"Nimi STALIN on syvästi vihattu japanilaisten ihmisten keskuudessa ja on siten hyvä nimi luomaan tietynlaisen imagon" Michirou selitti kun häneltä kysyttiin bändin kyseenalaisesta nimestä. Hän selitti myös, että Stalinin sosialistiaseman vuoksi bändin nimi kuvasti myös jokaisen hyvän idean huonoja puolia.
Michirou oli harrastelijalehti INGO:n päätoimittaja. Lehti oli pääasiallisesti vastuussa Dendou kokeshi -singlen toisesta painoksesta, joka julkaistiin toukokuun 5. päivä, vuonna 1980. EP:n kannessa oli piirustus peniksestä, joka oli lävistetty ruiskuneulalla. Vuonna 1981 julkaistiin EP Stalinism, joka jatkoi bändin raa'an punksoundin kehitystä. Viisikappaleisella levyllä voi kuulla The Ramonesin tyylisiä kitarariffejä sekoitettuna The Stalinin uniikkiin soundiin.
Michiroun live-esiintyminen oli legendaarisen väkivaltaista. Jos hän ei ollut tyytyväinen yleisön käytökseen tai reaktioon, hän alkoi käyttäytyä kuin mielipuoli. Minne tahansa kyseinen mies menikin, jälkeen jäi sekopäisyyttä ja tuhoa. Konserttien alussa Michirou usein sylki yleisön päälle, veti näitä hiuksista ja jopa löi ja hakkasi yleisössä olevia ihmisiä aiheuttaakseen ääntä ja kaaosta. Jos tämä epäsovinnainen käytös ei tepsinyt, hän poistui lavalta jopa ensimmäisen kappaleen jälkeen. Ei ole mikään ihme, että The Stalin sai lyhyessä ajassa esiintymiskiellon lähestulkoon kaikille keikkapaikoille.
Bändin ensimmäinen LP Trash julkaistiin lokakuussa 1981. Sen jälkeen The Stalin muutti tyyliään tutusta punk rockista hardcore-punkkiin. Suurin syy muutokselle oli uuden kitaristin, Tamin (ex. Typhus) asettuminen bändin kokoonpanoon. Trashista tuli yksi japanilaisen punk rockin merkittävimmistä levyistä.
Ensimmäisen LP-julkaisunsa jälkeen The Stalin päätti solmia levytyssopimuksen Climax Labelin kanssa (kyseessä on (major-levy-yhtiö Tokuma Recordsin tytäryhtiö). Bändi levytti kyseisen levy-yhtiön kanssa ensimmäisen major-debyytti-LP:nsä Stop Japin, joka julkaistiin heinäkuun 1. 1982. Levytys on monien mielestä The Stalinin paras julkaisu. Levyn lyriikat painottuvat politiikkaan, anti-nationalistisuuteen ja anarkisiin mielipiteisiin. Albumin singlejen B-puolilla on coverversiot The Doorsin kappaleesta Light my Fire ja The Stoogesin No Funista.
Vuonna 1982 The Stalin vieraili elokuvassa Burst City (Bakuretsu toshi), jonka ohjasi Sogo Ishii. Elokuvavierailunsa ansiosta The Stalinista muotoutui Sex Pistolsin japanilainen vastine ja heistä tuli punk rock -piirien imago. Elokuvan ohjaaja Sogo Ishii ohjasi myös bändin musiikkivideon Stop Japia varten. Sogo Ishiiin osuus bändin historiassa on merkittävä, sillä kyseinen mies on kuuluisa 8mm taide-elokuvien piireissä ja jopa ohjaajat kuten Takeshi Kitano ovat asettaneet Burst Cityn 1900-luvun mestariteosten joukkoon.
Chicken Farm oli yhtyeen ensimmäinen kansainvälisen kuuntelijajoukon saavuttanut kappale. Kyseinen raita julkaistiin Maximum Rock 'n' Roll Recordsin tuottamalla kokoelmalevyllä Welcome to 1984. Kyseinen levyn artistikokoonpano koostui kansainvälisistä hardcore-punkin taitajista; mukana olivat mm. Raw Power ja BGK.
Vuoden 1983 lopulla Tam lähti The Stalinista muodostaakseen yhtyeen Gauze, josta tuli ensimmäinen japanilainen hardcore-bändi. Tamin lähtö vaikutti bändiin suuresti. Seuraava albumi Fish Inn oli jazzmaisempi ja se otettiin vastaan erittäin huonosti Japanin punk-piireissä. Michirou pettyi erittäin syvästi Fish Innin negatiiviseen vastaanottoon, ja vastalauseeksi yhtye julkaisi Last live for Never -LP:n, jonka jälkeen The Stalin kertoi hajoamisestaan.
Michirou Endou kertoi halunneensa, että The Stalin saisi enemmän huomiota, ja että hän oli aina toivonut ihmisten avaavan mielensä ja seuraavan hänen lyriikoitaan. Hän kutsui kirjoitustyyliään tankuksi, tanksin ja haikun sekoitukseksi (molemmat japanilaisia runotyylejä).
Vaikka The Stalin oli jo hajonnut, ei Last live for Never jäänyt bändin viimeiseksi julkaisuksi, sillä ohjaaja Sogo Ishii astui jälleen kuvioihin. Hän teki bändin synkistä, mysteerisistä ja voimakkaista keikkakuvista elokuvan, joka toi esille bändin energian ja sielun. Video keskittyi pääpiirteisesti tietenkin bändin karismaattiseen mutta samalla arvoitukselliseen laulajaan ja keulahahmoon, Michirou Endouhun. Kyseisen VHS-julkaisun mukana julkaistiin myös The Stalin for Never, kaksilevyinen kokoelmavinyyli livekappaleilla.
