On odotettu, että mitä tämä lyhyessä ajassa kasaan pakattu kokonaisuus pitää sisällään. On aika purkaa.
Kokopitkä lähtee käyntiin rauhallisen pop-rockin merkeissä eikä visko kaikkea tarjottavaa korville yhdellä lusikallisella. Avaava kappale on nimeltään
Juryoku Scandalous, joka lämmittelee yksinkertaisella kitarariffillä ja ns. futuurisin efektein kohti keskeisintä osaa. Kertosäe on mieleen painuva nykyisessä muodossaan virtaviivaisuudesta huolimatta eikä yritä liikaa. Kitarasoolo on nautittavaa syntikan säestämänä ja parin lipuvan tahdin saattamana viimeiseen kertosäkeeseen. Levyn avaamiseen hivenen lattea raita, mutta tuo uutta, jos ei musiikin kentälle niin ainakin itse
An Cafen tuotantoon.
Kolmas raita,
Hachimitsu Plus Lemon, sytyttää mielikuvia kouludraamaa käsittelevästä animesta. Alkuefektien saattelemana voisi kuvitella, että tulossa olisi jotakin jämäkkää tai elektronimaista, mutta kappale pysytteleekin peruskauran puolella ja siksi sopisi animaation tunnusmusiikiksi. Sävellaji on iloiselta korkeudelta ja sopii
Mikun laulutyylin kanssa yhteen kuin suklaakastike vaniljajäätelöön. Soolona toimii jälleen yhteistoimin
takuyan kitara ja
yu-kin syntikka. Valitettavasti kappale jää albumin muiden raitojen jalkoihin ja toimittaa tehtävänsä levyn täytteenä lyhyesti ja törmäten seinään.
Utsukushi Hito on albumin todellinen lähtöviiva ja palaa tyylissään jopa vanhoihin aikoihin. Miku ei hidasta vauhtia nopeilla sanoillaan ja tätä kuunnellessa voi tunnistaa
terukin rummut ja hänen suosimansa tahdin. Pelkäämättä voisi sanoa, että jokaisen cafekon lempikohta tästä kappaleesta onkin hyvin miksatut Mikun örinät. Pettymyksenä yu-kin syntikka on vastakkaisesti miksattu kaiken alle, mutta aina jonkun on oltava muiden alla; tällä kertaa pallo osui syntikkaan. Se toimii kuulumattomana perustana, jota ilman jotakin puuttuisi.
Tervetuloa pelien maailmaan. Näin ainakin tervehtii kappaleen
Gendai Soldier Now’n 8-bittinen melodia ja potkaisee Mikun vauhtiin. Tällä kertaa annettakoon anteeksi autotunen käyttö, vaikka sitä katsotaankin yleisesti pahalla. Tehokeinona se kuitenkin toimii eikä ole kehystämässä jokaista kohtaa. Lyhyesti todeten: ei ole pahaa sanottavaa.
Hempeästi aloittaen
O No Saki Ga Ienai antaa mielikuvituksen laukata suomalaisessa maaseutuelämässä ja Mikun haaveilemassa rannalla auringonlaskussa. Voisi luulla, että kohta kuullaan jotain traumatisoivaa rakkaustarinaa. Mutta tämä kappale onkin karu muistutus siitä, kuinka yhtye tosiaan koostuu n. 30-vuotiaista miehistä, jotka haluavat pitää hauskaa. Miku luettelee englanniksi aakkosia ja sulauttaa lausuntatavallaan kirjainten o ja p kohdalle, vieläpä korostaen, sanan "oppai" (kääntyy suomeksi "tissit"). On vaikea määrittää onko kyseessä huvittelua vai ulkomaalaisten trollausta, mutta jos tämä kappale kuuluu kiertueen settilistaan, pääsee allekirjoittaneelta tippa linssiin – naurusta.
Seitsemäntenä saammekin kuulla sen todellisen balladin. Kappale on nimeltään
Shomi Kigen 2010.01.04 ja saattaa lumisin melodioin kuulijan kädet ilmaan aaltoilemaan. Piano ja kitara on miksattu sopivaan harmoniaan ja pitävät tunnelmaa yllä eivätkä pukkaa liikaa päälle. Soolon koittaessa voi kuulla yhtyeen hempeänkin puolen, josta cafekot haluavat osansa. Viimeisen kertosäkeen jälkeen herkku loppuu kesken haikeaan, viimeisen pianon sointuun. Tahdomme lisää!
Inazuma no Senritsu aloittaa askeleensa uruilla ja cembalolla saattaen kuulijan kohti oshare-kein palatsia. Takuyan sisääntulo laukaisee jännittyneen tunnelman yksinkertaisesti vetoavalla riffillä ja saa tanssijalkaisen liikkeelle. Jatkuvasti toistuvat ns. jännitettä nostavat efektit yu-kilta eivät hoida tehtäväänsä, jos niitä saa kuulla jokaisessa tuotoksessa, kuten tässä kappaleessa pääsi käymään. Kertosäe pelastaa tunnelmaa, jotta ei kokemus lässähtäisi jalkoihin. Valitettavasti soolo ei ole mieleen painuva eikä häkellyttävä; vain pelkkä täyte ja pakollinen osa kappaletta. Kokonaisuutena kappale on varma kiertueen sykkeen nostattaja.
Hieman erilainen hidas kappale on
Kiminomachi ~5 person sing along ver.~, jossa jokainen yhtyeen jäsen päästää ääniarkkunsa avoimeksi. Osa faneista saattaa inhota joidenkin jäsenten osuuksia, koska heidän äänensä ei välttämättä sovellu soololaulamiseen. Kuorona homma kuitenkin toimii. Yhteislauluun sopivalla sävelmällä kappale saa kuulijankin laulamaan ja yhdistämään maailman cafekot, kappaleen nimeä lainaten, heidän omissa kaupungeissaan.
Seuraavana vuorossa on
Itsumo no Kiss de, joka alkusoitoillaan tuo mieleen jostakin syystä
Cowboy Bebop -sarjan. Tämänkertainen soundi on kummallisen uutta An Cafelta, mutta ei valitettavasti toimi – ei ainakaan Mikulle. Joko nauhoitus on tehty Mikun ollessa kipeänä tai hän yrittää tässä kohtaa liikaa. Hänen äänensä ei ole vahva, eivätkä ääniväreensäkään sovellu kappaleen tyyliin. Entä jos kappaleen esittäisikin matalaääninen nainen?
Viimeisen mielipiteen saa
Love Me Tender. Laulun hoitavat tällä kertaa kokonaan Teruki, yu-ki ja Kanon. Kappale aloittaa elektronisesti ja lähteekin raivoisalla tahdilla ja melodialla liikkeelle. Ei olisi yllätys, jos tämä kappale löytyy jokin päivä tanssimattopelistä, sillä kaikki vaadittavat ainekset ovat läsnä. Jytkeestä nauttiville kappale on suoranaista siunausta, mutta muilla tämä tuotos saattaa aiheuttaa sateenkaariyrjöä, mutta he pääsevät huokaisemaan helpotuksesta, kun albumin viimeinen kappale,
Merry Making (Anti Aging Ver), pääsee vuoroon.
Kokonaisuutena albumi toimii loistavasti ja niin kutsuttu "flow" on tässä kokopitkässä vahva. Kappaleet kuuluvat yhteen selittämättömästä syystä tyylilajien vaihtelusta huolimatta ja pitävät yhtyeelle tyypillistä pirteätä olotilaa jaossa jopa ulkomaille. Vaikka sanoma kappaleissa ei aina ole mitään syvällisintä filosofiaa, ne antavat kuulijalle paljon enemmän. Yhtye osaa hullutella. Tätä on An Cafe.
Kaksi viimeistä arvosteltua kappaletta ovat molemmat Euroopan julkaisussa, mutta Japanin versioissa nämä kappaleet on sijoitettu kahdelle eri versiolle.
Albumiin sisältyneet kappaleet, jotka eivät esiinny tässä arvostelussa, ovat saaneet mielipidettä osakseen jo Harajuku Trilogy Returns -singletrilogian arvostelussa.
