BLOOD haastattelussa ennen lopettamistaan

Vuonna 2009, lähes seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen ulkomaillakin säännöllisesti vieraillut BLOOD aloitti viimeisen kiertueensa nimeltä La Fin De La Journee. Kiertue pysähtyi vain Meksikossa ja USA:ssa. JaME pääsi haastattelemaan bändin kahta paikalla olevaa jäsentä, Kiwamua ja Fu-kia, hetkeä ennen heidän New Yorkin keikkansa alkua. BLOOD palasi aktiiviseksi uudelleen vuonna 2011.

Kiitos, kun tapasitte meidät. Esittelisittekö vieressänne istuvan henkilön?

Fu-ki: Kitaristi, Kiwamu.
Kiwamu: JaME:n haastattelija.
(kaikki nauravat)

Siis bänditoverinne, ei minua! (nauraa)

Kiwamu: (nauraa) Vokalisti, Fu-ki.

Olette nähneet paljon maailmaa, mutta onko teillä jokin tietty lempipaikka?

Fu-ki: Olen todella iloinen, että saimme soittaa Suomessa. Suomen vierailumme oli todella mahtava.
Kiwamu: Niin, mutta tällä kertaa emme päässeet Eurooppaan, koska eurooppalaiset keikkajärjestäjät ovat todella tiukkoja raha-asioissa, joten se ei millään onnistunut.

Kiertueenne nimi on La Fin De La Journee. Miksi matkanne päättyy juuri tänne?

Kiwamu: USA on ollut todella tärkeä BLOODille. Seitsemän vuotta sitten amerikkalainen fani löysi BLOODin kotisivut. Sen myötä saimme jalansijaa ulkomailla, joten valitsin USA:n ja Meksikon viimeisen kiertueemme kohteiksi. Päätin, että emme pidä viimeistä keikkaamme Japanissa, koska japanilainen yleisö ei tukenut meitä.

Miksi päädyitte tulemaan tänne tällä kokoonpanolla?

Kiwamu: Ongelmana olivat raha-asiat, joten en voinut tuoda mukanani kaikkia bändin jäseniä Japanista asti. Niinpä valitsin porukkaan vain tärkeimmät. (nauraa) Jos olisin ottanut vain DJ SiSeNin tälle kiertueelle, porukkamme olisi ollut sama kuin viime vuonna. Niinpä päätin tällä kertaa ottaa myös GPKISM:in, koska se tulee halvemmaksi kuin useamman ihmisen tuominen. Niinpä siis valitsin GPK:n ja DJ SiSeNin mukaamme tälle kiertueelle enkä BLOODin jäseniä.

Industrial-musiikki on uudempi skene teille.

Kiwamu: Kyllä. Halusimme kokeilla kaikkia mahdollisia tyylejä, joten lähdimme kokeilemaan industrialia, ja minusta se oli todella kiehtovaa.

Minkälaisia prosesseja jouduitte käymään läpi muuttaessanne tyyliänne?

Kiwamu: Kun soitimme enimmäkseen hardrockia, Fu-ki ja minä teimme hyvin pitkälti kaiken. Kun vaihdoimme industrialiin, minä tein suurimman osan töistä ja sitten Fu-ki teki omat lisäyksensä siihen. Tilanne oli se, että jos vain osaisin laulaa, olisin tehnyt senkin itse. (nauraa) Joten on ollut prosessi pistää kaikki yhteen ja saada se toimimaan.

Viimeisin julkaisunne Lost Sky sisältää uudelleenmiksattuja biisejänne erinäisiltä artisteilta. Miksi päätitte tehdä tällaisen julkaisun?

Kiwamu: Mietin hiljan, että olisi kiinnostavaa tehdä remixejä. Industrial-skene on varmasti ollut siihen vaikuttimena, joten käännyimme faniemme puoleen asiassa ja pyysimme heitä lähettämään meille remixejä. Annoimme heille ääniraitoja ja saimme niistä takaisin monenlaisia remixejä. Se vain lisäsi kiinnostustani.

Kun kuuntelitte niitä, oliko niissä mitään erityistä, mikä yllätti teidät?

Kiwamu: Ah! (nauraa) Niissä oli aika paljon sellaisia, joihin reagoin lähinnä ”Woah, ei tätä!” (nauraa) Mutta sitten oli yksi tyyppi Amerikasta, Salt Lake Citystä, nimeltään Tragic Black. Valitettavasti projektin eteneminen vei puolitoista vuotta. Huomasimme, että amerikkalaiset elävät vähän... omien aikataulujensa mukaan (nauraa), joten se teki kyllä hommasta mielenkiintoista.

Kauanko nauhoitukset yleensä kestävät?

Fu-ki: Nauhoitustahti on yleensä yksi kappale per kuukausi.

Mikä on lempikappaleenne esittää livenä?

Fu-ki: THE FUNERAL FOR HUMANITY ja BLIND, koska ne olivat ensimmäisellä albumilla, jolla olin mukana ja olen tyytyväinen panokseeni niissä.
Kiwamu: Minä taas koen antaneeni kaikkeni jokaiseen tekemääni kappaleeseen, joten en voi valita niistä vain yhtä. Kaikki ovat minulle yhtä tärkeitä.

Vuosia sitten kun perustitte bändinne, uskoitteko saavuttavanne tätä pistettä, missä olette nyt?

Fu-ki: Emme suinkaan! En olisi koskaan uskonut.
Kiwamu: Jäsenet, joiden kanssa perustimme bändin vuonna 2004, ymmärsivät visioni tästä bändistä. Mutta sitten kun jäsenmuutoksia tuli, annoin pyörien pyöriä omalla painollaan ja me seurasimme perässä. Jonkin aikaa tuntui siltä, että meillä oli suunta, mutta sitten huomasin, että emme enää seuranneet sitä. Aika on tehnyt tehtävänsä.

Mitä olette oppineet matkoillanne ympäri maailman näinä kuutena vuotena?

Fu-ki: Että kun voit syödä, syö, ja kun voit nukkua, nuku. (nauraa)
Kiwamu: Japanilaiseen elämäntyyliin kuuluu aikataulujen noudattaminen – täsmällisyys – mutta kun vierailimme muissa maissa, huomasin, etten voi keskittyä kelloon, koska asiat eivät aina mene aikataulujen mukaan. Toisaalta on kyllä mielenterveydelle helpompaa, ettei tarvitse huolehtia kellosta niin paljoa.

Voisitteko kertoa meille sekä parhaimmat että kamalimmat muistonne ulkomailta?

Fu-ki: Parasta ulkomailla käymisessä on ollut se, että olen saanut tavata paljon ihmisiä, joita en olisi muuten koskaan tavannut. Ikävintä oli lentojen odottelu ja sen sellainen. (nauraa)
Kiwamu: Kaikki on ollut oikeasti todella hauskaa.

Jatkakaa tätä lausetta haluamallanne tavalla: Musiikki on...?

Kiwamu: Musiikki on... (pohtii hetken) …osa elämää.
Fu-ki: (miettii) Onpa vaikeaa...
Kiwamu: Klassista? Metallia?
Fu-ki: (nauraa) Metallia! Musiikki on metallia.
Kiwamu: Metalli on coolia.
Fu-ki: Mutta meidän musiikkimme ei ole metallia. (nauraa)
Kiwamu: Se on kyllä totta. (nauraa)

Minkä sanoisitte olevan BLOODin suurin saavutus?

BLOOD: Suurin saavutus on ollut saada vierailla kahdessatoista eri maassa, mukaan lukien Eurooppa, Amerikka ja Meksiko, ja olla ensimmäinen visual kei -bändi, joka on esiintynyt oneman-keikalla noissa maissa. Myös se on ollut saavutus, että 20 000 ihmistä on ostanut julkaisujamme ja pitänyt ne.

Oletteko saaneet matkaltanne muistoja, jotka ovat muuttaneet elämäänne?

Kiwamu: Ensimmäinen keikkamme niin Japanissa kuin ulkomaillakin. Se, että olen päässyt lomalle ulkomaille.
Fu-ki: Ah, niin.
Kiwamu: Ensimmäinen albumi... Se oli ensimmäinen kerta, kun tein cd:n. Ja sitten oli se...
Fu-ki: Se single. (nauraa)
Kiwamu: Niin, me teimme singlen, jota emme oikeastaan olisi halunneet julkaista... (nauraa)

Jos saisitte palata ajassa taaksepäin ja muuttaa jotain, mitä teitte bändinä, tekisittekö niin?

Fu-ki: (nauraa) Toivoisin, että voisin tehdä remixin siitä sinkusta vielä kerran; palata takaisin siihen aikaan ja tehdä sen uudelleen!
Kiwamu: Minä en kyllä taitaisi muuttaa mitään.

Olette jo monta vuotta todenneet visual kei -skenen olevan tylsä ja itseään toistava. Uskotteko mielipiteenne tästä koskaan muuttuvan?

Kiwamu: Jätimme visual kein ja siirryimme industrialiin, koska visual kei kävi tylsäksi, ja bändin muut jäsenet kokivat samoin, joten päätimme kokeilla muuta. Ja tylsää se on edelleen.

Monen vuoden jälkeenkin, minkä yhden asian haluaisitte kuulla ihmisten sanovan puhuttaessa BLOODista?

Fu-ki: "Vokalisti oli todella cool." (nauraa)
Kiwamu: Minusta tuntuu, että se riittää, että tuotoksemme ovat yhä tiedossa ja kuuntelussa.

Mikä kappaleenne kuvaa teitä porukkana parhaiten tuoden esiin BLOODin syvimmän olemuksen?

Fu-ki: Hmm...tuo on kyllä paha. (pohtii) Se on todella vaikea kysymys... (nauraa)
Kiwamu: (nauraa) Mahdoton!
Fu-ki: Niin on! (nauraa)

Mitä kukin teistä aikoo tehdä tämän kiertueenne jälkeen?

Kiwamu: Tällä hetkellä olen mukana GPKISM:issa, mutta olen myös perustamassa levy-yhtiötä. Tähän asti olemme enimmäkseen keskittyneet bändiimme, mutta haluan nyt auttaa uusia nimiä saavuttamaan kuuluisuutta.
Fu-ki: Minä taas keskityn heavy metal -baariini Osakassa. Sen nimi on "MiDiAN" ja sen tiedot löytyvät MySpace -sivuilta!

Jättäkää vielä lopuksi faneillenne viimeinen viestinne.

Fu-ki: Kiitos todella paljon kaikesta tähänastisesta!
Kiwamu: Tästä eteenpäin tuotoksemme jäävät elämään. Jos ihmiset voisivat kuunnella BLOODia ja ajatella "Oi, hehän ovat hyviä!", niin jatkakaa kuuntelemistamme!


JaME kiittää Tainted Realitya, Midori Maejimaa ja BLOODia tämän haastattelun mahdollistamisesta. Kuvan on ottanut Kathy Chee Fundy Photographicsista.