Fanina paikalla: SuG Tavastialla 8.12.2015

Kun ilmoitus SuGun Euroopan-kiertueesta tuli, oli heti selvää, että yrittäisin päästä sinne hinnalla millä hyvänsä ja järjestellä työaikatauluni siihen sopivaksi. Ei siksi, että olisin vannoutunut fani - ystäväni on kyllä yrittänyt sitä jo monta vuotta - mutta ihan siksi, että olimme saamassa tänne nimekkään bändin, joka ei ollut täällä vielä ollut. Toki täytyy myöntää, että bändi itsessäänkin oli alkanut kiinnostaa muuttuneen tyylinsä sekä suosikkibändieni kanssa tekemän yhteistyönsä vuoksi. Kun ilmoitus VIP-lipuista tuli, olin enemmän kuin innoissani, että pääsisin näinkin hyvin tutustumaan tähän bändiin kertaheitolla.

Lähdimme ystäväni kanssa liikkeelle Tampereelta mielestämme melko aikaisin, kello yhdentoista junalla. Laskimme, että sillä ehtisimme käydä syömässä ennen keikkaa ja olisimme ainakin ajoissa, kun VIP-ovet aukeaisivat. Saavuttuamme viimein keikkapaikalle rakennuksen eteen oli jo muodostunut kaksi vastakkaista, pienimuotoista jonoa. Seisoimme siinä hetken arpoen kumpi on kumpi, ja pohtiessamme, pitäisikö meidän häiritä keskenään juttelevia jonottajia ja kysyä neuvoa, joku ystävällinen sielu jonosta tuli opastamaan meidät oikean jonon perään. Hän oli kuulemma ollut paikalla jo aamusta. Se siitä meidän "olemme liikkeellä aikaisin"... Mutta joskus keikkailua ns. harrastaneena täytyy sanoa, että se lämmitti sydäntä, että vieläkin Suomesta löytyy niin omistautuneita faneja ja keikkailijoita. Huippua oli myös se, että siellä heti aisti yhteishengen fanien keskuudessa, kun tuolla tavalla tultiin auttamaan hukassa olevia.

Jono alkoi pikkuhiljaa kasvaa molemmissa päissä ja jotkut siellä kiertelivätkin pyytämässä nimiä ja tervehdyksiä keikkavihkoon ja -banneriin. Saimme ottaa kuvan tuosta hienosta, itse tehdystä fanart -bannerista, mutta siinä toista tuntia kohmeessa seisseenä ei ajatus kulkenut tarpeeksi pyytääkseni kyseisten fanien nimiä tähän juttuun. Anteeksi!

Kelistä puheen ollen, se olisi voinut olla huonompikin - ei sentään satanut mitään, mutta kylmä ja kova tuuli kävi. Silti moni paikallaolija oli pukeutunut tyylilleen uskollisesti ja kesti sen kuten kunnon fani. Itse olin kietaissut käytännöllisen paita & housut -yhdistelmäni somistukseksi perhoshuivin ja värikkäät säärystimet. (sivuhuomautuksena tässä: Olin itse asiassa värikkäämpi kuin bändin jäsenet, ja pohdin itsekseni, kuinka tässä näin pääsi käymään, ensituttavuuteni bändiin kun tapahtui Love Scream Partyn tiimoilta, ja se tuntui tuolloin aivan liian värikkäältä paukulta kaltaiselleni synkempiä teemoja suosivalle kuuntelijalle.)

Katselimme huolestuneena kelloa, kun sisäänkutsua ei vain kuulunut, ja fanien keskuudessa alkoi jo keskustelu, olisiko VIP-tilaisuus sittenkin vasta keikan jälkeen vai tulisiko siitä hätäinen ja nopeasti juostu tilaisuus, kuten valitettavasti joillakin keikoilla on saanut todeta. Päästyämme viimein sisään huolemme katosi välittömästi, koska jo narikkahenkilökunta ja sisäänopastajat tuntuivat ystävällisiltä, puhumattakaan myyntipöydän väestä ja bändin omasta henkilökunnasta. Saimme heti takit luovutettuamme käydä käsiksi myyntipöytään, ja päätin ostaa pipon. Sitten siirryimme isoksi rykelmäksi eteisaulaan ja odotimme jännittyneinä bändin saapumista. Tunnelma oli käsinkosketeltava, ja olin todella iloinen niin bändin kuin fanien puolesta tästä kohtaamisesta.

Bändin saavuttua fanit saivat esittää jäsenille kysymyksiä - vitsit sinkoilivat ja tila täyttyi naurusta alusta asti. Kun kysyttävää ei enää ollut, meidät opastettiin suurin piirtein jonoon valokuvausta varten, ja yksitellen fanit pääsivät tervehtimään bändin jäseniä, antamaan heille mahdolliset lahjansa ja lopulta poseeraamaan polaroid-kuvaa varten bändin keskelle. Itse jännitin tilannetta lähinnä siksi, etten oikeastaan tiennyt kunnolla jäsenten nimiä tai yhtyeen biisejä enkä oikein osannut päättää sopivaa tervehdystä. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi bändin basistin Chiyun tempaistessa minut kainaloonsa ujon kädenheilautukseni jälkeen muun bändin naureskellessa hyväsydämisesti. Kättelin jokaisen kiitellen heitä ja olin tyytyväinen, että olin ostanut VIP-lipun. Sain siitä paljon irti, vaikka en edes ollut tosifani.

Illan show'n jälkeen totesin, että tämä oli yksi parhaimpia kokemiani livekeikkoja ja -bändejä. Vuorovaikutus fanien kanssa näkyi läpi keikan, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan, vaikka kyseessä oli kiertueen viimeinen pysähdys. Varmasti myös peruslipun ostaneet saivat rahalleen vastinetta ja enemmänkin. Totesin myös, että alan varmaankin seurata SuGua nyt enemmän, sillä jokainen bändin jäsen tuntui kivalta persoonalta ja jokainen biisi tempaisi hyvin mukaansa, vaikkei niitä kaikkia ollut ennen kuullutkaan.

Kiitos kaikille keikalle osallistuneille! Oli kiva nähdä j-rock -kulttuurin yhä elävän ja selvästi olevan voimissaan. Mukavaa oli myös moikata tuttuja ihmisiä jo vuosien takaa, kuin myös nähdä uutta ja innokasta väkeä.