Vuonna 2014 GALLOWS-kokopitkän julkaissut lynch. saavutti kyseisellä albumillaan pitkään työstämänsä vaiheen, josta yhtyeen olisi helppo jatkaa eteenpäin ilman suurempia tyylimuutoksia. Viime maaliskuisen kokoelmalevynsä jälkeen yhtyeen oli aika jatkaa uuden materiaalin työstämistä, josta seurasi kaksi singleä, uuden studioalbumin sekä live-DVD:n sisältävä julkaisukampanja. Kampanja käynnistyi singleillä nimeltään EVOKE ja ETERNITY. Näistä molemmat onnistuivat luomaan positiiviset odotukset 7. lokakuuta 2015 ilmestynyttä albumia kohtaan, joka sai nimekseen D.A.R.K. -In the name of evil-.
Siinä missä GALLOWS tarjosi soundinsa puolesta yhtyeen hiotuimmillaan, ottaa uusi albumi tavoitteekseen yhdistellä sekä nykyistä tyyliä että bändin ensimmäisiltä julkaisuilta tuttua, ''rosoisempaa'' puolta. Albumi käynnistyy edellisen levytyksen tavoin INTRODUCTION-nimisellä avausraidalla, jonka tehtävänä on johdattaa kuuntelija levyn maailmaan. Valitettavasti kappale tuntuu lyhyen kestonsa vuoksi päättyvän kuin seinään, minkä takia sen pariin on kovin vaikea ehtiä heittäytymään toisin kuin bändin aiempiin avauskappaleisiin. Johdannon myötä pärähtää käyntiin albumin nimikkoraidan virkaa hoitava D.A.R.K, joka osoittautui kertosäkeistöä lukuunottamatta ikävän laahaavaksi toteutukseksi.
Tässä vaiheessa tekstiä lukijasta saattaa tuntua, että allekirjoittajan kynästä on sadellut vain pettyneen negatiivista sanottavaa. Kenties mielipiteitä jakavan alun jälkeen yhtye päästää itsensä kuitenkin hyvään vauhtiin. Tämä on havaittavissa jo levyn kolmannella kappaleella, Antaresilla, jossa yhdistyvät bändin rento rock-kitarointi tarttuvaan kertosäkeistöön. Albumille sisältyvistä singleraidoista EVOKE esittelee melodiansa puolesta yhtyeen niin sanotusti tavallisimmillaan. Tämän ansiosta kappale soveltuneekin erinomaisesti bändin musiikkiin tutustuvalle kuuntelijalle, minkä lisäksi sen ikoniset kitarariffit sekä vokalisti Hazukin taipuva äänenkäyttö jaksavat lämmittää myös varttuneemmankin fanin korvia. EVOKEn jälkeen tanssahdellaan Ghostin parissa, jonka taustalla kummittelevat jazzmaiset bassokuviot ja sen tahdissa kulkeva rumpalointi antavat erinomaisesti osviittaa yhtyeen kyvystä kokeilla ja heittäytyä myös hieman tyylistään poikkeaviin rytmeihin. Hieman kokeilullisempaa linjaa noudattaa myös Illuminati, joka on temponsa puolesta varsin ripeää mutta harkittua tahtia etenevä rock-kappale. Albumin toinen singleraita, ETERNITY, tarjoaa vuorostaan bändin herkempää puoliskoa nojautuen muista balladiteoksista poiketen vahvasti taustalla kappaletta ohjaavaan pianoon, mikä tekee kappaleesta erottuvan timantin yhtyeen tuotannossa. Seuraavaksi käynnistyvä Fallen, saattaa tuoda etäisesti mieleen GALLOWSista tutun Envyn. Kokonaisuutena Fallen on helposti mieleenpainuva kitaraherkistely, joka ei lähde kokeilemaan mitään, mikä olisi voinut pilata yksinkertaisella tavalla kauniin teoksen.
Albumilta ei olla suinkaan unohdettu lynch.in vanhemman tuotannon faneja. Mukaan on nimittäin saatu myös raskaampaa kalustoa, jossa lynch. on mielestäni aina kyennyt olemaan parhaimmillaan. Levyn raskaimpiin kappaleisiin lukeutuva BEAST tarjoaa lyhyen, mutta ytimekkään nostalgiatripin bändin ensimmäisten julkaisujen aikoihin. Rankkaa jatkoa on luvassa heti seuraavan kappaleen, Invaderin kohdalla, joka on myös albumin lyhyin raita 1 minuutin ja 27 sekunnin kestollaan. Nopean mättörumban jälkeen tilannetta saapuu tasaamaan Cosmos, jonka voisi kuvailla asettuvan sekä uuden että vanhemman tuotannon välimaastoon. Kahdestoista kappale, Melancholic, alkaa Fallenin tavoin suoraan kappaleen kertosäkeistöllä. Rakenteeltaan Melancholic on kuin sekoitus SHADOWSin BEFORE YOU KNOW IT -kappaleesta tuttua tummanpuhuvaa melankolisuutta yhdistettynä INFERIORITY COMPLEX -albumista tutun FROZENin rytmiin ja kitaramaailmaan. Tämän puolesta Melancholic sopisi erinomaisesti albumin päättäväksi kappaleeksi, jota se ei kuitenkaan ole aivan päässyt olemaan. Albumin lopettava Moon on omassa lajityypissään varsin mukiinmenevä rock-kipale. Kappaleesta ei ole kuitenkaan ajamaan levyn lopetusraidan virkaa, minkä vuoksi se olisi voinut vaihtaa albumilta löytyvistä sävellyksistä paikkaansa esimerkiksi potentiaalisempaa päätösraitaa edustaneen Melancholicin kanssa. Onneksi digitalisaation ja omien soittolistojen aikakautena kappalejärjestyksen voi sentään asetella helposti oman estetiikkaa vaativan mielensä mukaiseksi.
Kokonaisuutena D.A.R.K. -In the name of evil- ei onnistu aivan yltämään bändin viimeaikaisten julkaisujen tasolle. Kauas jälkeensä uusi albumi ei kuitenkaan jää. Muutamalla kuuntelukerralla levy alkaa kuulostamaan arvoiseltaan jatkajalta, joka kunnioittaa bändin tummansävyistä imagoa lainaten samalla vaikuttimia eri puolilta yhtyeen tuotantoa.
D.A.R.K. -In the name of evil- on saatavilla Euroopassa Gan-Shinin julkaisemana sekä digitaalisesti että CD-levynä.
