Arvostelu

ADAMS - Original Love

12.12.2015 2015-12-12 15:29:00 JaME Kirjoittaja: Adolfiina

ADAMS - Original Love

Levyllinen vanhoja ja toinen uusia temppuja alkuperäisen rakkauden lähettiläiltä.


© ADAMS
Albumi CD

ORIGINAL LOVE

ADAMS

Neoseksuaalisuuden sanomaa levittävän ADAMSin on tullut aika julkaista uransa ensimmäinen kokoelma-albumi. Original Loveksi ristitty julkaisu on nyt saapunut arvioinnin kohteeksi. Kahden levyn julkaisun ensimmäinen levy on pyhitetty aikaisemmin julkaistulle materiaalille. 15 hittiä taattua tavaraa vuosien varrelta tarjonnevat kattavan ensikosketuksen yhtyeeseen.

Toiselta levyltä löytyy puolestaan kuuden kappaleen verran ennen julkaisematonta materiaalia, jonka joukosta löytyy kaksi kokonaan uutta laulua sekä erilaisia uudelleenmiksauksia ja vaihtoehtoisia versioita aiemmin julkaistusta materiaalista. Kyseessä on siis runsaahko ja monipuolinen kattaus Aatameita. Analysoikaamme, minkälaisen vaikutuksen Original Love tekee yhtyettä ennestään tuntemattomaan kuulijaan. Näyttävä ulkoasu ja kiehtovat oheismyytit kahden Aatamin luomiskertomuksesta ovat ainakin onnistuneet tekemään vahvan ulkomusiikillisen vaikutuksen.

Tanssittavasti potpurin käynnistää Dizzy Love, joka oletettavasti on kuumaa kamaa keikkasetissä. Miellyttävän melodinen kertosäe hivelee korvia ja tanakka rytmi saa jalan vähintään polkemaan tahtia, ehkä vähän päänkin nytkymään. Kylmäksi ei jätä myöskään kakkosraita Kissin' In The Dark, vaikkei aivan yhtä muistettavaa melodiikkaa tarjoakaan. Kolmanneksi lykätyn Sweet Dreamsin lievästi jatsidiskomainen tunnelma on suorastaan riemastuttava.

Ennen pitkää törmätään kuitenkin melko tyypilliseen kokoelma-albumeita riivaavaan ongelmaan, joka on tyypillinen eritoten ADAMSin kaltaisille musiikkityyliltään yksipuolisille yhtyeille. Yksittäisinä kappaleina arvioiden on materiaali kyllä kaikin puolin tehokasta tanssirokkia, mutta parhaimmatkin pippalot alkavat pidemmän päälle kyllästyttää, jos ohjelmanumeroissa ei tapahdu erityisemmin muuntelua. Pienet sovituksellisen monimuotoisuuden tärpit, kuten Kimi no sein akustispainotteinen säestys jäävät kuunteluhetkellä kyllä mieleen, mutta uhkaavat silti hukkua tasapaksuuntuvaan kokonaisuuteen.

Kyllähän tästä sangen selkeän kuvan saa siitä, mistä ADAMSin musiikissa on kyse. Mukavan helposti kuunneltava elektronisilla elementeillä ryyditetty pop-rock saa parhaimmillaan kuuntelijan jopa erittäin hyvälle tuulelle. Miellyttävän orgaanisen lisänsä äänimaailmaan tuo se, että kaksikon toinen, Shota, soittaa itse kitaraa myös konserteissa. Esimerkiksi yhden kokoelman parhaista kappaleista, Seseragin, kitarasoolo on kappaleen kiistaton kohokohta. ADAMSin melodiat kulkevat pääosin haikean kaihoisissa tunnelmissa toisin kuin esimerkiksi An Cafen edustamassa harajukumaisessa tanssirokissa. Eittämättä Adamin tunteelliset tulkinnat sopivatkin surumielisempiin melodioihin paremmin.

Viidentoista kappaleen kokoelmaosuuden jälkeen on aika siirtyä kalastelemaan uusia tärppejä kuuden kappaleen mittaiselta kakkoslevyltä. Alkuun on sijoitettu kaksi uutta laulua, TOP SECRET ja It's Alright. Molemmat edustavat taattua jytkytystä, joka ei tuottane pettymystä yhtyeen aikaisemmista tuotannosta pitäville. Eritoten kertosäkeiden tarttuvuuteen on uusissa kappaleissa panostettu, ja molemmat onkin erittäin helppo kuvitella yleisönvillitsijöiksi livetilanteessa.

Uudelleenmiksaukset vanhoista tutuista kappaleista ovat ehkä ennemmin pitkäaikaisen ihailijan kuin satunnaiskuuntelijan ja yhtyeeseen tuttavuutta tekevän juttu. Bittersweet (Hora Remix) menee korvien ohi lähinnä alkuperäiskappaleen lievästi digitalisoidumpana versiona. Seseragi (Kalm Remix) on jo huomattavasti erilainen sovitus alkuperäisestä kappaleesta. Melodioitakin on muokkailtu melko vapaamuotoisesti ja yhden sun toisenlaista pörinää lisäilty äänimaailmaan. Allekirjoittaneen mielestä uudelleenmiksailut ovat lähinnä tehneet hallaa alkuperäisen version tunnelmallisuudelle, mutta kuriositeettina erilaisien ideoiden julkaiseminen on toki arvostettavaa. Dizzy Love (Hiroyuki Arakawa remix) ei myöskään erityisemmin vakuuta. Alkuperäiskappale on kokoelmalevyn parhaita yksittäisiä otteita, eikä uudelleenmiksaus tuo sanottavasti mitään uutta elämykseen.

Aivan tupla-albumin päätteeksi on jätetty yksi parhaista kappaleista ja suurimmista yllättäjistä. Kokoelma-albumilta uupuvan BOKU NO SEIn ”Original Love English” -versio on nimensä mukaisesti englanniksi laulettu ja ilmeisesti myös jonkinlainen uudelleensovitus alkuperäisestä. Kielivalinnasta huolimatta on esitys valloittavan kaunis ja kappale nousee sävellyksenäkin levyn huippujen joukkoon. Dramaattinen balladi nostaa kylmät väreet pintaan ja jättää juuri parhaan mahdollisen maun tuhdista kokoelmapaketista.

Kokoelma-albumi on meille albumiorientoituneille musiikin kuuntelijoille aina ollut ehkä hieman ongelmallinen kuunteluformaatti. Kokonaisuudet ovat helposti liian isoja ja kerta-annoksina puuduttavia. Siksi se sopiikin ehkä paremmin nykyaikaiseen popmusiikin trendiin poimia yksittäisiä radiosoittorusinoita pullavasta mössöstä, jota albumikokonaisuudeksi tavan vuoksi nimitetään. Toki mikään taide-elämys ei kokoelman varmaan koskaan ole ollut tarkoituskaan olla. Ilmeisen yleisen ymmärryksen mukaan kokoelma-albumin tehtävä on tutustuttaa ensikertalaiset kätevällä ja kattavalla tavalla tietyn artistin saloihin. Sen tarkoituksen Original Love toki täyttää.

Kyseenalaistamisen paikka voi olla siinä, tarvitseeko ADAMSin helppomeneväinen ja suhteellisen homogeeninen musiikki mitään sen kummempaa kattavaa esittelyä kuin alkuperäiset julkaisut. Kokoelman kakkoslevy on toinen kulmakarvoja mahdollisesti kohotuttava seikka. Uudelle kuulijalle, joka ei aikaisempia julkaisuja omista, on kuuden kappaleen EP toki mukava lisä kokoelman kylkeen. Vannoutuneet ihailijat saattavat kuitenkin joutua ikävään tilanteeseen, kun hajanaisesta uuden materiaalin lyhytjulkaisusta pitäisi maksaa täyden albumin hinta. Markkinamiehen näkökulmasta kyseessä on toki ihanneratkaisu eikä Original Love suinkaan ole ensimmäinen vastaavaa kaavaa noudattava julkaisu, vaan pikemminkin keräilijöille harmaita hiuksia tuottavan perinteen ylpeä jatkaja. Hyvä näkökulma loppuun lisättäväksi on kuitenkin, että rahansa voi laittaa loputtoman moniin huonompiinkin asioihin kuin musiikkiin, ja varmasti paljon huonompaankin musiikkiin kuin ADAMSin tasavahvaan ja turvalliseen kokoelmalevyyn.
MAINOS

Aiheeseen liittyvät artistit

Aiheeseen liittyvät julkaisut

Albumi CD 2015-11-26 2015-11-26
ADAMS
MAINOS