Helsinkiläisten päivän piristykseksi ja kummastukseksi Tavastian ovelta kiemurteli jälleen värikäs jono. Moni ohikulkija tiedustelikin, että mitähän täällä mahdettiin odottaa. Iloinen vastaus kuului kaikilta: "
An Cafen keikkaa!"
Pitkään cafekoita miellyttänyt yhtye oli jälleen palannut Suomeen ja vastaanotto oli säilynyt muuttumattomana: pirteys vallitsi jonottajia kylmästä säästä huolimatta. Jaettiin lyriikoita ja kerättiin fanilahjoja yhteiseen laatikkoon sekä terveisiä lakanaan ja Suomen lippuun. Negatiivista energiaa ei ollut havaittavissa juuri ollenkaan. Jono muodostui ja kasvoi pituutta itsestään pitkin päivää, eikä kuuluisaa ryntäystä enää ollut tarvettakaan tehdä. Tavastian henkilökuntaa tai turvamiehiäkään ei tavattu ennen ovien avaamista. Lieneekö syynä fanien käytöstapojen parantuminen, laantunut suosio tai henkilökunnan arviointikyky, sitä emme tiedä. Tällä kertaa jonottaminen oli siis naarmutonta.
VIP-asiakkaiden päästyä sisään ja heille tarkoitetun fanitapaamisen jälkeen avautui Tavastian ovet viimein lopuillekin Nyappy-nälkäisille. Sisään valuvien fanien puheen sorinaa kuunteli jopa mielellään, mutta harmikseen sai muutama cafekko todeta, että fanisukupolvi on tainnut vaihtua.
Lämpimässä odotellessa aika kului paljon ripeämmin, eivätkä kylmät varpaat enää tuntuneet haittaavan ketään. Odotellessamme saimme kuulla taustamusiikkina erinäisiä kappalevalintoja, joita soitettiin ennen varsinaisen esityksen alkua. Mielenkiintoisin, ja ehkä vihjailevin, kappalevalinta oli
ABBAn
Does Your Mother Know?, sillä ehkä yhtye tiedostaa heidän sekä kohdeyleisönsä ikäeron ja tahtovat kysyä faneiltaan "tietääkö äitisi, että olet ulkona?". Eikä aikaakaan, kun huomasimmekin jo lyövämme käsiä yhteen ja jalkoja lattiaan vaatiaksemme haluamaamme yhtyettä lavalle.
Jopa tähän päivään asti yhtyeen introkappale on ollut sama, mutta pysyy ajattomana sekä kylmiä väreitä nostattavana, sillä kyseistä raitaa ei ole koskaan julkaistu myytävissä levyissä. Raita on yksinoikeudellista liveherkkua. Tämän tahdissa saimme todistaa cafekot yhteen sitovan yhtyeen jäsenten ilmestymisen savun takaa lavalle. Kiljunta teki selväksi, että nämä pojat ovat yhä tärkeä osa Suomen j-rocksceneä.
Ainakin vanhempien fanien yllätykseksi keikka alkoikin encore-setin viimeiseksi kappaleeksi leimautuneella
Smile Ichiban Ii Onnalla. Hymyt kuitenkin olivat cafekkojen kasvoilla aina korviin asti ja tunnelma katossa alusta lähtien. Kappalevalinta viestii, että yhtye haluaa viimein tehdä uutta ja rikkoa vanhoja kaavojaan. Mutta kykeneekö An Cafe luomaan jotain yhtä lailla tai jopa vielä vetoavampaa kuin tämä kappale? Hankala tehtävä se ainakin on.
Vanhempien fanien herkuksi oli tarjolla muun muassa raidat
Wagamama koushinkyoku,
Snow Scene,
Tekesuta Kousen,
Escapism ja
Maple Gunman. Mainittakoon, että vaikka kappaleet ovatkin
Boun aikaisia, uudemmat jäsenet eivät tuottaneet häpeää raidoille. Omia tulkintoja oli havaittavissa, mutta klassikoille oltiin uskollisia.
Mitä välipuheisiin tulee, niitä oli lähes joka kolmannen kappaleen jälkeen, eikä mikään niistä sisältänyt mitään uutta tai yllättävää. Kaikkien artistien puheet kuulostavat samalta, olivatpa ne millä kielellä tahansa: onhan varmasti kivaa, jengi?!, tässä on jäsen x, seuraavana kappale y ja me rakastetaan teitä ja maatanne!
Pitkän päälle nämä kuulostavat jo sieluttomilta, mutta ongelmana voi olla ja varmasti onkin kielimuuri. Mutta haittaako tämä keikkatunnelmaa? Moni vastaisi "ei". Miinukseksi on laitettava silti Muumi-puhe, joka pidettiin myös VIP-tapaamisessa.
Yksi mainittava asia puheissa kuitenkin oli:
Miku pahoitteli sitä, ettei ehtinyt vuoden sisään yhtyeen kanssa pitämään toista keikkaa, kuten edellisellä keikalla oli luvannut. Voidaan silti uskoa, että cafekkoja tämä tuskin haittaa. Olemme tyytyväisiä ja kiitollisia jo siitä, että olemme vielä automaattisesti maailmankiertuelistalla. Hyvää tulee odottaa kärsivällisesti.
Jossakin vaiheessa tuli jo olo, että olimme maksaneet lipuista jopa liian vähän, sillä keikka tuntui jatkuvan ikuisuuden - hyvässä mielessä. Pirteys ja sokeripärinät eivät antaneet hellittääkseen ja faneilla riitti virtaa. Kaiken sen hyppimisen keskellä pystyi kuka tahansa todistamaan paljain silmin An Cafen ja cafekkojen välistä sidettä: jokainen cafekko tanssi kappaleiden mukana
Mikun ja
Yu-kin demonstroimien furi-liikkeiden kanssa, ja yhtyekin hikoili niin, että näytti antavansa kaikkensa viihdyttääkseen yleisöään. Sali vain kuumeni kuumenemistaan, eikä loppua tahtonut näkyä.
"Tissilaulua",
O no saki ga ienai, ei kuultu, mutta yhtä kyseenalainen valinta kuului listaan: vuoden 2009 kesähitti
Natsu Koi Natsu GAME. Pitäisikö tästä pitää ihan galluppi, että ymmärtäväthän fanit nyt varmasti, minkä tahtiin laulavat ja tanssivat? Siitä ei ole tietoa, että onko tämä tarkoituksellista vai yhteensattumaa, mutta yksi koreografian liikkeistä tarkoittaa naisten intiimiosia viittomakielessä. Epäilykset nousevat, että kyse on tarkoituksellisesta valinnasta, sillä ovathan sanatkin kyseisessä kappaleessa varsin rivot. Tähän verrattuna tissilaulu olisi ollut pienempi paha.
Settilistan pääosuuden viimeisen kappaleen,
Cherry Saku Yuukin jälkeen yhtyeen jäsenet perääntyivät hetkeksi takahuoneeseen. Encore-ilmiö on kuitenkin jo niin tuttu Suomessakin, että totta kai ne huudot alkoivat heti viimeisen jäsenen hiuskiehkuran kadottua savun taakse. Huudot olivat välillä englanniksi, välillä japaniksi, osoittaen, että cafekoilla oli vielä reilusti virtaa pattereissaan. Huudettuihin vaatimuksiin vastattiin, ja jäsenet palasivat hetken virkistäytymisen jälkeen lavalle.
Miku oli pukenut ylleen VIP-tapaamisessa fanilta saadun t-paidan, johon oli kirjoitettu "I'm sexy and I know it".
Hieman masentuneella äänellä
Miku joutui sanomaan, että seuraava kappale olisi päivän viimeinen. Sulanein sydämin cafekot kuuntelivat kappaleen
MY HEART LEAPS FOR "C". Tämä ei kuitenkaan ollut vielä tässä. Yleisöllä oli vielä yksi ässä hihassa.
Puolassa videoidun hetken innoittamana Suomen cafekot toimittivat fanactin ja alkoivat suunnitellusti laulaa yhteen ääneen kappaleen
YOU ensimmäistä säettä.
Miku tunnisti kappaleen jo parin sanan kohdalla ja alkoi laulaa mukana ilman säestystä. Täydellisyyttä tavoitelleiden harmiksi joukolta katosi tahti ja osa alkoikin jo kikattaa välissä. Eturivin voimin kertosäe saatiin kuitenkin kirkkaasti loppuun, jonka jälkeen riveistä alkoi kuulua huutoa: "Bonds! Bonds! Bonds!"
Hetken katsottua toisiaan yhtyeen jäsenet tulivat yhteisymmärrykseen ja tarjosivat viimeisillä energian rippeillään
BondS -Kizuna-n, sitoen yhteen siteen heidän ja faniensa välillä.
Settilista:
Smile Ichiban II Onna
ROMAN ~Let's make precious love~
Wagamama koushinkyoku
Snow Scene
Ryuusei Rocket
Amazing Blue
Tekesuta Kousen Anti aging ver.
Escapism
Kimi no machi
Bee Myself Bee Yourself
Natsu Koi Natsu GAME
Kakusei Heroism
Itai Onna ~NO PAIN, NO LOVE? JAPAIN GIRLS in LOVE~
Maple Gunman
Cherry Saku Yuuki
ENCORE
MY HEART LEAPS FOR "C"
ENCORE 2
BondS -Kizuna-
Lopulta keikka oli ohitse, vaikka se olisi voinutkin kestää iäisyyden loputtomalla iloisuudellaan. Yleisökuvan, plektrojen ja kapuloiden viskomisen jälkeen meidät hyvästeltiin tiramisu-rutiinilla ja sitten An Cafe olikin jo poistunut. Vaikka yleisö poistuikin haikein mielin, yhtye oli käynyt valaisemassa Suomen synkkää kevättä, ja jakamamme siteen avuin toi Nyappya sydämiin. An Cafe on yhä maineensa veroinen.
