Haastateltavana WagakkiBand

Kahdeksanhenkinen, perinteisiä japanilaisia instrumentteja hyödyntävä WagakkiBand vastasi JaME:n kysymyksiin heinäkuussa, ennen bändin Amerikan-debyyttiä Los Angelesin Anime Expossa. Haastattelussa jäsenistö kertoi tähänastisesta matkastaan, länsimaisen ja itämäisen musiikillisen yhdistymisen hankaluuksista sekä hauskoista tavoistaan.


On mahtavaa jutella teidän kanssanne sitten viime vuoden haastattelun! Kuinka tämä vuosi on sujunut?

WagakkiBand: Olemme esiintyneet musiikkiohjelmissa Japanissa ja meillä on ollut monta mahdollisuutta soittaa ulkomailla, kuten esimerkiksi ensimmäinen oneman Taiwanissa. Tuleva albumimme julkaistaan syyskuussa; se on täynnä meidän tekemiä kappaleita.

Sillä välin olemme maanlaajuisella Japanin kiertueella. Debytoimme vasta vuosi sitten, mutta meillä on ollut suunnattomasti keikkoja. Se on suuri kunnia meille, ja kunnioitamme näitä kaikkia mahdollisuuksia.

Esiinnytte Japan Expossa 4. heinäkuuta. Mistä olette eniten innostuneet tässä tapahtumassa?

WagakkiBand: Olemme jännittyneitä, koska esiinnymme ensimmäistä kertaa USA:ssa. Emme tiedä, kuinka yleisö tulee reagoimaan esitykseemme. Odotamme sitä kuitenkin innolla.

Senbonzakura on ollut tähän asti tykätyin cover-kappaleenne. Miten päädyitte coveroimaan tämän kappaleen?

WagakkiBand: Aluksi julkaisimme tämän kappaleen tunnetulla videontoistosivustolla Japanissa, koska halusimme mahdollisimman monen näkevän esiintymisemme. Tällä sivulla se on uskomattoman suosittu.

Tällä kappaleella on traditionaalinen japanilainen melodia, johon päädyimme pohdittuamme, että kappale sopii täydellisesti tyyliimme. Sillä on myös enemmän rock-fiilistä mitä tulee japanilaiseen klassiseen musiikkiin. Sen tempoa on myös hankala soittaa perinteisillä japanilaisilla soittimilla. Halusimme tehdä jotain, jota kukaan ei voi imitoida.

Onko teidän mielestänne oman kappaleen tekeminen hankalampaa kuin coverin luominen? Vai onko coverit hankalampia, sillä teidän täytyy muuttaa kappaletta enemmän oman tyylinne mukaisiksi?

WagakkiBand: Niiden välillä ei ole suurta eroa. Vain yksi jäsenemme sovittaa kappaleen, mutta jokainen meistä sovittaa omien soittimiemme osat. Coveroidessamme vocaloid-kappaletta teimme mielenkiintoisia sovituksia, joita emme olisi ikinä voineet kuvitella.

Jos joku jäsenistämme luo oman kappaleen, sen tuottaminen on paljon nopeampaa, sillä sanoittajamme tietää kykymme ja omaleimaisuuden rajamme. Teemme kappaleet luottaen täysin omaan ja muiden vaistoihin.

Mikä on vaikein asia itämaisen ja länsimaisen musiikin yhdistämisessä?

WagakkiBand: Perinteiset japanilaiset soittimet on tarkoitettu akustiselle soittamiselle, joten äänentoiston tasojen tasapainottelu voi olla hankalaa. Yritämme tietoisesti olla kuulostamatta tylsältä tai liian samanlaiselta.

Mistä sanoituksenne yleensä kertovat?

WagakkiBand: Bändillämme on muutamia sanoittajia, joten lyriikat voivat olla hyvin erilaisia. Alun perin Suzuhana, Asa ja Machiya ovat olleet sanoittajiamme, mutta uudella albumillamme Kurona ja Kiyoshi ovat liittyneet riviin. Toivottavasti odotatte innolla heidän osuutensa kuulemista.

Suunnitteletteko omat asunne? Mikä on ollut lempiasusteenne tähän mennessä?

WagakkiBand: Jokainen jäsen keskustelee toiveistaan vaatesuunnittelijan kanssa. Mielestämme työn laatu on kehittynyt jokaisen asun myötä. Mielestämme Ikusan asut ovat olleet parhaimmat.

Olemme varmoja siitä, että olette saaneet monenlaisia kommentteja musiikistanne ulkomaalaisilta faneilta. Jakaisitteko jonkin kommentin meidän kanssamme?

WagakkiBand: Eräs fani kommentoi musiikkiamme näin: "Minulla ei ole mitään hajua mitä sanoituksenne tarkoittavat, mutta olette lemppareitani! Rakastan teitä!"

Kertoisitteko meillä jonkin mielenkiintoisen tavan tai oikun jokaisesta jäsenestänne?

WagakkiBand: Yuko koskettelee hiuksiaan puhuessaan ja pusuttelee Ume-pupuaan joka päivä. Kiyoshi meditoi ja puraisee Daisukea, Wasabia ja Kuronaa usein.

Daisuke kuljeskelee ympäriinsä ollessaan puhelimessa tai pesemässä hampaitaan sekä yrittää aina löytää lähimmät raamen-ravintolat. Beni puhuu unissaan ja venyttelee kylvyn jälkeen. Kurona huutaa "böö!" aina mahdollisuuden tullessa ja minne hän meneekin, silloin sataa.

Machiya käy läpi kiinteistöjen infoja ja nousee ylös kaatuessaan. Asa yrittää vitsailla aina tilaisuuden tullessa ja on ensimmäisenä menossa kotiin keikan jälkeen. Wasabi riisuuntuu kenenkään huomaamatta ja vilkuilee lihaksiaan peilistä.

Suzuhana, miten päädyit shiginin maailmaan? Kuinka opit sitä ja onko se suosittua Japanissa?

Suzuhana: Aloin 5-vuotiaana opetella shiginin lausuntaa ja shibu-tanssia. Toinen vanhemmistani opetti pianonsoittoa kotona, ja yksi hänen oppilaistaan tutustutti minut shigin-tunneille. Se oli kaiken alku.

Aloitin shiginin ollessani aikuisten ympyröimänä. Pidin heistä paljon ja he kehuivat minua. Nautin siitä, joten jatkoin tunneilla käymistä. Kisattuani jonkin aikaan halusin tähdätä korkeammalle. Voitettuani mestaruuskisan Japanissa aloin harkita shiginin edustajuutta kertoakseni maailmalle Japanista.

Yleisin aloittamistapa shiginin maailmaan on olla shigin-taiteilijan sukulainen. Jotkut aloittavat sen jo lapsena. Japanissa sanotaan, että shigin on tarkoitettu vanhemmalle sukupolvelle.

Beni, onko shamisenin soittaminen hankalaa? Olemme kuulleet eräältä naispuoliselta shamisenin soittajalta, että sillä soittaminen on erityisen hankalaa naisille. Onko tämä totta?

Beni: Mielestäni se ei ole hankalaa naisille. Teen lihastreeniä, venyttelyä ja seisomisharjoitusta ylläpitääkseni kehoni tasapainoa. Shamisenia soitetaan normaalisti istualtaan, mutta itse soitan sitä pitkän ajan seisoen.

Shamisenissa on "tsubo" (akupunktiopiste), joka muistuttaa paljon kitaran nauhavälejä. Tsubo on hyvin herkkä; jos soittaa hiukankin eri tavalla kuin tavallisesti kuuluisi, soivan sävelen vire muuttuu. Se on luultavasti toisenlainen haaste shamisenin soittamisessa.

Mikä on lempimatsurinne? Miksi?

WagakkiBand: Aomori Nebuta Festival. Se on jännittävin festivaali minkä olemme nähneet. Rumpujen ja kellojen räjäyttävä ääni täyttää sydämemme täysin. Nautimme siitä tunteesta.

Mistä japanilaisesta tavasta haluaisitte ulkomaalaisten faninne tietävän?

WagakkiBand: Nykyään Japanissa ei ole lainkaan ninjoja tai samuraita. Kuten musiikkimme, moderni Japani on sekoitus perinteisiä ja ulkomailta peräisin olevia asioita. Vanhan ajan perinteisiin asioihin liittyy wabi-sabi-näkemys, jota ilmenee vain Japanissa. Olemme iloisia, jos kiinnostutte Japanista meidän kauttamme.

Olisiko teillä viestiä JaME:n lukijoille?

WagakkiBand: Jos rakastutte Japaniin meidän kauttamme, olemme iloisia! Kuunnelkaa sielukasta musiikkiamme!


JaME kiittää WagakkiBandia haastattelumahdollisuudesta.

WagakkiBandin toinen studioalbumi Yasou emaki julkaistaan 2. syyskuuta. Akatsuki no iton ja Ikusan musiikkivideot on nähtävissä alapuolella: