttämättä helppo olla, ja yhtyeen jäsenet alkoivat tuntea olonsa tyhjiksi.
Moni yhtye olisi siirtynyt tauolle, mutta Mr. Children jatkoi paahtamista, keskittyen yhä enemmän musiikin tekemiseen. Lauluja levytettiin taas New Yorkissa ajatuksella tehdä levy, joka kertoi tarinan, joka jatkui laulusta toiseen. Levy ilmestyi 24.6.1996 nimellä Shinkai, ja myyntiluvut nousivat kolmeen miljoonaan. Bolero ilmestyi 5.3.1997, ja levyä seuranneen kiertueen päätyttyä alkoi liikkua huhuja yhtyeen hajoamisesta. Sakurai kommentoi huhuihin että he eivät lopettaisi ennen kuin menettäisivät soittokykynsä ja eivät enää sietäisi toisiaan. Mr. Children otti kuitenkin pienen loman kiertue-elämästä ja musiikinteosta, vaikka Nakagawa ja Suzuki perusivatkin uuden yhtyeen, Hayashi Hideon.
Noin vuoden lomasta huolimatta musiikkivideoita ilmestyi Mr. Childreniltä koko ajan, ja Sakurai työskenteli uusien laulujen parissa silloin tällöin. Hän kokeili elektronisen musiikin tekemistä, ja tietokoneäänet löysivät tiensä uusiin lauluihin loman loputtua. Discovery ilmestyi 3.2.1999 tutustuttaen fanit Mr. Childrenin uudelle tyylille. Poissa oli kaikki turha, niin musiikista kuin konserttilavoiltakin. Vain kaikkein tärkein oli mukana, eli musiikki itse.
Syyskuussa 1999 ilmestyi ensimmäinen livelevy, 1/42, joka sai nimensä siitä, että se oli nauhotettu yhdellä kiertueen 42:sta konsertista. Q ilmestyi vuonna 2000, ja 11.7.2001 ilmestyivät kokoelmalevyt Mr. Children 1992-1995 ja Mr. Children 1996-2000. ITS A WONDERFUL WORLD räjäytti pankin vuonna 2002, Shifuku no oto tuli myyntiin vuonna 2004, ja tuorein levy I love you syyskuussa 2005. Kaikeksi onneksi he ovat jatkaneet uraansa aina tähän päivään asti.
Mr. Childrenin musiikki on hyvin mukaansatempaavaa: piristävää, rauhoittavaa, todellista hyvän mielen musiikkia, joka pysyy uuden tuntuisena kiitos tekijöidensä kokeilunhalun. Ja kuten odottaa sopii, lyriikat ovat musiikin veroisia. JaME suosittelee!
