Joe Hisaishi, oikealta nimeltään Mamoru Fujisawa syntyi Naganossa ja jo viiden vuoden iässä Hisaishi löysi intohimonsa musiikkiin ensimmäistä kertaa osallistuessaan viulutunneille. Ymmärtäessään, että hänen rakkautensa musiikkia kohtaan tulisi olemaan pitkäaikainen suhde, hän hakeutui Kunitachin musiikilliseen korkeakouluun, valiten pääaineekseen musiikin säveltämisen, vuonna 1969. Hisaishi teki yhteistyötä musiikin minimalistien kanssa säveltäjänä, edesauttaen kokemustaan musiikin maailmassa.
Hisashi nautti ensimmäisestä onnistumisestaan musiikkiteollisuudessa vuonna 1974, jolloin hän sävelsi musiikin pienelle animaatiolle, Gyatoruzulle. Tänä aikana Hisashi sävelsi musiikit Sasuga no Sarutobille ja Futari Takalle. Sivuhuomautuksena voisi mainita, että tällä uransa tasolla Hisaishi käytti vielä oikeata nimeään.
1970-luvulla japanilainen populäärimusiikki, elektroninen musiikki ja new-age musiikki olivat pinnalla - nämä genret, kuten myös yhtye Yellow Magic Orchestra, vaikuttivat Hisashin sävellyksiin. Hän kehitti musiikkinsa minimalismin ideaaleista, laajentaen aina orkestraalisiin töihin asti. Vuoden 1975 paikkeilla Hisaishi esiintyi ensimmäistä kertaa julkisesti, levittäen näin nimeään ympäri yhteisöään. Hänen ensimmäinen albuminsa Mkuwaju julkaistiin vuonna 1981.
Hisaishin töiden tullessa paremmin tunnetuiksi, hän kehitteli itselleen aliaksen, jonka inspiraationa oli Quincy Jones, afroamerikkalainen muusikko ja tuottaja. Nimi "Quincy Jones" oli japaniksi translitteroituna "Joe Hisaishi." ("Quincy," japaniksi äännettynä "Kuinshi," on lähellä "Hisaishi"-kanjin ääntämistä; "Joe" tuli "Jonesista.") Tästä pseudonyymistä tuli pysyvä osa Mamoru Fujisawaa.
Vuonna 1983 eräs levy-yhtiö suositteli Hisaishia tekemään albumin animaatiolle Kaze no Tani no Naushika (Tuulen Laakson Naushika). Hisaishista ja elokuvan ohjaaja, Hayao Miyazakista, tuli ystäviä ja he ovatkin jälkeen päin työskennelleet yhdessä useiden projektien parissa. Tämä läpimurti johti Hisaishin lopulta säveltämään muitakin japanilaisten elokuvien soundtrackeja. Vuonna 1986 hän sävelsi musiikin Tenkuu no Shiro Rapyutalle ja 90-luvulla hän työskenteli Mononoke Himen (Prinsessa Mononoke) ja muiden elokuvien parissa.
Kun Hisaishi ja animeteollisuus tulivat enemmän julki, myös Hisaishin ura edistyi. Hän ei vain aloittanut soolouraansa muusikkona, vaan hän alkoi myös tuottaa musiikkia ja perusti oman levy-yhtiön (Wonder Land Inc.). Vuotta myöhemmin levy-yhtiö tuotti ensimmäisen albuminsa, Pretenderin, New Yorkissa.
Kiitokseksi ahkerasta työskentelystään vuosien varrella, Hisaishi on voittanut Japanese Academy Award for Best Music -nimisen palkinnon viisi kertaa - vuosina 1992, 1993, 1994, 1999 ja 2000. Hän sai myös 48. Tulokas-palkinnon vuonna 1997 Opetusministeriöltä ja monia muita palkintoja arvostettuna hahmona japanilaisessa musiikkituotannossa.
2001 oli Hisaishin kiireisin vuosi. Hän tuotti musiikkia Takeshi Kitanon Veljeen ja Hayao Miyazakin Henkien Kätkemään ja toimi johtavana tuottajana Night Fantasia 4 Movementissa Japan Expossa Fukushimassa 2001. Lokakuun kuudentena päivänä Hisaishi debytoi elokuvaohjaajana ohjatessaan elokuvan Quartet, johon hän myös sävelsi musiikin ja kirjoitti käsikirjoituksen. Hänen ensimmäinen soundtrackinsa ulkomaalaiselle elokuvalle, Le Petit Poucetille, julkaistiin samana vuonna.
Vuonna 2004, Hisaishi sävelsi jälleen kerran musiikin yhdelle Miyazakin elokuvista, Liikkuvalle Linnalle. Hisaishi sävelsi musiikit myös korealaiselle elokuvalle Welcome to Dongmakgolille vuonna 2005.
Hisaishin ura kuuluisana säveltäjänä ja ohjaajana vaikuttaa jatkavan kirimistään uusiin korkeuksiin, ja voi vain toivoa, että hän pysyy yhtä kuuluisana ja vaikutusvaltaisena.
