Möykkää ja melodisuutta yhdistelevä yhtye ehti keskustella kanssamme muun muassa kielistä sekä niin omasta kuin myös suomalaisesta kokeellisesta musiikistakin.
Omalaatuista, mm. noisesta ja psykedeliasta ammentavaa rock-musiikkia esittävä Bo Ningen saapui 26. elokuuta 2016 esiintymään Helsinkiin Modern Sky Festivalille. Kiireettömän ja leppoisan oloiset britti-japanilaiset tarjoutuivat koko yhtyeen voimin JaME:n haastateltaviksi ennen esiintymistään. Tervehdysten ja kiittelyiden jälkeen oli aika ottaa kaikki irti puolesta tunnista, joka yhtyeen aikataulun lomasta meille oli suotu.
Yksi musiikkinne merkittävimpiä piirteitä ovat laulujen omintakeiset ja ajoittain suorastaan hämäräperäiset sanoitukset. Voisitteko kertoa, minkälaiset asiat niitä inspiroivat?
Taigen Kawabe: Kirjoitan kaikenlaisista asioista. Voin kirjoittaa laulun jokapäiväisestä elämästä, huomaamistani asioista, kuulemistani tarinoista, näkemistäni unista...
Ilmaisutapa on kuitenkin hyvin omalaatuinen ja... epäsuora, eikö totta?
Taigen Kawabe: Sanoitukset ovat itsellenikin hyvin abstrakteja. Kirjoitan asiat siten kuin koen ne sisälläni.
Musiikillinen ilmaisunne on hyvin alkuvoimaista. Live-esityksissänne on psykedeelinen ilmapiiri ja esiintyminen on suorastaan shamanistista. Uskotteko, että on mahdollista tavoittaa jonkinlainen korkeampi tietoisuuden taso musiikin avulla?
Yuki Tsujii (osoittaen rumpali Akihide Monnaa): Jep. Hän on se shamaani.
Taigen Kawabe: Ehdottomasti. Musiikkia soittaessa voi takuulla tavoittaa sisältään jotain, mitä ei muuten tavoittaisi.
Olen ymmärtänyt, että yhtyeenne nimi tarkoittaa tikku-ukkoa. Onko sillä jokin erityinen merkitys?
Taigen Kawabe: Kyllä, tikku-ukko, kaksiulotteinen ihminen. Itse asiassa nimen alkuperä on hyvin yksinkertainen. Kun aloitin yhtyeen kahdestaan kitaristi Kohhei Matsudan kanssa, eräs englantilainen ystäväni kommentoi meidän olevan niin laihoja, että näytämme kauempaa katsottuna kaksiulotteisilta. Kun meidän sitten piti julkaista kappaleemme internetissä ja sitä varten keksiä yhtyeelle nimi, mieleen tuli ajatus kaksiulotteisesta ihmisestä, tikku-ukosta...
Siinäpä hupaisa tarina.
Taigen Kawabe: ”Bo Ningen” kuitenkin kuulostaa myös vaikuttavalta eri kielillä lausuttuna. Lisäksi se näyttää hyvältä ihan vain aakkosilla kirjoitettuna: B-O N-I-N-G-E-N, minkä takia se oli mielestämme kaikin puolin oivallinen valinta yhtyeen nimeksi.
Viimeisimmän albuminne III ilmestymisestä on vierähtänyt jo runsaat kaksi vuotta aikaa. Voitteko paljastaa, milloin saamme mahdollisesti kuulla uutta Bo Ningeniä?
Taigen Kawabe: Itse asiassa meiltä ilmestyi taannoin uusi julkaisu, jossa oli yksi ennenjulkaisematon biisi, mutta se oli vain Japanin-markkinoille...
Kizetsu no uta? Olenkin lukenut siitä.
Taigen Kawabe: Juuri se. Olemme kuitenkin viime aikoina tehneet uutta musiikkia, joten voi olla, että mahdollisesti joskus ensi vuoden puolella saamme ulos uutta materiaalia kuulijoillemme kaikkialla maailmassa.
Musiikkityylinne on hyvin omalaatuinen ja hankalasti luokiteltavissa. Oletteko koskaan ajatelleet ottaa kokeellisia irtiottoja, kuten tehdä esimerkiksi jazz- tai vaikkapa heavy metal -vaikutteista kappaletta?
Yuki Tsujii: En usko, että Bo Ningenin kanssa. Tiedäthän, voimme toki soittaa kukin itseksemme minkälaista musiikkia tahansa vain haluamme...
Niin, teillä kaikilla tosiaan taitaa olla melko runsaasti monenlaisia sivuprojekteja?
Taigen Kawabe: Aivan. Kun soitamme Bo Ningeninä, musiikki muotoutuu yleensä melko lailla itsestään sellaiseksi kuin muotoutuu.
Eli radikaaleja irtiottoja ei liene luvassa. Olen kuitenkin ollut havaitsevinani tietynlaista kehitystä kappalemateriaalissa ensimmäisestä albumista viimeisimpään verrattuna. Ensimmäisellä on huomattavasti enemmän improvisaatiota...
Taigen Kawabe: Me vain jammailimme.
Viimeisimmällä levyllä sen sijaan vaikuttaisivat valmiiksi tehdyt ja suunnitellut kappaleet olevan yhä tärkeämmässä roolissa?
Taigen Kawabe: On totta, että viime levyillä meillä on ollut enemmän valmiiksi kirjoitettuja kappaleita studiossa. Ehkä niin on myös nyt.
Käsittääkseni tämä on yhtyeenne kolmas vierailu Suomessa. Onko teillä mitään erityisiä Suomi-muistoja tai hauskoja kaskuja?
Taigen Kawabe: Suomi ja erityisesti Helsinki ovat kyllä erittäin muistettavia paikkoja.
Yuki Tsujii: Kyllä.
Taigen Kawabe: Haluatko kertoa meille jonkun iloisen muiston?
Yuki Tsujii: En.
Taigen Kawabe: Yhtyeellemme tämä on kolmas kerta Suomessa, mutta minulle tämä on jo kahdeksas tai yhdeksäs. Ystäväni tekee täällä jotain muumihahmoihin liittyvää työtä, joten minulla on aina ollut yhteys tänne. Suomessa pidetään kovasti japanilaisesta underground-musiikista. Kuulin ensimmäistä kertaa japanilaisesta noise-musiikista, kuten esimerkiksi Merzbow’sta, täällä Suomessa.
Sepä yllättävää. Taidat kyllä olla oikeassa siinä, että japanilaiselle marginaalimusiikille on Suomessa jopa poikkeuksellisen suuri kysyntänsä...
Taigen Kawabe: Pidän myös paljon suomalaisesta kokeellisesta musiikista, kuten Circlestä ja vastaavista. Ennen kuin tulin tänne ensimmäistä kertaa, en tiennyt mitään suomalaisesta musiikista. Olin vain kuullut, että täällä pidetään metallista. Kun tutustuin paikallisiin, sain yllättyä, kuinka hyvää underground-musiikkia täällä tehdään. Todella persoonallista ja kokeellista.
Kuten esimerkiksi nuo tällä hetkellä lavalla soittavat tyypit...(K-X-P)
Taigen Kawabe: Nimenomaan. Todella uskomatonta musiikkia! Minusta tuntuu, että japanilaisen ja suomalaisen kokeellisen musiikin välillä on myös jonkinlaista samanlaisuutta. Tiedäthän, molemmissa on tietynlaista seesteisyyttä ja tunnelmallisuutta, luonnonläheisyyttä... Ei niin paljon yhteiskunnallisia aiheita.
Taidanpa ymmärtää. Jonkinlaista mielenmaiseman samankaltaisuutta?
Taigen Kawabe: Aivan.
Teitte taannoin Savages-yhtyeen kanssa yhteistyöalbumin, jonka konseptina oli monikielinen runous päällekkäin esitettynä. Tämä teos on kiehtonut minua suuresti. Mistä idea sen tekemiseen tuli?
Taigen Kawabe: Kirjoitan itse kaikki sanoitukseni japaniksi, jota tietysti ymmärtävät lähinnä japanilaiset ihmiset. Englanti on ilmaisultaan paljon suoraviivaisempi kieli, eikä sen käyttö tunnu minulle niin luontevalta. Olen kuitenkin kiinnostunut eri kielten mahdollisuuksista ja kontrasteista, joita niiden avulla voi luoda. Olimme tehneet Jehnny Bethin (Savagesin laulaja) kanssa yhteistyötä jo aiemmin Nichijyou-kappaleellamme. Kielten kontrastin lisäksi myös ulkonäöissämme on sopivaa vastakohtaisuutta. Hän (Jehnny Beth) antaa hyvin vahvan vaikutelman ja hänellä on hyvin lyhyet hiukset, kun meillä taas on todella pitkät.
Oletteko koskaan harkinneet yhdistävänne musiikkiinne jotain uutta ja eksoottisempaa kieltä, esimerkiksi suomea?
Taigen Kawabe: Suomea en ole kyllä tullut ajatelleeksi. Minähän ostin oikeastaan jo kymmenen vuotta sitten ”Kuinka puhua suomea” -opaskirjan, mutta en siitä paljon valistunut. Suomi on todella ainutlaatuinen kieli. Sen enempää Ruotsin kuin muidenkaan Pohjoismaiden kielet eivät oikein muistuta sitä. Unkaria se ehkä etäisesti muistuttaa, muttei sitäkään paljon.
Ruotsikin tosiaan on huomattavasti lähempänä esimerkiksi englantia...
Taigen Kawabe: Kielioppi on niin monimutkainen, että sen opettelu tuottaa kyllä kovasti hankaluuksia. Sen sijaan puhuttaessa siinä on kyllä jotain samanlaista japanin kanssa. Sekä suomen- että japaninkielisessä musiikissa sanojen fraseerauksessa tuntuu olevan jotakin samankaltaista. Sanoja on jotenkin helppo väännellä ja saada sopimaan erilaisiin kohtiin...
Ehkä teidän siis todella pitäisi joskus kokeilla suomea! Vaan englannin käyttöön palataksemme: Onko kukaan teistä kolmesta muusta yhtyeen jäsenestä koskaan laulanut konserteissa taustoina näitä uuden levyn kappaleiden englanninkielisiä osuuksia? Esimerkiksi Sliderin säkeistössä päällekkäinen lauluefekti on sangen olennainen...
(Yhtye pudistelee päätään.)
Taigen Kawabe (osoittaen Akihide Monnaa): Joskus varhaisina vuosinamme hänellä oli mikrofoni eli olemme kyllä kokeilleet taustalauluja.
Akihide Monna: Se oli tosin pelkkää karjumista...
Sääli sinänsä, mutta toisaalta kyllä näytättekin kaikki lavalla sangen kiireisiltä ilman taustalauluvelvollisuuksiakin.
Puolituntinen on ohitse ennen kuin asiaa arvaakaan, ja keskustelutuokio on päätettävä yhtyeen rientäessä soundcheckiin. Hyväntuuliselta vaikuttava yhtye kiitellään ja kätellään. Oikein hyvää jatkoa ja konsertissa nähdään!
Haastattelusta ja sen mahdollistamisesta kiitetään lämpimästi Bo Ningeniä sekä festivaalin tiedotusvastaava Anne Ventelää.
